Mies teki ite taidetta pihaan. Halkopino piti siirtää kunnostettavan katoksen alta pois työn ajaksi ja kierrettiin siinä pihaa ja ihmeteltiin, missä se saisi olla rauhassa eikä jättäisi nurmeen ikävää jälkeä. Kun tulin vaunulenkiltä oli talo rakentumassa kahden rungon väliin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. kesäkuuta 2015
perjantai 26. syyskuuta 2014
Kotipäivä
Muina neljänä arkipäivänä viikossa tytär käy englannin kielisessä päiväkodissa. Täytyy sanoa, että järjestely on hyvä. Ja myönnettäköön, että asenteeni päivähoitoa kohtaan on kyllä heittänyt kuperkeikan sen jälkeen kun tytär aloitti kaksi vuotiaana päivähoidon.
Ennen lapsia en voinut millään käsittää sellaista kuviota, että vanhempi on vauvan kanssa kotona ja esikoinen päivähoidossa. Kuvittelin niiden esikoisten kokevan itsensä hylätyksi ja ihmetelin, miten vanhemmat raaskivat laittaa lapsen päiviksi hoitoon. Nyt ymmärrän. En millään voisi tarjota tytölle sellaista touhupakettia ja sosiaalisia puitteita kotosalla. Riitelyksi menisi ja kolttosten tekemiseksi pitkästyessä, kun äiti vaan kaiket päivät istuu imettämässä, nukuttamassa vauvaa ja sinkoilee siinä välissä tekemässä kotitöitä. Iso hatunnosto niillle jotka selviävät kunnialla kaikesta siitä useamman lapsen kanssa. Meille kolme päivää kotosalla on passeli.
Voisin kirjoittaa tästä pitkästi, mutta tälläinen ei vetele, että toisella kädellä vaan kokoan magneettinaamoja lapsen kanssa. Vauvakin heräilee, joten So long!
perjantai 28. maaliskuuta 2014
Vietnamilainen keittiö
Voi minkä kaupanpäällisen olemme saaneet! Saamme välillä nautiskella vietnamilaisesta ruuasta, sillä Hän laittaa sitä mielellään! Vastapainoksi tietysti Suomimakuja. Viime viikolla herkullinen pata naudanlihasta ja jotain sushinkaltaista, jota dipattiin kalaliemeen. Tällä viikolla perinteinen nuudelikanakeitto. Tässä laitetaan nuudelit tytölle saksilla palasiksi, kuten tehdään paikallistenkin lasten ruokailua helpottaakseen. Kevätrullia päälle, kalaliemeen kastettuna tottakai.
* * *
Vauvan koko lähentelee kolmea kiloa, H-hetkeen kuutisen viikkoa. Lapsivettäkin on runsaasti, joten olo aikas tukala ja kipeäkin. Viidenmaissa alkaa jokailtainen supistelumaraton, jota jatkuukin sitten pikkutunneille.
perjantai 21. maaliskuuta 2014
Pieniä asioita
Nimikkokorit pyykkihuoneeseen.
Puuetiketit taitaa olla löytö edesmenneestä Tiimarista.
Vähän suojaa makkariin, nyt kun talossa on vierasta väkeä.
Eikä mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: Nyt kun en pääse kävelemään, on ollut pakko voittaa ikiaikainen vastenmielisyyteni ja pelkoni moottori ajoneuvoja kohtaan alkaa ajaa autoa. Kauksi en uskalla, mutta postiin, lähikauppaan, päiväkotiin ja kirjastoon. Se kummasti avartaa tään hetkisiä pieniä ympyröitäni!
Tänään hurautan postiin hakemaan äitiyspakkauksen ja tytölle Mummin ja Vaarin yllätyspaketin. (Toivottavasti joku sieltä voi kantaa ne autoon!) Saas nähdä onko jo tämän vuoden äitiyspakkaus jaossa.
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Pesä
Viime vuonna ei ehditty hillitä villiviiniä repimllä sitä alas kattorakenteista. Kaikessa kauneudessaan se on oikea vihulainen tunkeutumaan siosäkattoon ja luikertelee siellä maidonvalkeana albiinoja ja puskee sityten taas jostain ulos!
