Minulle tuli eilen ällötys. Luin erästä tavattomaan teräväsanaista blogia ja sitten tupsahdin takaisin tänne kukkakimppujeni naiviin maailmaan. Ja häpeäkseni tunnustan, että olisin viikonloppuna halunnut postata vielä tusinan muutakin kukkakuvaa. Tajusin onneksi, että enhän minä itsekkään jaksa katsoa, kun tulppaani kukkii naapurin blogissa.
Olen ollut niin hyvällä päällä, että postailen imeliä.
On vain niin kertakaikkisen mukavaa. Muutamia mainitakseni:
- lyhennän viikkoja perjantaivapain
- Divaani lupasi kantaa kotiin koko vuoden lehdet kiitokseksi lehtijutusta
- lattian väri taisi osua kerralla oikeaan
- ilmassa on huumoria ja Miehen kainalo paras tv-tuoli
- ensimmäinen tehoisku Hietalahden kirppikselle
ruokatunnilla tuotti tuolin ja apteekkipulloja - kaksi vuotta kyynerpäätä koristanut ihottuma parani,
kun muistin rasvata joka päivä - Mies tuli puolimaratonilta otsasuonet pullottaen
(se oli kyllä myös vähän pelottavaa) - voikukka kukki ruokatunnilla (mut makaronilaatikkokökkö
oli keskeltä kylmä) - ja joko mainitsin, että nautin suunnattomasti pihaelämästä (tirsk)
ja iloitsen siitä että kaikki kasviystäväni ovat selvinneet talvesta - olen terveempi kuin pitkään aikaan
- on työtä, on juhlaa
Kaiken kukkuraksi ystäväni ja ympärillä olevat ihmiset ovat olleet niin suurenmoisen ihania minua kohtaan, että olen herkistynyt viimeaikoina usein tirauttamaan pienen kiitollisuusitkun. Kuuluuko tuo kiitollisuus jotenkin vanhenemiseen? Olen ollut pakahduttavan kiitollinenkin joka päivä.
Nyt siis näin, eiköhän synkeämpiä, kriittisempiä, kantaaottavampia aikoja ole luvassa enemmin tai myöhemmin -taidan pystyä takaamaan sen.
Voi kuule, postailetpa ihan mistä vaan, kiva täällä on käydä aina lukemassa :) Mutta kieltämättä, tuo sama ällötys vaivaa meikäläisenkin mieltä joskus. Että hohhoijaa, enkö mä mistään muusta osaa kirjoittaa(tai kuvata) kuin mökkielämästä nykyään.. :D
VastaaPoistaJatketaan.
Ihania ilonaiheita!
VastaaPoistaJa kiva vaan, että maailma on täynnä iloisia, inspiroivia hyvän mielen blogeja. Ei kepeys ole pahasta ja voi toisaalta vakavistakin tai asiallisista aiheista kertoa joskus vähän kevyemminkin.
Eli nauti vaan niistä kukkasista. Eihän se tarkoita, ettei osaisi muuta ajatellakaan - tai toisaalta tämä vuodenaika on niin ihana, että ainakin minun on kyllä vaikea ajatella muuta kuin omaa pihaa, valoa ja kevätonnea! :)
haluaisin mieluusti tietää mitä blogia luit!
VastaaPoistaTeija: hauska kuulla! Minä en tiedä toimiiko minulla jotenkin omituisesti itsekritiikki: minua alkaa nolostuttamaan välillä niin palopuheeni (joita olen koittanut täälä välttää viimeiseen asti) ja rutinani kuin myös hehkutukseni.
VastaaPoistaJenni: (Ja kuin jatkoksi Teijalle kirjoittamaani) Olen kai jotenkin samanaikaisesti sekä raskas-, että kepeämielinen ja nopeasti vaihtelevaan tahtiin. Sekä säiden riepoteltavissa! joten ihan hämmennyn, kun hyvä tuuli kestää viikko tolkulla ja blogi käy siirappiseksi.
Piilomaja: En taida sitä tässä paljastaa. Minä vain havahduin kuplassani!
Juu, tunnistan myös tunteen... ihan siinä määrin, että on tullut mieleen, että jos poistaisi rutkasti omia tekstejä.
VastaaPoistaMutta toisaalta saahan sitä kirjoittaa hyvistä asioista, miks pitäiskään olla niin kirpeää ja tiukkaa tekstiä... tuntuu että sitä on muutenkin kaikkialla ympärillä niin paljon ja siinä "oikeassa" elämässä siitä ei voi välttyä.
Minusta hyvien asioiden "viljely" on ihan hyvä juttu kuitenkin. Haluan uskoa niin, että sellainen vaikuttaa elämään muutenkin myönteisesti.
Tykkään blogistasi ja kuvistasi !maailma on niin täynnä "oikeita ja tärkeitä" kertojia että mä tunnusta ihan näin meidän kesken etten jaksa sellaisia lukea: Dsinun postauksesi saavat mielen hyväksi Kiitos siitä!ps Kadehdin tota Divaania ihan pikkasen koska sain itse maistiaiseksi äitien päivänä kolmen numeron koukutuksen: DD
VastaaPoistaJa kukat ja oma koti ja jos siellä sattuu olemaan vielä sellainen elämänkumppanikin että elämän koko kirjo on yhteistä -eihän suurempaa onnea voi ollakaan !Voi hyvin eilentänäänhuomenna!
