Viime vuonna ei ehditty hillitä villiviiniä repimllä sitä alas kattorakenteista. Kaikessa kauneudessaan se on oikea vihulainen tunkeutumaan siosäkattoon ja luikertelee siellä maidonvalkeana albiinoja ja puskee sityten taas jostain ulos!
Mies repi sitä parvekkeella ja tuli hakemaan meisä katsomaan juurikuoriutunutta linnunpoikaa, joka oli munasisaruksineen pesineen kaikkineen lentää parvekkeelta alas.
Seuraa riipaiseva puolituntia: Poikanen aukoo suutaan turhaan pesässä ja emotekee hädissään syöksyjä sinne, missä pesä oli, mutta missä nyt huitookin remppahemppa. Minä koitan itkukurkussa etsiä pesälle uutta paikkaa. Ei löydä lintuemo uuteen pesäpaikkaan. Näen pesässä vastasyntyneen tyttäreni nokkivan rintaani ja samaistun emolinnun hätään.
Loppu viimeksi emo palasi pesään, kun pesä saatiin jotakuinkin samaan paikkaan takaisin. Olipa rääpäle oli valinnut varsin kehnon ajankohdan pullahtaa maailmaan!
Rastas mokoma, nyt ne on sitten vallanneet parvekkeen ja ensi kesänä ne syö minun marjani! Sen siitä saa kun on hellämielinen.
