Aamulla metrossa hyväntuulinen nuorimies. Ei oikeastaan edes hymyillyt, mutta koko olemus paistoi koko matkan. Tai hymyili sittenkin, ja suoraan minulle hymyilikin. Minä häkellyin. Eihän metrossa noin vain hymyillä päin naamaa. (Koitin olla edes salaa katsomatta, mutta kun toinen oli niin aurinkoinen näky, se oli vaikeaa) Korvalapuista kuunteli jotain. Teki mieli kysyä mitä. Mistä tulee noi onnelliseksi heti aamusta?
En kysynyt. Eihän metrossa noin vain kysellä...
Tuli mieleen pitäisikö ostaa iPod?
