Vaellan peittoni kanssa

Näen outoja unia ja herään pöllämystyneenä
tai sitten en nuku juuri lainkaan.
aamuisin kestää hetken, että olen kartalla.
Energiaa kuitenkin tuntuu riittävän.

Sipulitaika

Jumiudun usein portille puhumaan remontista naapurin kanssa, joka muutti kylälle samoihin aikoihin kuin me. Itseasiassa hän osti sen talon, joka meni kaupaksi ennenkuin ehdimme kissa sanoa. Talo joka herätti minut huomaamaan tämän alueen ja tarkkailemaan alueen myynti-ilmoituksia.

Naapuri kertoi niksin maalinkäryn haihduttamiseksi: Perheenemännän käsikirja vuosikymmenten takaa neuvoo asettelemaan halkaistuja sipuleita maalattuun huoneeseen. Ilmeisesti sipulista haihtuva rikki tekee taian. Olin vähän epäuskoinen, pureeko nykyajan myrkkyihin, mutta toimi!

***

Pikkuveljeni voi lennäyttää maailmalle äänestämällä poikien mahtavaa videota "matkajarrut"

Ohuen ohut

Siitä tuli suosikki heti.
Menin takaisin liian myöhään.
Vain mustia jäljellä.

Arki on parasta

Kasvaa että kohisee. Ihan hengästyttää. Tulee tunne, että kun on etupihalla kuvaamassa kasvia, jonka kuvittelee näkevänsä ensikertaa vasta nyt, tänä kolmantena vuonna, jakaa orava ilmaislippuja nuoralla tanssiin pyykkinarulla.

Sillä välillä kun maalasimme lattian (valmis!!)ottivat rikkaruohot valtaansa kasvimaan. Eilen sieltä löytyi kuitenkin ihanainen puska nokkosta ja saimme taas suolaiset letut, täytteenä raejuustoa, tomaattia, basilikaa ja rucolaa. Nokkossilppua riitti pakkaseen asti. Raparperiä viipaleina perään. Pullottaa. Pakko syödä edelliset pois sadon tieltä.

Vadelmista raksin kuivat oksat. Sopivasti ovat tehneet jälkikasvua, taimia. Loput liiskaantuneet skillat ajelin ruohonleikkurilla päältä.

Kalenterikin pullottaa. Hoidatan ensin vähän itseäni, sitten parisuhdetta, kahvittelen päälle ystävien kanssa. Ja viikonloppuna kun Mies käy vuotuisessa kalareissussaan, ehdin haravoida läpi sekä Kumpulan Kyläjuhlan että Maailma Kylässä festarin Kaisaniemessä. Toivotaan poutaa!

pe-su hujahdus

Mummu ja Täti.



Perjantaivapaa. Ikimuistoinen kesäpäivä Mummun ja P:n kanssa. Järjestimme 80-vuotialle äitienpäiväyllätyksenä retkipäivän Helsinkiin. Tampereen Mummu oli hyvillään ja ihasteli taloa ja puutarhaa moneen kertaan. Miten emme aikaisemmin hoksanneet? Papan tultua huonompaan kuntoon ei mummukaan ole päässyt juuri maitokauppaa pidemmälle.




Kriikunapuu oli kuin morsian.Omenapuu availi kunniavieraalle nuppujaan.



Lauantaina Tampereelle. Lämmin ilta ulkosalla kukkivien puiden keskellä. Ruohonleikkurin pörinää. Isän viinimarjan alta löytyvät mahtavat nokkospöheiköt. Nokkoslettuja vihdoin! Oikea puusauna. Lähes koko suurperhe koolla.

Sunnuntaina Saludiin syömään isänpäiväillallista (luit oikein). Hevosen pippuripihvi jymymenestys. Minä tilaan ihanat ravun pystöt ja simpukat valkosipulissa. Mies syö niin, ettei kykene rattiin. Minä ajan. Ja kerrankin rentoudun ratin takana. Ehkä täysi vatsa turruttaa minunkin hermoni.


Pikkuveli tanssii ruohonleikkurin kanssa.


Koira antoi pöydälle purkutuomion.



Ettekä varmaan suuresti ylläty, kun kerron, että tänään meillä maalattiin taas!