Mies repi sitä parvekkeella ja tuli hakemaan meisä katsomaan juurikuoriutunutta linnunpoikaa, joka oli munasisaruksineen pesineen kaikkineen lentää parvekkeelta alas.
Seuraa riipaiseva puolituntia: Poikanen aukoo suutaan turhaan pesässä ja emotekee hädissään syöksyjä sinne, missä pesä oli, mutta missä nyt huitookin remppahemppa. Minä koitan itkukurkussa etsiä pesälle uutta paikkaa. Ei löydä lintuemo uuteen pesäpaikkaan. Näen pesässä vastasyntyneen tyttäreni nokkivan rintaani ja samaistun emolinnun hätään.
Loppu viimeksi emo palasi pesään, kun pesä saatiin jotakuinkin samaan paikkaan takaisin. Olipa rääpäle oli valinnut varsin kehnon ajankohdan pullahtaa maailmaan!
Rastas mokoma, nyt ne on sitten vallanneet parvekkeen ja ensi kesänä ne syö minun marjani! Sen siitä saa kun on hellämielinen.
perjantai 31. toukokuuta 2013
Seisahdus
Siinä kerään ajatukseni ja kiitän siitä mitä olen saanut.
sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Tuntuupa hyvältä!
Tämä pohjoinen lumenheijastama valo. Sauna. Hanasta juomakelpoista vettä. Oma sänky. Lapselle rutiinit. Raikasta ilmaa. Kotiruokaa. Jopa roskien kierrätysmahdollisuus tuntuu jotenkin hohdokkalta.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Se todellinen ero
On paljon spekulaatiota siitä, mikä tekee miehistä miehiä ja naisista naisia. Jotkut uskoo siihen kromosomijuttuun. Ainoa tosi mittari sukupuolieroillehan on kuitenkin tyynyt. Sisustustyynyt. "Tyynykuntyyny" toteaa mies jo tässävaiheessa. Jos olet nainen tiedät termin. Näin tahdotaan kai selventää sitä onko lepäileekö tyyny sohvalla, vai pääsi sen päällä.
No, nainen voi ostaa loputtomasti tyynyjä, mitä mies ei voi parhaalla tahdollakaan ymmärtää. ("Taasko lisää tyynyjä? Mihin aiot nuo laittaa?") Nainen haluaa ympärilleen tyynyjä, joista muokata mukava pesäkolo, johon käpertyä vaikka lukemaan. Tosiasiassahan kun on löytänyt mukavan asennon, huomaa että on pissahätä tai jano ja joutuu pomppaamaan pystyyn ja kohta on taas aikaaviepä asettautuminen edessä.
Miehen mielestä taas sohvalle ei mahdu istumaan, kun se on täynnä tyynyjä. Mies ei myöskään todellakaan hanki monenlaisia tyynynpäällisiä sohvan tyynyille ja sohvatyynyiksi riittää ne jotka sohvan mukana kaupasta kotiin tuli. Ja jos ei tullut niin hyvä.
Siinä siis ero yksinkertaisesti. Loppu.
PS. Minä himoitsen nyt kuvan tyynyä. Ja ihan tarpeeseen tottakai.
torstai 12. huhtikuuta 2012
Kalenterissa tyhjää
Ihania ne päivät kun voi vain olla. Auringonpaiste kruunaa kiireettömän kotipäivän.
Äitiysloma on sikäli verrattavissa eläkepäiviin, että siitä ne kiireet alkavat. Vaikka juuri mitään ei suunnittelisi etukäteen, kalenteri senkun täyttyy.
Kotipäivät ovat harvinaista herkkua sikälikin, että jos emme pistä päätämme ulos ja hankkiudu ihmisten ilmoille, niin muutamassa päivässä lapsi kypsyy niin totaalisesti kotonamöllöttämiseen, että helpommalla pääsee ja tyytyväisempinä pysymme, kun lähdemme turuille ja toreille kuljeskelemaan.
