keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Tapahtui päivystyksessä



Tästä on reilun viikonverran. Olin jo rutiinilla siinä piuhoissa, sydänkäyrä piirtyi oikealla. Tällä kertaa en yksin. Mies istui työmatkasta väsyneenä siinä vasemmalla keinustuolissa ja näytti siltä, että nukahtaa millä hetkellä hyvänsä. Ottipa kuitenkin jalkani syliinsä ja ryhtyi hieromaan. Ai kun tuntui mukavalle.

Akilesjänteen vieressä kuopassa sormiaan kuljettaen kysyi, että mikä tässä on. Vastaan ensin kuin vyöhyketerapeutti, että "kohtu", ja lisään, että "älä stimuloi sitä". "Eikun mikä nystyrä sulla täälä on?" Sanon, etten tunne mitään, "ota sukka pois, ja katso".

Hän taipuu kohti jalkaa ja tihrustaa. Punkki! Nyt minäki jo taivutan vatsani yli. Tahdon punkkipihdit! Ja heti. Hetken hälistyämme päätämme painaa punaista nappia, josta kutsutaan hoitaja. Lievää hätävarjelun liioittelua sanoisin. Jokin hälyytysääni piippaa kunnes hoitaja tulee. Nyt vieruspedilläkin jo reagoidaan.

"Niin, ei tässä mitään hätää ole, sitä me vaan, kun tuo mies ryhtyi antamaan vyöhyketerapiaa ja löytyi nilkasta tämä punkki, että saisiko pihtejä, on vähän inha olo" hihitän puistatusten vallassa. Naapuripedillä nainen on kolme senttiä auki, tuskissaan, mutta tilannetaju kodallaan. He hihittävät kanssamme verhon takana. Lieneekö muuten jotain raskauteen liittyvää, en ole koskaan nauranut niin usein hervottomasti ja vedet silmissä kuin raskausaikana. Saatan kirjaa lukiessakin nauraa niin, että minuun sattuu ja joudun kiemurtelemaan parempaan asentoon naurun ravistellessa kehoani.

Pihtilähetys juuttui jonnekin, sitä ei koskaan tullut ja kotiin päästyämme väänsin punkin koiran punkkipihdeissä pois. Vähän puhdistusainetta päälle. Noin.

Mokoma koira sanoisin, sehän ne punkit meille kuljettelee. On pieni ihme, että vaikka nyhdän niitä luppakorvasta useita viikossa, tämä oli vasta toinen kymmenen vuoden aikana minulla.

21 kommenttia:

  1. Minulla on ollut kerran punkki, raskausaikana nimenomaan. Että ne on ällöttäviä.

    VastaaPoista
  2. Minuakin hihitytti tämä. Joskus inhoissa asioissa on koominen sävy.

    VastaaPoista
  3. Uuhh...inhoa huomata tuommoinen ötökkä........Toivottavasti toivuit koko sairaalakäynnistä hyvin. Miten muuten jakselet? Löysin juuri blogisi, kivalta täällä näyttää. Täällä alkaakin kulua jatkossa...lukiessa vanhoja ja uusia kirjoituksia.Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  4. Jonna: ehkä ne kuvittelee että odottava äitiraukka ei enää huomaa toista mukaan kiinnittynyttä otusta...no ei heti huomannutkaan...

    Siri: kun on inhorealismi, niin voisiko olla myös inhokomiikka.

    Kiitos Maria!

    Gone to the beach: Tervetuloa. Selvittiin juu, eikä rengastakaan ole imestynyt nilkkaan. Olen tainnut selostaa vointiani aika lailla tässä viimeaikoina eli hitaasti supistellen täälä edetään kohti h-hetkeä. Nyt olen nukkunut hyvin yöni mistä iloitsen!