Meidät tunnetaan jo hyvin maalikaupassa. Kolmas purkki lattiamaalia oli kyllä linjassa värikartan kanssa, mutta sävy jäi liian vaaleaksi. Koitin totuttaa silmää siihen muutaman päivän ajan, mutta aina kun astelin huoneeseen oli päällimmäisenä mielikuvana Ville Vallaton -jäätelö. Haimme aamulla tummemman ja harmaamman sävyn. -Ja siltä varalta, että sekin on liian minttu/päärynä saimme harmaata pastaa, jota voimme sekoittaa maaliin. Todella mukava ja leppoisa kaveri se maalikaupan mies. Molemmat heistä. Onneksi olemme hakeneet maalimme sieltä nämä kaikki kolme vuotta ja aina ennen on mennyt kerrasta oikein.



***

Jos pönttöä mielit niin käypä Parolan aseman arvonnassa!

Ei vaiskaa!

Jos en eilen olisi kirjoittanut, että maalin valinta meni kerrasta nappiin, niin olisiko se toinen kolmen litran erä ollut silloin samaa sävyä kuin ensimmäinen litran pänikkä? Jos ja jos, no höpsis. Arvatenkaan sepäs ei ollutkaan.

Ennen aamukahdeksaa maalikauppaan selvittämään mysteeriä. Saimme uuden tönikän, mutta meillä jäi yhä epäselväksi, miksi kyljessä oli eri sävy, mutta koodi sama. Liekö ekaan purkkiin tullut merkityksi väärä koodi, ei se ainakaan ollut se mikä minun osoittamassani sävyviuhkassa.

Ja nyt illalla maalataan taas. Nyt jo jännittää, että mikähän niistä sävyistä oli oikea. Jospa se pieni purkki kaunista väriä olikin onnellinen sattuma.

***

Kuten kuvasta näkyy, olen tutkinut uteliaisuuttani lukijoita. Joskus tahtoisin vielä tehdä sellaisen ihan oikean tutkimuksen, jossa näkyy mm. sekin mistä maasta sivullani vieraillaan. Minustahan on kuoriutumassa insinööri. Tai jotain. Olikohan se Vilijonkka joka sellaisen kerran teki.

Sen jälkeen kun huomasin laittaa ystäväkirjani sivun alareunaan, on ilmoittautunut paljon lukijoita. Muutama viikko sitten käytinkin yhden illan kurkkiakseni uusien "ystävieni" blogeja. Virkistävää tehdä uusia löytöjä. Tervetuloa!

Ällötys

Minulle tuli eilen ällötys. Luin erästä tavattomaan teräväsanaista blogia ja sitten tupsahdin takaisin tänne kukkakimppujeni naiviin maailmaan. Ja häpeäkseni tunnustan, että olisin viikonloppuna halunnut postata vielä tusinan muutakin kukkakuvaa. Tajusin onneksi, että enhän minä itsekkään jaksa katsoa, kun tulppaani kukkii naapurin blogissa.

Olen ollut niin hyvällä päällä, että postailen imeliä.
On vain niin kertakaikkisen mukavaa. Muutamia mainitakseni:

• lyhennän viikkoja perjantaivapain
• Divaani lupasi kantaa kotiin koko vuoden lehdet kiitokseksi lehtijutusta
• lattian väri taisi osua kerralla oikeaan
• ilmassa on huumoria ja Miehen kainalo paras tv-tuoli
• ensimmäinen tehoisku Hietalahden kirppikselle
  ruokatunnilla tuotti tuolin ja apteekkipulloja
• kaksi vuotta kyynerpäätä koristanut ihottuma parani,
  kun muistin rasvata joka päivä
• Mies tuli puolimaratonilta otsasuonet pullottaen
  (se oli kyllä myös vähän pelottavaa)
• voikukka kukki ruokatunnilla (mut makaronilaatikkokökkö
  oli keskeltä kylmä)
• ja joko mainitsin, että nautin suunnattomasti pihaelämästä (tirsk)
  ja iloitsen siitä että kaikki kasviystäväni ovat selvinneet talvesta
• olen terveempi kuin pitkään aikaan
• on työtä, on juhlaa
  
  Kaiken kukkuraksi ystäväni ja ympärillä olevat ihmiset ovat olleet niin suurenmoisen ihania minua kohtaan, että olen herkistynyt viimeaikoina usein tirauttamaan pienen kiitollisuusitkun. Kuuluuko tuo kiitollisuus jotenkin vanhenemiseen? Olen ollut pakahduttavan kiitollinenkin joka päivä.
  
