Vekkuleita videoita

Tässä taannoin sanoin sanani videotaiteesta, mutta pehmennänpä taas. Näissä on vekkulia luovuutta joka iskee minuun.

Liima

Minun piti maalata koloontunut kohta lattiaa ja kirjoittaa sitten juhannuksesta, mutta...

Pensseliä pestessäni palasin ajatuksissani eiliseen keskusteluun, jota kävimme Miehen kanssa, emmekä ensimmäistä kertaa, sillä aihe on jotenkin kutkuttava ja tutkimuskohteitahan tulee vastaan kaiken aikaa. Teoretisoin mielessäni sitä, mikä on eri pariskuntien välinen dynamiikka eli mikä on se tarve, joka vetää ihmiset yhteen, ja mikä se liima joka pitää pariskunnat yhdessä, ja miksi se liima joskus pettää.

Olin niin uppoutunut, että kävellessäni hakemaan lisää tärpättiä kävelin siihen vastamaalattuun kohtaan. Mummon kutomilla suosikkivillasukilla. Ja jatkoin matolle asti ennenkuin tajusin. Mitä ihmettä teen noille sukille? Matosta ei huolta, se menee vaihtoon tänä kesänä muutenkin, kun revimme vessan lattiasta muovimaton, jota nyt peittää tuo muotoon leikattu matto.


Mutta siihen liimaan. Kukaan ulkopuolinen ei varmaksi tiedä, mikä se liima on. Pariskunnan välinen dynamiikkahan voi olla ihan mitä tahansa kotioven takana. Mutta arvailu on sitäkin hauskempaa.

Tässä arvausleikissä yksi liima ei ole toista parempi. On vaan liimoja. Ja uusia liimoja löytyy koko ajan. Rakkausliimaan emme kiinnitä huomiota, sillä se on aineosana kaikissa liimoissa.

Kun katsoo pariskuntia voi helposti arvata, että jonkun pariskunnan liima on huumori, hoiva, älyllinen tasavertaisuus, ystävyys, elämänkatsomus/uskonto tai seksi. Liimoja riittää. Jopa riippuvuus kelpaa liimaksi ja saattaa ollakin tiukkaa liimaa. Parhaimmillaan molemminpuolinen hellä symbioosi, pahimmillaan loissuhde, jossa toinen tukahtuu. Joskus liima on kuivanut ja haljellut jo aikaa sitten, mutta "parisuhteen palikat" vaan ovat jääneet siihen viretysten nököttämään.

Monia suhteita pitää koossa komponenttiliima. Liima, jossa toinen osapuoli saa ja antaa suhteessa jotain muuta kuin toinen. Ideaalitapauksessa molemmat ovat tyytyväisiä. (Esim. X antaa hoivaa ja saa Y:ltä turvaa ja kenties taloudellista huolettomuutta. Sukupuolet saattavat nykyään olla kummin päin tahansa.) Useimmissa liimoissa aineosana on myös turvallisuushakuisuutta, sekoittuneena siihen mielikuvalliseen statukseen, jota on kenties alitajuisesti saatettu hakea polvenkorkuisesta asti. Joskus nämä liimat eivät avaudu arvausleikkiläiselle millään, joskus ne pomppaavat kliseisesti esiin pariskunnista, jotka lipuvat kahvilapöytämme ohi. Tai niin ainakin voimme kuvitella.

Sukat likoavat tahranpoistoaineessa, minä menen ulos aurinkoon.

Naapurissa

Valkoinen

Näin kaikkea ihanaa ja valkeaa tänään. Sellaista millä haluaisin kotiamme häikäistä. En minä niistä koko valkeista kodeista tykkää, niistä jotka näyttävät siltä, kuin olisi menty keskustan sisustuskauppaan ja ostettu kaikki sieltä kerralla. Kerroksellisuutta pitää kotona olla, ja väriäkin,
mutta silti -

voi Koira -onko liikaa pyydetty, että hiekottaisit vain sen sinulle vuoratun nojatuolin, että minullakin olisi joskus edes puhtaat sohvatyynyt? Se valkoinen voidaan unohtaa. Ja miksi kaikki kasautuu eteiseen, jonka pitäisi kodin käyntikortti olla, niinkuin olemme sisustuslehdistä oppineet. Tarvitseeko kaksihenkinen perhe 9 erilaista laukkua ja pussukkaa, (joita säilytetään eteisessä)

