Matka jatkuu

 



Jotkut rakastavat autoja, toiset kenkiä -minä taloja. Nyt saivat talovanhukset kuitenkin jäädä Loviisassa vähän huonommalle, kun niihin oli vaikea vääntäytyä vaunujen kanssa. Ja selkästoorin jo tiedättekin, (on muuten vähän paremmassa kuosissa nyt!!) ei siellä montaa taloa läpi kanniskeltu. Koitettiin vähän vuoroissa, mennä, joku ulkosalla lapsen kanssa, kun minä kipaisin jokusen kohteen kantsomassa. Onneksi sää oli mahtava ja näissäkin puutarhoissa riitti katsottavaa. Ihmisten kodeissa ei kameroiden kanssa tietenkään häirittykään.

 

 

 

Retkellä menneessä

Ei, se ei ole temppelinritari Arn matkalla taistoon pahiksia vastaan.

Kuuulemani mukaan joku grynderi osti kaikki nämä huvilat joskus 60-70 -luvulla aikomuksinaan pistää rahoiksi. Ei sitten saanut rakennuskaavaa läpi, ja kävi niin, että kukaan ei pitänyt huolta ja kaikki nämä omaperäiset ihanat huvilat rappeutuivat, lahosivat ja sortuivat raunioiksi! Nyt mitään ei ole enää tehtävissä. Ei voi kuin ottaa kuvia, ennekuin ne siivotaan pois ja sielunsa silmin nähdä millaisia kesiä täälä on vietetty.

Kaupunki rakentaa tähän asunnot 10 000 ihmiselle. Osaatteko helsinkiläiset arvata missä talsimme?

Ne paperityöt

Olen siivonnut tarmolla eilen ja tänään, mutta pelko pois, ei tästä talosta kliinistä tullut siltikään. Ponnistin sängystä aamu kahdeksalta valmiina luuttuamaan lisää ja siirtelemään tavaroita kuvaajan tieltä.

Toimittajalle talopapereita penkoessani löysin puutarhasta tehdyn suunnitelman vuodelta 49! Olin käynyt kaikki nuo vanhat kellertävät paperit moneen kertaan läpi joten riemastuin, kun se putkahti eteeni. Kulma oli niin vaalentunut, että suunnittelijan nimestä ei saanut selvää parhaalla tahdollakaan.



Kaikesta tästä innostuneena ryhdyin (taas) jo tuttuun urakkaan: talopapereiden arkistointiin. Haalistuneiden sinikopioiden jäljentämiseen ja vanhojen lehtileikkeiden lajitteluun. Saisinko vihdoin jonkin siistin mapin aikaiseksi?





Olen tainnut jo joskus sanoakin, että talossa on asunut kelloseppä, jonka peruja ovat metalliset koukeroiset (kuva 2) ristikko-ikkunat ja salalokero -silloin ei securitas tullut hätiin.



Nykyisen puutarhasuunnitelman tahtoisin toteuttaa näin kauniisti paperille

Lomapäivien saldo

Vaikka sää ei siten ihan ollutkaan mitä luvattiin niin ketterän keski-ikäisen* toimesta terassin isot ikkunat on rapsutettu ja sivuikkunoissa kaksi kerrosta maalia. Millä välin rapsutin haravalla pihan ja ja laitoin kuntoon kuistin oven.
Nyt saa villiviini rauhassa puhjeta lehteen ja peittää ikkunat lehtiverholla.

Mikä parasta pääsiäisprojekti ei alkanut maistua pakkopullalta, vaan ehdittiin vielä pitää tyttöjen (hmm..ja koirien) saunaillan lauantaina. Sunnuntaina "lampaansyöjät" kokoontuivat syöminkien ja peli-illan merkeissä skoolaamaan 31-vuotiaalle M:lle. Tänään onkin eninmäksen vain huilailtu ja kohta luvassa DVD+pizza combo -ja vielä kerros maalia oveen, ellei laiskuus iske...



*mies totesi äskettäin tulleensa tilastollisen
keski-iän kynnykselle ja ylittäessään 37,5 vuoden iän.

Noitukaa kesä esiin!

Lämmintä luvattu, toivotaan niin. Meillä käynnistyy rapsutus. Eilen jo vähän tikkailla keikuin ja raavin verannan ikkunoita. Alimmaisissa ei paljon rapimista ollut. Aika ja aurinko olivat tehneet sen.



