torstai 28. marraskuuta 2013

Ei oikotietä onneen -yökyöpelin merkintöjä


Kaappien ja maalipurkkien takaa paljastuneen tiiliseinän ajettelimme rapsutella esiin. Poistaa ovet ja välitolpan, ja laittaa uuteen leveämpään kaappiin sitten vain muutaman hyllyn alas ja tunnelmavalon ylös. 

Vanhan lavuaarin pelastin talteen, katsotaan miten siihen istuu vaikka kukkaset ensi kesänä puutarhassa. 



Ikkunasta lähtee talon entisen asukkaan, kultasepän tekemät kalterit ja seinä saa vähän eristettä kylkiinsä. 


Mutta työlästä on!

Ensin kaatosade toi ulkopuolelta vettä lammikoiksi siihen, missä kohta pitäisi olla uusi huone. Saime viikonloppuna keskeneräistä viemäriä oven ulkopuolelta fiksattua niin, että seuraavalla sateella jännitetään, toimiiko viritys. Toivon pakkasia ja lunta veden sijasta!

Sitten meillä nousi karvat pystyyn, kun pohdittiin, että mmitä putkien eristeenä mahtaa olla. Tuskailtiin mitä tehdään ja miten.

Nyt on sähköhuone (tuleva verstas) saatu eristettyä ja minunkin pikkutyöhuoneeni, joka oikeastaan on vain läpikulkukäytävä saanut ulkoseinämään eristettä, eli kohta päästään pattereita asentelemaan.








maanantai 25. marraskuuta 2013

Arvontoja ja etsintöjä





Suhmuraiset kännykuvat toimivat shoppailuhetken keskustelunavauksien apuna kotosalla!

Samaan aikaan kun autotallin kohdalle on uuden huoneen sijaan ilmestynyt vain sadevedestä kertynyt uima-allas on mietittävä jo sisustusmateriaaleja.  Kävin ideankeruu reissulla Perobassa, Granit:issa; Pinossa ja Kodin Ykkösessä. Mielikuvissa on yhä yhdistelmä pehmoisista ja rouheista meteriaaleista. Ja naulakoiksi kävisivät esim nämä uusiokäyttöön päässeet putkenpätkät, kun putkia jää huoneeseen muutenkin näkyviin. 

Vielä ehtii osallistua askartelukirjan arvontaan, kohta pläjähtää uusi ja viimeinen kirjaylläri!

torstai 21. marraskuuta 2013

Mukavuuksia


Eväsleivät! Aamun pelastajat. Siihen menee yllättävän vähän aikaa, kun kääräisee aamulla itselleen eväsleivät mukaan. Yhdestä kerrasta tuli heti tapa, niin mukavalta tuntui toimistolla kaivaa käsilaukusta aamukahvin seuraksi leivät.

Ja toinenkin ihanuus: tuntuu kuin lahjoja aukaisisi, kun lukee kommenttilootaan tipahtelevia viestejä siitä, mitä kaikea ihanaa teillä on työnalla. Ihan alkaa tuunaussormea syyhyttää. Kiitos -ja vielä ehtii osallistuakin!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Arvonta III






Nostalgisen ihanat askartelut taitaa tarjota kaikkea sitä, mitä kaamoksen aikaan tarvitaan. Kirja tarjoaa puuhavinkkejä laidasta laitaan.

Vielä ehtii tehdä omatekoiset joululahjat, riipaista villiviinistään pitkät rangat kranssia varten tai taikoa suklaata käden ulottuville sitä hetkeä varten kun ehtii istahtaa sohvan nurkkaan tossuja kutomaan. 

Minun on ainakin ihan pakko tehdä tuollainen säätä ja pakkasta kestävä viiriäisenmunakranssi! Ehkä laitan sen oven sisäpuolelle ensin, sillä nyt on fasaatipuoli niin hirveässä myllerryksessä, ettei siellä mikään kaunis pääse oikeuksiinsa. Ja nostalgisen kerhokassin kaavat kyllä kopioin, ennenkuin laitan kirjan tulemaan!

Kerro mitä sinulla on työnalla tai mitä seuraavaksi aloitat ja olet mukana kirja-arvonnassa! 

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ikuisuusaihe

Aikuinen voi haastaa pahoinpitelijän oikeuteen, mutta lapsella ei taida olla mitään oikeusturvaa tässä maassa. 
"Päivittelyä, kieltämistä, vastuunpakoilua, toivottomuutta, ei ratkaisuja." – siinäkö ovat todella meidän aikuisten eväät hoitaa koulukiusaamista? Jo tuo sana kertoo suhtautumisesta. Kyse on raaimmillaan henkisestä ja fyysisestä jokapäiväisestä pahoinpitelystä.

Kun nyt taas luin artikkelin koulukiusaamisesta, jolle ei "mitään voi", niin tulipahan mieleen, että saisiko se kiusaajan vanhemmat puuttumaan kiusaamiseen, jos kiusaamisesta tulisi ilmoitus sossuun. Sosiaalivirastosta tultaisiin sitten kotiin keskustelemaan vanhempien kanssa keinoista. Ja tarkastamaan, onko kiusaajalapsella kotiolot kunnossa, vai miksi pitää sitä pahaa oloa purkaa muihin lapsiin. 

Vois olla aika pysäyttävää. Jos olisi energiaa tekisin tästä lakialoitteen. 

perjantai 15. marraskuuta 2013

Viime päivinä




Ilo on alkanut tuikkia takaisin arkeen. Tiedä mistä säröstä se pääsi takaisin elämäämme.  Huoli eräästä suuresta murheesta oli jo ihan nielaista meidät, mutta nyt koitettan olla itkemättä huomista sadetta. Ehkä sitä ei tulekaan.