Entä asuuko täälä tuhatjalkainen? Miksi sää ei voi olla yksiselitteinen (nyt on kesä/talvi) niin, että kerralla saisi viedä talvikengät vinttiin ja nostaa muutaman parin pikkukenkiä esille? (no nythän ne loputkin talvikengät ehkä uskaltaa viedä) Entä kenestä meistä putoaa kaikki tämä eloperäinen hippu? Luulin, että kate on se joka on metsässä, en tiennyt, että sitä esiintyy myös tammiparketilla kesäaikaan, kun ovet ovat auki ja ravaamme ulos sisään.

Niin, että tämänkään kauden sisustusväri ei sitten ole valkoinen.
Mustekala sai vihdoin silmät. Nyt se näkee laskea kaidetta alas.

Kesälista

Kissankäpälät


Sade tiputteli kukintoja alppiruusuista


Villiviini ryömii sisään

• Osta puolisollesi (siinä samalla itsellesi ja lapsillesi) kakku sinä päivänä kun hänen lomansa alkaa. Jos teitä on vain kaksi, osta erilaiset kakunpalat ja vaihtakaa puolivälissä. Parhaat kakut saa Kakkugalleriasta.


• Anna itsellesi lupa olla väsynyt.


• Laita arkiruokaa ystävien kanssa
  -konstailemattomuus on läheisyyttä


• Ota jalkakylpy puutarhatuolissa. Pyydä puolisoa kuivaamaan ja rasvamaan jalat. (älä pyydä tätä sillä hetkellä kun MM-kisoissa on rankkarikisa tms.)


• Päästä kesä sisään.


• Lähetä käsin kirjoitettu kirje.


• Käytä kokonainen päivä surffaillen blogeissa
  -kun kerrankin voit!


• Katso maailmaa raukein silmin.


• Kylvä siemeniä ja ihaile kasvun voimaa. Tee ekotekoja
  ja toimi salaisena hyväntekijänä.


• Anna ihohuokostenkin levätä ja hengittää -Vaihda myrkyttömään deodoranttiin ja
  samantien fluorittomaan hammastahnaan.


• Puhu naapureille (no kyllä talvellakin voi puhua naapureille) se tekee naapurustostasi turvallisemman paikan asua. (älä puhu vaivaksi asti, kaikkihan tiedämme SEN naapurityypin)


• Kirjoita sadepäivän lista asioista, joita ei raaski tehdä silloin, kun ulkona on hyvä ilma. Ei sen tarvitse olla olla varastonsiivoousta, museoonkin voi mennä.


• Jos sinulla on koira, aloita keskustelu toisen koiranulkoiluttajan kanssa jostain muusta aiheesta kuin koiristanne. Se lyö koiraihmiset aina ällikällä. Sama toimii lasten vanhempien kanssa hiekkalaatikolla.


• Kysy perheeltä ensimmäisenä aamulla, mitä mukavaa he haluavat tehdä tänään.


• Muistuta mieleesi kaikki se mikä tekee sinut onnelliseksi. Tee sitten niin. (Ihan itse. Älä odota että joku toinen keksii tehdä sen.)


• Nautiskele. Ota mallia näiltä kavereilta.
  

Tyttöjen juttuja

Pallon sai valita värin ja tuoksun perusteella.



Vietimme eilen tyttöjeniltaa kevyen liikehdinnän,
tottakai yhtä kevyen) kakkukahvin, punaviinin, hieronnan ja saunan merkeissä.

Alkajaisiksi Essi ohjasi meille Chiball*-tunnin puutarhassa. Tunti hujahti nopeammin kuin yksikään aikaisempi ohjattu tunti. Välillä läimittiin hyttysiä ja hätisteltiin palloista kiinnostunutta spanielia loitommalle, joten kerrankin vältyin täydellisten puhtaisen liikesarjojen tavoittelulta kuin huomaamattani. Pienen tuoksuvan pallon kanssa liikehdintä taisi olla lähes meille kaikille uusi kokemus. Minulle ei takuulla viimeinen.