Ystävien tuoma valkoinen narsissi venähti 80 centtiseksi! Nyt se jo odottaa kuihtuneena, kun routa sulaa isken sen maahan.
Narsissi onkin ainoa pääsiäisrekvisiittani. Rairuohokin (joka vuosi on arabian abc-vadissa) jäi tänä vuonna kylvämättä. Pääsiäinen on minulle liian riemunkirjava.

Suunnitelmia

Pyörin viime viikolla takapihalla verestämässä mielikuvia ensi kesän projekteista. Nyt kun satoi taas lisää lunta, niin kesäsuunnitelmat alkoivat tuntua kovin kaukaisilta jutuilta. Näitä on kuitenkin mietitty jatkavamme.



-Viime kesänä aloittelimme reunustamaan pensaanalusia ja
sokkelinpieliä mukulakivin ja se olisi nyt tarkoitus hoitaa loppuun.



-Mies kaivoi koko pihan mitalta orapihlaja-aitaa pois, ja minä
laitoin vadelmaa tilalle. Portin molemmin puolin jätettiin tupsut
orapihlajaa ja muotoilen niiden kasvusuuntaa kaariportin muotoon.



-Talon takana on se tyypillinen hässäkkä (nyt onnellisesti lumen
alla piilossa) joka pitäisi saada siistittyä: kompostin seutu,
sadevesitynnyrit, puupinot, ämpärit, risut jne.





-Pihan perälle toivon lavapuutarhaa, mutta saapi nähdä
mihin asti revetään kun talossakin on vielä tekemistä.
Kuvassa näkyy pyöräperävaunu, jossa koira tekee
kanssamme pieniä lenkkejä.

Pakko mikä pakko

Hyvät uutiset: vatsa sietää taas kahvia. Mikä helpotus. Jatkossa laitan sinne aamuisin jotain pehmikkeeksi alle!

Huonot uutiset: Toisin kuin luulin oli sittenkin laitettava molemmat kädet likoon ja ryhdyttävä aukaisemaan viemäriä. Suihkun aikana viemäri alkoi röyhtäillä, sanonko mitä, ja autotallin lattialla oleva sadevesiluukku täyttyä peellä. Tyhjensin sen käsipelillä. Ämpärillä katuviemäriin. Enenmittä yksityiskohditta: Kaivoin talopaperit esiin ja järkeilin, että tukos täytyy olla runkolinjassa, kun vesi lähtee väärään suuntaan kohti sadevesiviemäriä. Soitin sekä jätevesilaitokselle kuvaillen havaintojani ja Lokapalveluun saadakseni pihan likakaivon putsatuksi ja putket auki.

En ole pitkään aikaan saanut mistään yhtä hyvää ja ystävällistä palvelua! En sen kummemmin kosmetologilta kuin vaikka matkavarausta tehdessä. Vapaapäiväni joka alkoi sanalla sanoen paskamaisesti kääntyi prinsessa-oloksi. Ehkä sillä linjan toisessa päässä olevaa hymyilytti, kun kerroin viettäneeni vapaapäiväni kädet kyynäriä myöden viemärissä ja kerroin sitten (muka)asiantuntevasti tukoksen olevan runkolinjassa.

Joka tapauksessa kymmenen minutin (!!) päästä pihassa oli jokin imuauto ja tuntia myöhemmin tukos auki. Huonouutinen oli että tukoksen oli aiheuttanut irtirepsottava putki. Tästä tulee vielä lisälasku. Huomenna putkimies.

pst. Oletteko käyneet Helsingin Kaapelitehtaan teatterimuseolla? Suunnatkaa sinne lasten kanssa tai ilman. Paikka on innoittava ja varattavissa myös juhlapaikaksi. Ja samalla voi kiertää muutkin Kaapelin näyttelyt ja museot.

Kaksi kuistia

Talossa on kaksi kuistia. Etummainen, viileä kuisti, on alennustilassa, se on talven aikana muuttunut välikulkutilaksi, kuratunneliksi ja kierrätysspisteeksi. Kerännyt nurkkiinsa kuonaa.

Takimmainen, nyt pakkasenpurema lasikuisti, on siivottu talviunille. Se on silmäteräni. Reipas puolitoista vuotta sitten istuimme kevätauringossa siinä. Asuntokuumeen pehmentämin aivoin pohdimme, että onhan se spontaania juu, ostaa yhteinen talo kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Niin me kuitenkin ostimme. Eikä vähiten syyllinen siihen päätökseen ollut tämä kuisti, jota huhtikuun paljas valo läpäisi. Ja pihan sininen krookusmatto levittäytyi edessämme.

Oli se tuttu tunne kun aina, kun olen löytänyt asunnon -että on tullut kotiin.
Tässä kesäfiilistä talven keskelle.