Olen taas jaksanut ajatella remonttia.

- Olen käynyt monta kertaa päivässä katsomassa rouheita pintaja ja miettinyt mitä voimme säilyttää.
- Olen löytänyt kaapista tavarantakaa rouhean betoniseinän.
- Olemme påäättäneet, että ainakin katon tahdomme vain maalata. Se muistuttaa minua lapsuudesta, sillä isän talossa on samanlainen laudan päälle valettu betonikatto.
- Olen haaveillut lattiapinnasta. Siitä millainen se olisi sitten kun kun lattia lämmitys on asennettu paikalleen ja uusi betoni valettu. (Nyt tekisi mielemme jättää pelkälle betonille ja hankkia vain pehmeä, suuri ja kaunis matto.) 
- Olen katsellut tapetteja ja lamppuja, suunnitellut senkin paikkaa. Miettinyt hyllyä ikkunan alle.


Paree onkin jo vähän miettiä. Remonttimiehet tulevat ensi tiistaina.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Selviytymispaketti ja arvonta II


Leikitään vielä samoin säännöin!  Nyt tuodaan kesä tupaan ja arvotaan Katja Kallion romaani Säkenöivät hetket!

Mitä hassumpi ja omaperäisempi vinkki, sitä todennäköisemmin innostat muut kokeilemaan tai hersytät ainakin hyvät naurut. Konkretiaan on helpompia tarttua:
Älä sano "hyvä kirja", sano Tiikerin vaimo. Älä sano "jokin kiva esitys", sano Kaikki Äitini, kaikki tyttäreni. Älä sano, että punkkua lasi, kerro mitä punkkua! Mennään ihan yksityiskohtiin, sillä pimeydellä on juuri se taipumus, että jo virikkeiden etsiminen on liikaa. Tiedät kyllä; teatteriesitys piristäisi, mutta kun kerran vaivaudut tahdot nähdä jotain taatusti hyvää...mutta mitä? Minä tosiaan itkin ja nauroin kylän naisten kanssa tuolla Kaikki Äitini, kaikki tyttäreni -teatteriesityksessä ja Tiikerin vaimon kanssa viestin monta pakohetkeä harmaudesta.

PS. Kiitos mahtavista vinkeistä! Tuntuu kivalta huomata, että selviytymispaketin suurimmaksi voimavaraksi taitaa paljastua lapset, ja ehkä juuri ne pikkulapset, joiden yleensä kuvitellaan olevan syynä äitien väsymykseen.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Arvonta suljettu!

 
 
Arvonta on suoritettu!
Tikkareita pääsee leipomaan Eeviregina, joka kirjoitti syksyyn puhtia löytyvän näin:

" Tällä hetkellä parasta kynttiläntuoksua on pipari, tv:stä seuraan innokkaimmin Suomen kauneinta kotia ja Vain elämää-sarjoja. Ja innoittavin blogi on Akaasianalta, joka kertoo lapsiperheen elämästä Nairobissa. Se saa ajatukset kauas pois synkästä ja kylmästä syksystä!"
 
Tämä ja kaikki seuraavatkin paketit lähtevät kerralla uusiin osoitteisiin joulukuun alussa!
 
Huomenna arvotaan taas.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Arvontaputki ja selviytymispaketti









Pimeää, harmaata ja märkää, kohta sataa vaakatasossa räntää ja kauluksesta sisään. Toisaalla jo talvi yllätti autoilijat, lopuilla ulos unohdetut hiekkalelut jäätyi niille sijoilleen. Jos on vielä murheita kannettavana, niin jopas tuntuu aamut vaikeilta.

Tehdään nyt edes jotain värikästä ja kivaa, arvotaan vaikka. Itseäni ja teitä piristääkseni arvon joka viikko ankeutuksenkarkoituskirjan. Ajat ovat haastavat, joten niin on säännötkin:

Jätä viesti jossa kerrot mikä tuo sinulle hyvää oloa. Minkä biisin laitat soimaan aamubussissa? Mikä on se tuoksukynttilä, joka saa syksyn tuntumaankin joulunodotukselta? Entä ne tietyt talvisaappaat, jotka ostat ja jotka saa sut toivomaan, että talvi kestäis ikuisuuden? Paljasta se paras kirja tai tv-sarja johon on ihana koukkuuntua? Innoittava blogi, paras drinkki- tai ruokaohje ikinä, lohturuoka jne, jne.

Yksikin vinkki riittää, mutta mikään ei estä listaamasta useaa.

Tehdään selviytymispaketti!

Ensinmäinen kirja on Clare O´Connelin Kakkutikkarit, jonka pelkkä kansi saa kesän lepattamaan keittiöön. Raaskiiko näitä edes syödä?

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Uimapuuu-kuu-nen!

Päiväunilta nousee unenpöpperöinen pää ja mutta heti on ajatus skarppina:
"Uimaan!" hän mutisee.

Niin on isä luvannut heti kun nuha vähän helpottaa. Uimapukua on sivitettu ihan kuivaharjoittlunakin useampana iltana.  Tyttö kerää uimapuvun kaulakuoppaansa eikä hellitä siitä ennen lähtöä. Koko ajan mennessään hän laulaa "Uimapuuuukuunen, uimapuukuunen" ja välillä "Uimaan, uimaan"

Sinne menevät isä ja tytär. Hellyyttää niin, että pirautan itkun. Sitten kerään itseni ja painun kellaria siivoamaan. Remppamies "uhkasi" tulla jo kahdenviikon päästä ja kellari on tavaraa täysi.