Kahvittelun aikana Outi kertoi meille hyvinvointiamme lisäävistä Aloe Vera -tuotteista - ja antoi meidän läträtä voiteilla, meikeillä ja maistella mehuja.
Jatkoimme saunoen, syöden ja hemmoteluhieronnoin ja illan mittaan ehkäisimme vanhenemista, liikakiloja, syöpää ja masennusta myös juomalla punaviiniä -ja vähän muutakin. Ilta venähti kahteen, mutta mikä parasta, tänään on ollut silti energinen ja autuas olo.

Miehen kohdalla ei voi puhua energisyydestä. On eilinen jalkapalloturnaus juhlintoineen vienyt voimat. Aloin puoli kuudelta aamuyöstä soittelemaan perään, kun huomasin viereisen tyynyn olevan yhä tyhjä. Puhelin soi alakerrassa ja löysin kaverin eteisen penkille uuvahtaneena. Kuvittelin saaneeni ravisteltua hereille, ja kömmin sänkyyn. Puoli toista tuntia myöhemmin oli kaveri valahtanut pitkin pituuttaan lattialle takki visusti kiinni ja kengät yhä jalassa. Koska lie oli valunut lattialle, riisuin kengät ja availin takkia, mutta päättelin, että mukavampi että kuorsaa siinä, kun kerran hyvin näyttää uni maistuvan. Yhä näyttää maittavan. On päässyt jo sänkyyn asti.


Mies rentoutuu aamuyöstä tavallaan.




*Chiballissa yhdistyvät perinteinen kiinalainen lääketiede, Taiji, jooga, Pilates, Feldenkrais ja syvärentoutus. http://fi.wikipedia.org/wiki/ChiBall

Koiranulkoiluttajatyttömme on livahtanut kesälaitumille ja alkajaiseksi osallistuu kolmeen erilaiseen viikon päiväleiriin. Koira sekoaa onnesta, jos näkee tyttöä tai perhettä puistossa tai kauppareissulla. Sillä on selvästi jo ikävä. Minäkin katson kaiholla viimeistä liitutauluun raapustettua viestiä.

Omaa koiraa ovat miettineet. Saas nähdä saammeko enää syksyllä pitää tyttöä.

***

Viimevuonna kirjoitin tästä enemmän täällä.

Ylväät

Varjoliljat pullistelevat pihassa. En ole ennen ottanut niitä maljakkoon koko varressaan. Valkoinen on kuulemma harvinainen -sanoi ohikulkija viimekesänä. Poimin vain punertavaa. Tykkään niistä eniten nupussa.

Mysteerilaatikko

Ensimmäistä kertaa elämässäni minulla yöpöydän laatikko. Se on valkoiseksi maalaamani vanha Ikean kuutio, johon olen yhdistänyt talonpoikaispöydän laatikon.

En tiennyt, että yöpöydänlaatikoista saattaa sukeutua varsinaisia omistajansa arjen läpiluotauksia. Ainakin minulla sinne kertyy kaikenlaista tavaraa siksi, että se on ikäänkuin viimeinen pysäkki unen ja valveen välillä. Siksi se on myös jotenkin herkkä ja hauras paikka. En sanoisin kenellekään, että "se on yöpöydän laatikkossa, ota sieltä!".

laatikossa on muunmuassa:

Mummon kutomat villasukat
Bodyshopista ostettu hierontarulla -osoittautui huonoksi -enemmän kutittaa kuin hieroo. Minulla on valikoima erilaisia hemmottelukapistuksia, joista ehdottomasti paras on sellainen metallinen vispilä jonka voi upottaa toisen päänahkaan, tiedättehän?
Paulo Coelhon Elämä -mietelausekirja
Kynä ja muistikirja -jos jokin askarruttaa mieltä kirjoitan sen ylös ja nukahdan
Riitttää jo! -kirja kuluttamisesta ja kaiken liiallisuudesta
Erinäinen määrä hiuslenkkejä ja solkia (ahaa, täälä ne siis ovat)
Homeopaattinen kotiapteekkisetti 12 tärkeintä sokeripalleropulloa nätisti rasiassa
Auringonhattu-uutetta ja Thaimaasta ostamani erinomainen luonnonyrtti-inhallaattori -sellaisia näkee nuhaisten ihmisten siellä nuuhkivan kaduilla kaiken aikaa. (näiden paikka se ei tietenkään ole, mutta ovat lojuneet siellä edellisestä nuhasta asti.)
Narua, kumkum bindejä, sähköpistokkeen suojus, yksi pelikortti,kynsiviila, korkkareiden varakorot, lisää kyniä, toinen pelikortti, kolikoita.... -???, älä kysy miksi

On varmaan niitäkin ihmisiä (sinulla?), joilla yöpöydän laatikossa on järkevästi nenäliinoja, hiusharja, burana ja muutama intiimitarvike. Ehkä minullakin kohta taas vähän aikaa. Ajattelin nimittäin siivota tuon laatikon ja siksi tulin tehneeksi tämän kummallisen inventaarion.

Rattoisaa sadepäivää!

Vaiheillen

Olen kummallisessa välitilassa ja kaikki mitä teen on vähän puolittaista.
J:n ylioppilasjuhlat (kuvassa) on juhlittu kun taas kesän juhlat ovat vasta suunnitteilla. Kutsuja tulee ja menee. Lattiaremontti on valmis kun taas wc-remppa ei ota käynnistyäkseen. Tänään taas lykkäsimme Bauhaus -reissua. Yläkerta yhä vähän huiskin haiskin, enkä meinaa saada sitä laitetuksi kun puutarha imaisee minut töistä tullessa, jonka jälkeen kaadumme DVD:n ääreen. Sielläkin vain vähän sieltä täältä riivin. Jos minulta kysytään niin kesäkin on vähän puolinaista, kun takki päällä pitää aamulla lähteä ja vasta päivällä voi vähän keventää.

Mieskin on puolikuntoinen: tuntee kesäflunssan hiipivän ja lauantaina pitäis maraton juosta. Minuakin alkoi tänään kesken päivää kuvauksissa nuuduttaa. Minä voisin pienen flunssan tähän väliin vielä hyväksyäkin, mutta mies on treenaannut poskensa kuopille kuluneen kevään aikana. Pysy poissa pöpö, pysy!

Poikkeus vahvistaa säännön

Kammoksun videotaidetta. Tekotaiteellista. Pitkästyttävää.
Siinä se mies nyt ajaa partaa, juu, hohhoijaa.

Mutta olipa riemastuttava se Candice Breizin videotaidenäyttely Emmassa! Jotain ihan muuta. Monien suositusten jälkeen lähdin Miehen houkuttelemana sinne. Linkistä löytyy work, jonka alta näytteitä.
Saimme neljän videon kanssa kulumaan siellä tovin ja toisenkin.



Koko seinän mitalta on tanssivia hahmoja. Parikymmentä ihmistä siinä jammaa ja laulaa kuulokkeet korvilla. Kuulostaa hauskalta, näyttää huvittavalta. Kokonaisuus kuuluu kaukaa. Kullakin hahmolla kuitenkin oma kaiuttimensa, jota korva kiinni kuuntelemme.

Suomalaista kateutta parhaimmillaan?

Kiehun ja kihisen. Vai olenko sittenkin surullisempi kuin vihainen?
Tämä on kuin jatkoa edelliselle, kirjoitukselle, jonka kommentteihin en tosin ole vielä ehtinyt reagoida. Mutta tiedän että hengenheimolaisia löytyy, niitä jotka kurkkivat jätelavoille ja vähentävät kaatopaikkojemme kuormitusta korjaamalla toisten hylkäämät tavarat parempaan talteen.

Mutta kaikki eivät ole samaa mieltä.

