Rapunen -valmiina nipistelemään

Rapunen lymyili koko syksyn osat leväällään käsityölaatikon pohjalla. Pari viikkoa sitten se sai junamatkalla koivet kiinni ja nyt vielä silmänpompulatkin. Rapu on ilahtuneena matkannut ympäri taloa ja silmitellyt uutta kotiaan.






Kuvassa käytiin ulkosalla, sisällä oli niin pimeää.

Rapunen hahmottuu

Virkkasin vartalon vähän pehmoisemmasta paksummasta langasta, kuin pikkuruiset putkilojalat. Vanua täytteeksi. Silmät tiukasti etutanaan.

Pehmoja

Kala ja mustekala ovat saaneet seuraa. Joko arvaatte?

Valkoinen

Näin kaikkea ihanaa ja valkeaa tänään. Sellaista millä haluaisin kotiamme häikäistä. En minä niistä koko valkeista kodeista tykkää, niistä jotka näyttävät siltä, kuin olisi menty keskustan sisustuskauppaan ja ostettu kaikki sieltä kerralla. Kerroksellisuutta pitää kotona olla, ja väriäkin,
mutta silti -

voi Koira -onko liikaa pyydetty, että hiekottaisit vain sen sinulle vuoratun nojatuolin, että minullakin olisi joskus edes puhtaat sohvatyynyt? Se valkoinen voidaan unohtaa. Ja miksi kaikki kasautuu eteiseen, jonka pitäisi kodin käyntikortti olla, niinkuin olemme sisustuslehdistä oppineet. Tarvitseeko kaksihenkinen perhe 9 erilaista laukkua ja pussukkaa, (joita säilytetään eteisessä)

Entä asuuko täälä tuhatjalkainen? Miksi sää ei voi olla yksiselitteinen (nyt on kesä/talvi) niin, että kerralla saisi viedä talvikengät vinttiin ja nostaa muutaman parin pikkukenkiä esille? (no nythän ne loputkin talvikengät ehkä uskaltaa viedä) Entä kenestä meistä putoaa kaikki tämä eloperäinen hippu? Luulin, että kate on se joka on metsässä, en tiennyt, että sitä esiintyy myös tammiparketilla kesäaikaan, kun ovet ovat auki ja ravaamme ulos sisään.

Niin, että tämänkään kauden sisustusväri ei sitten ole valkoinen.
Mustekala sai vihdoin silmät. Nyt se näkee laskea kaidetta alas.

Silmittelyä

Muistatteko Hänet? Slmänsä ovat kiinni nyt nuppineuloilla, sillä ihan helppoa ei ole valita kaikista monista nappiaarteista.


Sinisilmäinen skandinaavi?


Lukutoukka?


Samat napit toisinpäin.


Kunnon lautaset?


Aika silmän näköiset, mutta raapivat pieniä halaajia


Samat toisinpäin. Näin niitä ei voi kiinnittää, mutta näyttää hauskalta


Jänskät?


Vihertävät?

Entäpä jos välissä olisi "valkuaiset":








Ilmekin tekee paljon:










Että pitikin olla näin monta nappia jemmassa...

Kasa jalkoja

Kasa täytettyjä jalkoja


Tjaa, tarvitaan näköjään vielä kaksi jalkaa
lisää ja jokin läppä tänne alle.

Ja sitten ne silmät vielä pohdinnan alla.

Jonkin aikaa sitten mustekala aiheutti minulle suorastaan riippuvuutta. Sitten väsähdin virkkaamaan jalkoja ja tein muita juttuja. Nyt on kalmari koossa ja se matkustaa pitkin kotia. Lonkeroidensa ansiosta sen voi tyrkätä melkein mihin vain. Se näyttää myös hyvältä hattuna. Mies osaa uittaa sitä hyvin kalmarimaisesti ilmassa.

On ollut ihana olla kotona. Päivitimme remonttilistan. Mies sai makkarin lattian ruuvattua lähes narisemattomaksi kun minä seinän takana maalasin toisen makkarin seinät ja listat. Paikkamaalailin siellä täällä ja hankasin ikkunan pokkia Vimillä ja karhealla pesusienellä ja kas -niitä ei tarvitsekaan maalata! Rakastan Vimiä -Chif on kai sen toinen nimi. Sillä voi tehdä pieniä ihmeitä. Pitää vaan muistaa pestä se hyvin pois loppuviimeksi, muuten se vie kaikesta pinnan mennessään.