    VastaaPoista
  5. Siis yäk, mulla ei naurattaisi punkki yhtään. Menisin ihan hysteeriseksi - varsinkin, jos olisin raskaana. Minun silmissäni sinä olet äärimmäisen kylmähermoinen naisihminen, ihan sellaista salainen agentti-tasoa. Mulla muuten itketti kaikki raskausaikana. Ihan naurettavat asiat olivat niiin liikuttavia. Uutisten katsominenkin vaati paketin nessuja.

    VastaaPoista
  6. No uhh ja hihh ja yök..ja-ja.. Melkoista siellä. Totta se mullakin on, että ku naurattaa niin ihan vedet silmissä, mutta myös itkettää. Vieläkin, vaikka synnytyksestä on 1,5kk..

    TSEMPIT!

    VastaaPoista
  7. Tilannekomiikka niin parasta:)!
    Voi oikein hyvin♥

    VastaaPoista
  8. Minullakin tarttui raskausaikan punkki -rintaan... huolestuin kyllä kauheasti, kun ne niitä tautejakin levittävät. Loistavaa, että huumoria riittää. Voimia teille kaikkiin noihin sairaalakäynteihin ja muihin. Varmasti mukavaa olla hyvässä huomassa ja tarkkailun alla. Ja ihana mieskin, kun noin huolta pitää...

    VastaaPoista
  9. Tai sitten sitä on vaan niin kertakaikkisen herkullinen!

    VastaaPoista
  10. Uih! Tuota mäkin oon pelännyt, kun tuolla saaressa niitä ötököitä riittää. Ja koirassakin sillon tällön. Mutta kerran vaan mulla toistaseksi ollut, vuosia sitten, tuossa tissin alla ;)

    Mukavia odotuspäiviä sinne vaan! Mä täällä nyt jo 37. viikolla, ohhoh! Aika rientää, onneksi! :)

    VastaaPoista
  11. Outi: Kiitos, onpas ihanaa kuulla, mulla on ollut viime aikoina ihan rääpäle olo, kun täälä vaan ruikutan ja supistelen. Tuntui hienolta saada kylmähermoisen agentin titteli, vaikka sitten vain punkista!

    Mutta mitä mielialoihin tulee, niin en ole koskaan ollut mäin tyyni kuin nykyään. Mua on aina hormonit heitellyt ja itkua ja naurua on riittänyt, molempia ääripäitä ja nyt tuntuu huvittavalta, miten rauhalliseltä asiat otan kun olen raskaana.

    Anni:
    Ja kuin jatkoksi edelliseen vastaukseen, jos nyt onkin ollut seesteistä niin oletan, että tämä loppuu, kun lapsi tulee maailmaan. Sitten mua viedään varmaan taas ääripäästä toiseen.

    Kiitos Hannah!

    Aurinko ja kuu: jaha, että lisää todisteita maukkaista odottavista äideistä! Se lääkäri sanoi, että antibiootti tarvitaan puremaan vain, jos tulee yli viisi senttinen rengas, ja mitään ei ole kuulunut, joten en ole ehtinyt sitä murehtia.

    Jonna: Verevä ja murea!

    VastaaPoista
  12. Teija:Joku punkkitutkija saisi tästä jo hyvää aineistoa: punkin lempiruokaa: odottava aiti ja mahdollisimman läheltä rintaa imuote!

    37! Wau, se on aika valmis vauva maailmaan, loppuaika on vain enää pienoista kypsyttelyä...vaikka voihan siinä mennä vielä kuukausikin!

    VastaaPoista
  13. Heh, joskus voi saada tosiaan hysteerisiä naurukohtauksia melko olemattomista. Onneks vieruskaverit oli samoilla linjoilla = ) Mä olen pudonnut kärryiltä, että miten pitkällä sä oikeen jo olet?