Kiersimme miehen kanssa äsken roskalavoja, etsien purkutiiliä kivimurskan seasta. Keikuin roskalavan reunalla kohottaen miehelle jätteen seasta kahta metallista (ehjää, uutta maalia kiiltelevää) 80 centtiä korkeaa kukkapöytää/ulkotulitelinettä, kun kuulin takaani huudon.

60-vuotias pariskunta seisoi rivitalon edessä ja huusi että tavara on heidän. Käännyin yllättyneenä ja kysyin eikö tämä olekaan roskalava? Se on heidän roskalavansa, mies sanoi vinosti hymyillen ja nainen vieressä katsoi meitä kireästi koko olemuksellaan halveksuen. Mutta eikö tämä ole menossa kaatopaikalle, kysyin yhä ymmärtämättä mistä oli kysymys. Mitä se teille kuuluu, vastasi mies hymyillen. Aloin hermostua, mutta koska tilanne oli meistä niin absurdi Mies toisti kysymyksen jotenkin toisin sanakääntein, koska emme vaan voineet ymmärtää, mikä vanhan miehen ongelma oli. Miestä tilanne huvitti ja saimme toistamiseen vastauksen, että mitä väljä sillä on lava on heidän. Kimpaantuneena pudotin telineet takaisin lavalle ja kysyin mieheltä onko hän täysi idiootti. Kyllä, hän vastasi ja tajusin vihdoin että keskustelua on turha jatkaa.

Hyvä tuuleni oli tiessään. Jatkoimme kierrosta ja koitin miettiä miehen motiivia, jota hän ei kuin kiusallaan tahtonut paljastaa, jos sellaista nyt olikaan. Olisin ymmärtänyt, jos mies olisi sanonut, että tavara menee lajitteluun ja taloyhtiölle esim maksetaan metallirojusta tai muuta sellaista. Mutta minulle jäi tunne, että mistä vain kiukutti, että löysimme jotain. Ehkä hän oli itse ajatellut käydä noukkimassa yön pimeinä tunteina nuo samaiset kukkatelineet.

Löysimme kuusi tiiltä toisaalta, menen rapsuttamaan niistä betonin pois ja kaivan ne kasvimaan käytäviksi, ettei tarvitse kitkeä. Ehkä pääsen pahasta tuulestani.

Löytö

Joskus maailma heittää eteen juuri sen mitä haluat tai tarvitset -aika useinkin.

Perjantai aamuna olin kuitenkin ihan ällikällä lyöty kun kurkistin omiakotiyhdistuksen roskalavalle ja löysin metalliset(?*) kukkalaatikot. (En voi ohittaa roskalavaa kurkottelematta sisään) Kauniisti patinoituneet ja ikuiset. Veikkaan, että nämä ovat ajalta, jolloin kukkalaatikotkin ostettiin kestämään loppuiän. Pohjassa reiät tasaisin välein valumavedelle. Miksi ihmeessä joku oli heittänyt ne hukkaan?

Olin juuri aikeessa valaa kukkalaatikot betonista -ei tullut mieleenkään, että tällaisia saisi metallista, saatikka että raskisin ostaa sellaisia. En uskalla ajatella mitä ne olisivat maksaneet, jos jokin keskustan sisustuskauppa kaupanut vastaavia tai uusvanhoja vartavasten patinoituja.

Koiranulkoilutus lenkistä tuli vähän työläs. Kaksi kertaa roskalavalle ja harkko olkapäällä takaisin koira toisessa kädessä. Istutin molempiin mansikantaimia (jotka nyt ovat niin nuupallaan, etten voi ottaa kunnon kuvaa), joita viime vuonna perustettu mansikkamaa tuottaa kiusaksi asti.

Joskus maailma siis heittää eteen juuri sen mitä haluat tai tarvitset. Usein on kuitenkin kyse jostain muusta. "Taivaalta sataa" kokemuksia ja ihmisiäkin elämään, harvemmin kukkalaatikoita.

JK. kirjoitin metalliset, mutta en nyt ole ihan varma, mitä kummaa kalisevaa ainetta ne ovat. Taipumatonta, harmaata kuin ohutta betonia, mutta tuo kumma metallin kalahdus kun kylkeen kopauttaa? Onko kukaan törmännyt vastaavaan?