tiistai 31. maaliskuuta 2015

Ilmiö


Avasin yksi aamu Facebookin. Luin toinen toistaan ihanempia päivityksiä ja tykkäilin kauniita kuvia onnellisista ihmisistä, kommentoin oivalluksia ja sukkeluuksia.

Siinä liketellessäni ajattelin, että ompa onnellista. Olempa etuoikeutettu, kun saan elää tälläisen porukan ympäröimänä. Että läheisilläni asiat ovat näinkin mukavasti. Että nekin, joilla tiedän olevan murheita, löytävät näin paljon hyvää ja kaunista arjestaan.

Illalla aloin vielä uudelleen miettiä koko asiaa ja tuli mieleen tutkimukset, joissa sosiaalisen median kerrotaan levittävän kateutta ja pahaa oloa, sillä ihmisille tulee sellainen olo, että kaikki muut ovat kokoajan tekemässä jotain ybermukavaa. Totesin asioiden olevan aika kohdillaan, kun tälläinen ei ollut tullut edes mieleen.

On harmi, jos joku ei ymmärrä, että sosiaalisen media näyttämä arki on aivan yhtä rajattu, kuin mallitytön reidet käsitellyt. Vaikka jollakulla olisi 200 tykkäystä postauksessaan, se ei takaa, että kukaan tulisi riuhtomaan häntä elämänreunaan kiinni, jos hän masentuisi ja hautautuisi peiton alle.

Vaikka kaikenmaailman kiertävät positiivisuushaasteet kuulostavatkin öklömakeilta, ja saattavat jollekulle jopa lisätä ulkopuolisuudentunnetta, niin uskon, että positiivisuutta voi myös harjoitella. Ja ennen kaikkea arjessaan huomion voi kiinnittää niihin asioihin, jotka ovat kohillaan.

Se kasvaa, mille antaa tilaa.

Hyviä päivityksiä kaikille!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Tulevaks vuodeksi




Pikkunoita (3v7kk) ekaa kertaaa virpomassa. Äiti valmistautuneena yhteislausuntaan, mutta seisookin vain liikuttuneena selän takana, kun lapsi aloittaa korrektisti "Saako virpoa?" Ja laskettelee sittten koko runon takeltelematta loppuun.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Keski-ikäistä


Oli ale. Ilahdutin itseäni tyylikkäällä varsiharjasetillä. Buahhaahha, tähän on tultu. Vielä se hälyyttävä asia, että oikeesti ilahdun, kun tartun tähän verrattuna siihen vanhaan rähjään, jolla heitin vesilintua. Ja tartunn  joka päivä. Monta kertaa.

No, tarttui minulla mukaan tälläisiäkin: Tytölle villamekko ja samaan sävyyn baskeri ja säärystimet kevään kaupunkimenoihin. Minulle molemmat nilkkurit 20 e pari, sifonkihame kympillä, toppeja ja pojalle body ja jalkuimelliset puuvillahousut, ettei sukat karkaa vauhdissa.

Minulle käy aina niin, että ostoskassiin valikoituu kullakin reissulla samaa väärisarjaa.
Tänään musta, turkoosi ja sinapinkeltainen miellytti silmää.



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Miten kävi amppareiden?




"Äiti, joulu tulee!" Riemuitsi lapsi aamulla. Viikko sitten pörräsivät ampiaiset ja istuimme pihatalkoiden jälkeen miehen kanssa lampaantaljan päällä pihakeinussa juomassa punaviiniä. Oli sellainen momentum, että molemmat lapset sattuivat nukkumaan yhtä aikaa.