Ja älkää nyt hyvät ihmiset kirjoittako mitään kotoilusta. Ei täälä mitään tarvitse kotoilla, täälä vaan ollaan ihan tavallisesti ;)
torstai 15. maaliskuuta 2012
Rakastettu ystävä 14.10.2001 - 12.3.2012
Ensimmäisenä portilla, autossa, veneessä. Varmistamassa paikkaansa. Koira oli niin kiltti, että sen saattoi ottaa mukaan mihin vain. Ja niin se otettiinkin, mihin vain laki suinkin salli. Ei sitä oltu koulutettu. Rakkaudella oli otettu arkeen mukaan. Ehkä siitä siksi tulikin sellainen omanlaisensa. Se totteli, koska se tahtoi osallistua. Vähän viiveellä, jos kutsu kävi epämieluisiin puuhiin. Luulen, että se oli varma, että sen parasta ajateltiin: Auliisti odotti, jos punkkia väännettiin silmäkulmasta ja makasi raukean luottavaisena kulkuväylällä silmääkään räpäyttämättä, kun se yli harpottiin.
Nuorempana lapset saivat leipoa sitä loputtomiin, viimeisinä vuosina se alkoi asettamaan vähän rajoja sille sormella silmiin tökkimiselle, jota lapset harrastavat taaperoiässä.
Monta vuotta se nukkui vieressä, kantoi hiekkaa niin paljon sänkyyn, että Mies joskus totesi oleensa kai aika ihastunut, kun suostui nukkumaan kanssani siinä hiekkalaatikossa. Sitten se mokoma alkoi kuorsata niin, ettei me toiset saatu enää nukutuksi. Pitkään koitin ehtiä nukahtamaan ennenkuin kuorsaus alkoi. Sitten laitettiin paikka oven taakse. Joka ilta se sitkeesti kolahti lattialle sänkymme viereen iltatoimien ajaksi. Se tosiaankin oikein kolahti siihen. Rapsutusten jälkeen se lähti huokaisten omalle paikalleen, kun sille sanoi, että "nyt nukutaan".
Se teki omatoimisia retkiään. Lähti aidan välistä muina miehinä ja palasi kohta portin taakse haukahtelemaan. Oli käytävä avaamassa portti, ikäänkuin siitä portista olisi mahdollista livahtaa vain toiseen suuntaan.
Häntä ei tamppaa, kun aamuisin laskeutuu portaat. Sohvalla ja saunan lauteilla on liikaa tilaa. Lautaskäsi nykäisee vielä lattiaa kohden, kunnes tajuaa, että esihuuhtelija on poissa. Kukaan ei poukkoile vaunujen edessä. Kivirappuset ovat nyt melko turvalliset kulkea, kun jalkojen välistä eräs kiireinen ei kiilaa ohi. Joku joka tahtoo olla kaiken aikaa lähellä.
Kaikessa mihin katson on koiran mentävä kolo.
On kuin talon sydän olisi lakannut lyömästä.
torstai 5. tammikuuta 2012
Lupaukset käytäntöön
Uusi tuuli puhaltaa siis vaatekaappiinkin asti ja meneillään on jättiurakka:
Kannoin neljä isoa vaatekaapillista sisävaatteita ulos tuulettuaan. Tällä vaatemäärällä vaatettaisi pienen kylän. Hävettää. Mutta käytän tuttua puolustusta. Kun paino on pysynyt lähes samana viisitoista vuotta, vaatetta kertyy.
Villavaatehan kaipaa lähinnä tuuletusta, mutta rajansa kaikella. Kun vaatteet ovat seisseet kaapissa vähällä käytöllä vuosikaudet riivin villapuserot väreittäin ikean jättikasseihin ja kyyditin pesuhuoneeseen. (Sitä ennen valikoin kierrätykseen ne, joita en usko käyttäväni seuraavaankaan vuoteen.)
Muun pyykin lisäksi olen urakoinut nyt villanpesuohjelmalla viisi ylimääräistä koneellista villavaatteita: Sen jälkeen koneellinen punaisia, vihreitä, sinissiä ja ruskeasävyisiä villiksiä roikkui kukin pari vuorokautta ulkokuistin suojissa tuulettumassa. Ei mikään pikku-urakka, pyykkiäkun riittää muutenkin joka päivälle.