Lammas oli pettymys. Sen piti olla paisti, mutta paketista tulikin jotain ribsejä. Ja niissä oli kovasti jotain kalvoja välissä. Ostimme nimittäin porukalla kokonaisen lampaan -emmekä oikein tienneet mitä mikäkin valmiiksi pakattu osa oli. Emme jaksaisi syödä sitä uudelleen tänään, mutta pakko, kun sitä on vielä toinen mokoma jäljellä, ja liha on luomua. Toivottavasti se loppu päkäpää on sitä miltä näyttää, eli kyljystä ja jauhelihaa.

Riippuvuus

Jos alkaa jo metroasemalla virkkaamaan, virkkaa koko matkan ja liukuportaat ylös asti saa ehkä hullun maineen, mutta myös melkein jalan päivässä valmiiksi.

Olen lumoutunut näistä veijareista. Referoin vähän Jani Kaaron tekstiä. Video lopussa on hulvaton!


"Työkaluja käyttävien eläinten joukkoon on liittynyt ensimmäinen selkärangaton. Tutkijat raportoivat ensimmäisen kerran mustekalasta, joka kerää meren pohjasta kookospähkinöitä kodikseen.

Havainnon teki australialainen tutkija joka näki sukelluksissa, kuinka mustekala asettui kookospähkinän puolikkaan päälle makaamaan, suoristi lonkeronsa jäykiksi ja kipitti pois varpaillaan pähkinä "jalkojensa" välissä. Näky oli kuulemma komediallinen.Tämän jälkeen tutkijat varmistivat mustekaloja kuvaamalla, ettei kyse ollut yksittäistapauksesta, vaan mustekalojen käyttäytymispiirre.

Mustekala käyttää kookospähkinöitä suojana, jonne se vetäytyy vihollisia pakoon.
Jos mustekalalla on käytössään vain puolikas, se asettaa sen suu pohjaa vasten ja ryömii puolikkaan alle. Jos puolikkaita on kaksi, se kömpii toisen sisään ja nostaa toisen päälle katoksi.

Kyseessä on työkalujen käyttöön verrattava ilmiö. Ennen kuin mustekala nosti kookospähkinän syliinsä, se puhdisti niiden sisällön mudasta. Jos kookospähkinässä taas oli molemmat puolet jäljellä, mustekala irrotti ne toisistaan ja laittoi ne sisäkkäin kuin kaksi kulhoa, jolloin niitä oli helpompi kantaa.

Mustekalat osoittivat toiminnassaan samanlaista suunnitelmallisuutta ja järjestelmällisyttä kuin ihmiset, jotka aamulla purkavat telttansa, kantavat sitä päivän mukanaan ja pystyttävät sen kun tarve vaatii. "

Mustekala ja kookosalus

Väsy

Eilen, keksin kuin keksinkin sen kaipaamani arkiluksuksen: laskin Ikean suurimman säilytyslaatikon (joka toimittaa meillä kylpyammeen virkaa) täyteen lämmintä vettä. Kannoin cd-soittimen kylpyhuoneeseen, laitoin levyn soimaan ja pulahdin ammeeseen virkkaamaan. Tänään sama tunne jatkuu. Tahtoisin hellintää, pujahtaa taskuun. Koko päivän on paleltanut, joka paikkaa kolottaa hormonaalisesti ja uni jäi vähälle:

Mies tuli eilen yöllä Amsterdamista työmatkalta, turisimme tunnin ja päätimme herätä aikaisin syödäksemme aamiaisen yhdessä ennekuin hän taas ampaisisi Miamiin. Aamulla olimme molemmat niin väsyneitä, ettemme saaneet aamiaista alas. Menimme hetkeksi takaisin sänkyyn, sitten olikin tulipalokiire, minä taksilla palaveriin hän jäi puhumaan puhelimeen.

***

Nyt illalla sain kylään ystävän, joka on ollut pitkään ulkomailla. Tuntui hyvältä, kun ystävyys oli tallella, vaikka ei oltu nähty yli puoleen vuoteen. Netti pelastaa paljon, monta kertaa viikossa rupatellaan. Hän on minulle niin tärkeä, että hyväksyn sen (ihan kuin minulta olisi kysytty ;), että hän asuu siellä kaukana, missä hän on nyt onnellinen, vaikka se tarkoittaakin sitä, ettemme juuri tapaa.

***

Virkkaan 15 minuuttia ja menen nukkumaan.

PS. Katsokaapa ihana linkki toisesta kommentista!

Bulibuli

Viikonloppuna olimme lapsenvahtina. Virkkasin eviä. Lapset olivat kovasti huolissaan, kun kalalla ei ollut silmiä. Siihen palattiin moneen kertaan. Silmät ovat tärkeät. Ehkä tärkeämmät kuin evät. Sillä niinhän se on, että ensin pitää tietää minne tavoittelee, ennenkuin lähtee uimaan.







Molemmat silmät paikallaa. Nyt polskimaan.