  Nyt siis näin, eiköhän synkeämpiä, kriittisempiä, kantaaottavampia aikoja ole luvassa enemmin tai myöhemmin -taidan pystyä takaamaan sen.
  
  

Onni

Epätodellinen olo. Vielä torstaina mietin, että pitääkö vanha nurmikkomme "pystyleikata", ilmata, vai miten sen saisi elpymään. Lauantaina kaikki jo kasvoi kohisten ja leikkasimme ruohon!! Perjantaina sai vetäistä bikinit päälle. Naulakossa roikkuu monta kevättakkia, joita ei ole käytetty kertaakaan tänävuonna kun ei ole tarjennut.

Kierrätän miestä joka päivä talon ympäri osoitellen hänelle päivän ihmeet. Näytän viinimarjapensaan kukista millainen sato on luvassa (saamme marjoja tänä vuonna!). Paljastan pienen sireenivauvamme ensimmäisen kukinnon nykerön. Iloitsemme, että omenapuuntaimi selvisi jänisten tuhotyöstä ja teki lehdet.

Huokailen, että tätä onnea kestää nyt puolisen vuotta. Maasta nousee viime vuoden persiljat, sitruunamelissat ja ruohosipuli. Eilen sain jo hakea yrtit ruokaan puutarhasta. Kantaa pieniä kimppuja sisään. Neljän päivän minilomassa ehti vaikka mitä. Pakko myöntää, että toimisto ei ole kovin vetovoimainen paikka nyt.

PS. Jos et ole vielä ehtinyt, toivon, että vastaat (oikean yläkulman) erittäin vakavamieliseen tieteelliseen tutkimukseeni.

Turkoosi

Pitkä viikonloppu. Ehdittiin hioa makkarin lattia. EN ihan heti ryhtyisi tähän hommaan uudelleen. Laite vei miestä seinältä toiselle kunnes saatiin vähän pitopintaa lattiaan ja minä koitin ohjata laitetta pömpelissä roikkuen.

Väriä on mietitty vuoden verran. Valkoiset todettu liian aroiksi koirankarvoille ja kuratassun jäljille (koirahan on meillä ainoa joka sotkee, juujuu). Vihdoin päätin mukaella menneitä vuosikymmeniä nappaamalla värin portaista. Kun niistä revittiin kokolattia matot kolme vuotta sitten alta paljastui turkoosia ja sinistä kahdessa kerroksessa.








Siestaa puutarhassa ja uudelleen koneen kanssa viuhtomaan. Ja käsin loput.

Tänään on paikat hellänä, mutta muuta ei tarvinnutkaan tehdä kuin pieni koemaalaus. Olisi ehkä voinut olla hitusen tummempikin minun makuuni, mutta eipähän ole synkkä talvellakaan. Vai mitä sanoo raati? Saattaahan se tummua vielä toisella kierroksella.

Kesälle!

Nämä kuvat ei selittelyä kaipaa, paitsi viimeinen.
Siinä tehdään makkarakeittoa.

Lempeää viisautta

Älykkyys ja viisaus. Liian harvoin samassa paketissa. Älykkyyttä kyllä monella riittää, repliikit on nokkelat, koulut on käyty ja menty vauhdilla eteenpäin.

Älykkyys on kylmä sana. Viisaus lämmin. Viisauteen sisältyy maailman tärkein asia. Viisaus kulkee käsikädessä rakkauden kanssa. Rakkaudella voi paikata monta sellaista puutetta johon äly ei riitä. Toisessa kädessään Viisaudella on Rohkeus. Kuitenkin se vaikein seuralainen taitaa monelle olla olla Kärsivällisyys.

Joskus tuntuu, että älykkyyden maailmassa on kovin vähän tilaa rakkaudelle, rohkeudelle ja maltille. Jos minun pitäisi valita viisautta tai älykkyyttä, valitsisin viisautta.

Silmittelyä

Muistatteko Hänet? Slmänsä ovat kiinni nyt nuppineuloilla, sillä ihan helppoa ei ole valita kaikista monista nappiaarteista.


Sinisilmäinen skandinaavi?


Lukutoukka?


Samat napit toisinpäin.


Kunnon lautaset?


Aika silmän näköiset, mutta raapivat pieniä halaajia


Samat toisinpäin. Näin niitä ei voi kiinnittää, mutta näyttää hauskalta


Jänskät?


Vihertävät?

Entäpä jos välissä olisi "valkuaiset":








Ilmekin tekee paljon:










Että pitikin olla näin monta nappia jemmassa...