    VastaaPoista
  14. Hih, hauska tarina vaikka ei nyt ollut ollenkaan kiva saada punkkia.
    Kun mä olin raskaana, niin itkin paljon. Viikon kun vietin synnärillä ennen synnytystä, niin kotilomalla vaan itkin. Ihan kaikkea, kodin lakanatkin oli liikuttavia. Puhumattakaan lapsista tai vauvoista tai muista odottavista äideistä. Kun poika syntyi, niin ekoina viikkoina pelkäsin ihan kauheasti liikennettä ja itkin sitä riskiä että ajaisimme kolarin tai jotain vauvalle sattuisi. Onneksi se siitä tasaantui se olotila ;)

    VastaaPoista
  15. Voi ei olen noita punkkeja niin miettinyt tänä kesänä vaikkei meillä yhtään ole ollut mutta olen ymmärtänyt ettei tarvii ihan veden vieressä asua ja silti niitä on.

    VastaaPoista
  16. Kotivalo: joo, vieruskavereita olis voinut alkaa vaikka ärsyttään, kun he siellä elämänsä tärkeimmässä puuhassa, ja me nauretaan verhon takana.
    Viikkoja 31 ja kaksi päivää!

    Elämäni matkat: Mun on vaikee kuvitella, kun sä et juuri itkeskele. Mutta on sellaisia hyviä itkuja, jotka tuntuu vaan jotenkin kiitollisilta, luulen että ihanat lakanat kuuluu niihin ;)

    Valloittava valkoinen: Mä luulen että noiden punkkien olemassa olon huomaa jos on koira. Saaristohan niitä on ollut jo pitkään pullollaan, mutta ovat kuulemma levinneet kovaa vauhtia.

    VastaaPoista
  17. Hui! Minulla oli kerran selässä punkki, joka kasvoi valehtelematta sellaiseksi pikkurillin pään kokoiseksi, ennen kuin se huomattiin.

    VastaaPoista
  18. Kirjailija: ohoh, kuinka ihmeessä se edes pysyi vauhdissasi mukana!

    VastaaPoista
  19. En nyt halua pelotella, mutta luin jostain, että raskaana ollessa pitäis syödä anbioottikuuri, jos punkki on ehtinyt olemaan ihossa pidempään eli yli 8 h muistaakseni. Tämä borrelioosiriskin takia. Kaikissa tartunnoissahan rengasta ei tule ollenkaan. Vaikkei yleensä suositella antibioottikuureja varmuuden vuoksi borrelioosin varalta (vaan kehotetaan seuraamaan oireita) niin raskaana ollessa olisikin toisin. Kannattasko siis kysyä toisen lääkärin mielipide? Ja niin: on olemassa sellanen punnkipuhelinkin (googlettamalla löytyy) josta voi kysyä neuvoja.
    Mä niin toivon, että tohon borrelioosiin keksittäs rokote. Ärsyttää noita punkkejakin vielä kytätä lapsista. On valitettavasti kerran löytynytkin. Inhoja otuksia mokomat punkit!
    Toivottavasti odotuksesi sujuu rauhallisemmin jatkossa, eikä tarvitsisi siellä päivystyksessä enää käydä. Mulle se paikka tuli liiankin tutuksi viime kesänä. Enkä osannt kyllä ollenkaan olla noin coool kuin sä vaan tippa linssissä joka ikinen kerta. Onneksi vauva syntyi kuitenkin sitten vasta ajallaan ja terveenä.

    VastaaPoista
  20. Kiitos paljon tuosta vinkistä! Soitin äsken punkkipuhelimeen ja siellä oli erittäin fiksu neuvonta. Pohdittiin kauanko punkki on ehtinyt olemaan jalassa, joska kuulemma ratkaiseva tekijä sen ohella, onko minkäänlaista ihottumaa pureman ympärillä. Loppuviimeksi päädyttiin siihen, että minusta otetaan vasta-aine- tutkimus kuukausi puremasta, ettei tulisi turhaa kahden viikon antibioottikuuria. Sen kuulemma ehtii vielä kuukausi jälkikäteenkin.

    EN muuten tiennyt tätä: Musta on uros, punainen naaras ja nymfi on punkin poikanen, joka irroittautuu jo vuorokauden kuluttua puremasta.

    Lisää infoa: http://www.saaristolaakarit.fi/punkkibussi/taudit

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.