Ullakkoon asti en jaksa. Se urakka odottakoon kevääseen. Vintti on pakkasen puolella! Hyrrrr. Kuolevatpa kaikenmaailman ötökätkin, jos sellaisia siellä sattuisi olemaan.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Kolme on paljon

Yltiöpositiivisuuden puuskassa tein kolme lupausta tänä vuonna.
Yhtä niistä kainostelen paljastaa, mutta kaksi saatte tietää:
Aion raivata tilaa uudelle. Sekä sieluni että maallisen tomumajani asuntoon:
Aion viimeistellä ja saattaa loppuu mahdollisimman monta keskeneräistä projektia. Vapauttaa energiaa uuteen. Aion käydä kaappini läpi ja tehdä tilaa, en uudelle tavaralle vaan uusille ajatuksille.
* * *
Ensimmäinen loppuunsaatettu työ: Paksu lämmin putkilo tuuleen ja tuiskuun. Kaulaa vasten pehmeä harmaansininen puuvillatrikoo. Purettu ja kudottu. Malli omasta päästä. Aloitettu vuonna 2010. Loppuunsaatettu yön hiljaisuudessa 01.30.
Tästä hyvillä mielin syntyi lupaus mahdollisimman monen projektin loppuunviemisestä!
torstai 23. kesäkuuta 2011
Liioittelevaa
Maljakko on puoli metriä korkea, kukat yltävät yli metriin. Keltaisesta en ole koskaan pitänyt, tuollaisena kirkkaana ja raakana se on minulle liikaa. Minusta ei ole löytynyt säveliä tuolle sävylle. Mutta päivänliljan kohdalla teen poikkeuksen. Se tuoksu on suloinen.
maanantai 6. kesäkuuta 2011
Unohdus

Luulen, että minulla on jokseenkin realistinen
käsitys muistikapasitettini rajallisuudesta.
Silti, kerta toisensa jälkeen, laiskottaa juuri silloin, kun pitäisi etsiä vedenpitävä tussi ja kirjoittaa pakasterasian kanteen, että "kanapadan jämä" tai "koiralle". Kerta toisensa jälkeen kuvittelen, että tällä kertaa muistan, mitä olen pakastanut. Tai tunnistan. Mutta höpsis, eihän sellaisesta jäisestä paakusta ota selvää! Eikä se miltään tuoksukaan.
Ja toinen harha, luulen, että vielä syksyllä muistan, mikä kohta kukkapenkkiä oli kärsinyt tulppaanikadosta ja mihin siis ennen talven tuloa uudet sipulit kätken. Tai, että vielä seuraavana suvena muistan edelliskesänä istuttamani kasvin nimen, saati hoito-ohjeen. Olen säästänyt noita etikettejä ja kukkasipulipakkausten kuoria puutarhakirjojen väliin, vaan eipä löydy!

torstai 28. huhtikuuta 2011
(zoomilla kaukaa)



Kesä päästää meidät helpolla. Koira viihtyy ulkona itsekseen eikä tarvitse olla koko ajan ulkoiluttamassa. Välillä hirvittää, kun se makaa ja makaa auringossa kylmällä kiviportaalla. Vien sille jumppamaton alle, ettei se vallan kohmetu.
Ydinluita lähilihatiskistä. Niitä on mahtava nakertaa, mutta annas jos meet silloin lähelle, niin lauhkea luppakorva muuttuu hirveeksi sudeksi. Paljastaa hampaansa ja päästää murinan, jonka luulisi kuuluvan jollekulle suurpedolle.
Muuten saa kyllä viedä ruuat nenänedestä, retuuttaa ja paijata, mutta luu,
jotain alkukantaista herää.
* * *
Eilen ihmettelimme Savoyssa Rock the Balletin naisvaltaista yleisöä Miehen kanssa. No ei mennyt edes minuttia, kun syy siihen selvisi. Olihan niissä miehissä silmäniloa ja huumoria!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)