Minusta on kiva lukea kaikenalaista, iloista ja surullista, leppeää ja kiivasta, kun se vaan on jotenkin aidon oloista.
VastaaPoistaSulla on ollut valtavasti ilon aiheita. Ja pihkura, juuri taas muistin, etten ole tuota Divaania muistanut lukea.
Onnea ja iloa sinulle vaan sylin täydeltä ja ylikin :)
Anna vaan kuplasi loistaa meillekin! Minäkin olen nauttinut blogistasi ihan tällaisenaan!
VastaaPoistaMissäs Divaanissa juttu on?
Ältsy otsasuoni! Muuten pitkää nautinnollista ja iloista aikaa :)
VastaaPoistaHimalainen: Turhia alysoimatta paras! Ja sallittakoon meille se että on energialähteitä, joissa saa olla rauhassa naistenlehtimäisiltä "20 askelta täydellisiin kynsinauhoihin" -jutuilta ja toisaalta uutisten "vanhempi piti lastaan 20 vuotta kellarissa" -kamaluuksilta.
VastaaPoistaMaria: huomaan että oma tyytyväisyyteni on lisääntynyt kun kirjoittelen arjesta ja huomaan miten moni asia on hyvin. Silloinkin kun on isojakin murheita taustalla. Ja ne jotka minut tuntevat, sanovat kyllä, että ne murheetkin voi lukea sieltä jos ei muuta niin rivien välistä.
Kiitos siis! Ja sama tunnustus. Luen lehtiä valikoiden. Joskus pitäydyn kulttuurisivuissa vallan, metron koitan sentään aamuisin lukaista, etten ihan putoa kärryiltä.
Kirjailijatar: minut tempasi blogeissa mukaan juuri konstailemattomuus. Luen mielummin toisenlaisesta elämästä kuin naistenlehtien julkkishaastatteluja. (Pihkura on hyvä sana.)
Ilonaiheita on tosiaan riittänyt ja mikä mukavinta, se tosiaan lämmitää syvältä, ei jää huomaamatta toisin sanoen.
Nonna: Vuoroin kuplin ja vaahtoan!
Se on tämän kuun divaanissa.
Valkoinen Persilja: Ja toisella ohimolla oli samanlainen "mato" joka kaarsi kolmiomuodossa ylöspäin. Samoin sinne!
Pöh, mä ainakin tykkään katsella kukkia ja harmoonista kotia ja lukea hyväntuulenviestejäkin.
VastaaPoistaSehän sun blogin vahvuus ja hyvyys on, että on inhimillinen ja aito kuin itse elämä :)
Karseet suonet päässä, sori vaan Mies :( Ehkä pienempikin treenaus riittäis....
-pirkko
Pirkko: Kiitän! Pitääkin tarkistaa, onko suonet laskeutuneet. Samaa mieltä, että vähempikin riittäis!
VastaaPoistaNaiivia tai ei niin minä viihdyn täällä! Arkipäivän realismi iskee kyllä vastaan jos katsoo vaan kadulla tallaavaa sakkia. Hyvä vaan jos näkee kukkien kauneuden, aika moni ei näe.
VastaaPoistaKuule, luen paljon mieluummin sun blogias, kuin jonkun tekosyväajattelijan maailmankärsimystä vuotavan avautumisen. Ihan oikeesti! Jos sua häiritsee naivius, niin mua häiritsee kaikenmaailman supertaiteilijat = ) Älykäs ja naseva saa olla, tietenkin, mutta sellainen paatos, huoh. Olipa rumasti sanottu, en oikeesti tarkoita kovin pahalla... Voi silti olla, että omatkin kupposet näyttää vuoden, kuukauden kuluttua totaalisen naurettavilta ja turhilta, niin kun ne oikeesti onkin = )
VastaaPoistaHyvää tuulta ja huumoria ei oo koskaan liikaa, kai. Ja nuo miehen suonet, huh!
Kiitollisuus ja herkkyys, hyvä yhdistelmä, jonka syövereihin itsekin muutama päivä sitten jouduin kiitoksen sanoja kirjoittaessani. Piti vallan lopettaa kesken.
VastaaPoistaTähän aikaan vuodesta sitä on niin onnessaan kaikesta mikä vihertää, ettei äitelyydeltä voi välttyä. Mutta niin se vaan on, että kyllä se happamampienkin naamojen päivä koittaa. Siihen asti postaillaan vaikka tulppaaneista. Eikä tässä oikein muutakaan voi, kun mitään muuta ei ehdi touhuta. Kukkapenkissä menee kaikki liikenevä aika.
VastaaPoistaLuin vasta jutun teidän puutarhasta. Oi kuinka kaunis paikka!!
VastaaPoistaBlogeista, minusta maailmassa on tilaa monenlaisille kirjoittajille ja ajatuksille. Ei se, että tuntee kiitollisuutta, ole minusta naivia. Eikä se, että kirjoittaa ns. tiukkaa analyysiä maailman epäkohdista, tarkoita etteikö näkisi myös kauniita, herkkiä puolia maailmasta.
Molempia puolia tarvitaan.
Blogisi on kiva juuri sellaisena kuin on. On mukava vierailla toisten "kuplissa" ja lepuuttaa sekä virkistää omia aivojaan kaiken aherruksen lomassa:)
VastaaPoistaTäytyypä lukaista tuo Divaanikin.