perjantai 27. toukokuuta 2011

Toinen episodi







Hei vaan maailma! Meillä ei ole juuri edistytty. No, yöksi ja työpäivän ajaksi nostin luun sisään. Se oli minulta aikamoinen myönnytys. (Voi mikä lämpimän lihan haiskahdus täälä olikaan vastassa, kun tulin töistä. Ette halua kuulla siitä enempää.)

Toisekseen, paistoin taas nokkoslettuja. Jos haluaa kahtena peräkkäisenä päivänä nokkoslettuja, niin joko tykkää niistä ihan hirveesti, tai sitten voi epäillä, että on raudanpuutetta. Joku voisi myös epäillä, että meidän elämä on yksitoikkoista. Ei suinkaan. (Eipä!)

Luotan siihen, että kroppa kertoo, mitä tarvitsee. Eikä näitä nyt oikein voi epäterveelliseksikään väittää: Luomumunaa, luomuvehnäjauhoa, maitoa, mineraalisuolaa ja oman pihan nokkosta. Viimeaikoina ruokakaupassa on tullut tartuttua luomuun entistä hanakammin.

Rutiinissa ja toistossa, josta muuten olen kirjoittanut ennenkin, on myös se hyvä puoli, että asiat alkavat sujua sukkelaan. Nokkoset rutiinilla silpuksi ja taikina valmistui kolmessa minutissa!

Tein minä jotain muutakin eilen. Kurkistin saniaiseen. Voi miten kauniisti luonto käyttää toistoa! Tänään sen sijaan rikon rutiineja, sillä on vapaapäivä, eikä työt haittaa harrastustoimintaa. Mielikin on kevyt, mies selvisi tuulista Hankoon ja on nyt matkalla Helsinkiin.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kuka pelkää luppakorvaa?


Orava on puussa ja pysyy.


Tässä on hyvä etäisyys. Puolitoista metriä aarteesta ja rapunverran koroketta, olen asemissa ja tuo puu, se on erityistarkailussa.


Koira sai työkaveriltani peuran lapaluun. Kuljin luu käsilaukusta törröttäen kotiin, vähän varuillani, ettei jo matkalla joku koira hyökkää luun kimppuun vieden minulta puoli käsivartta siinä ohessa.

Kotona annoin luun hyvilläni koiralle, joka salamana nappasi sen hampaisiinsa ja... laski sen kivetykselle ja jäi vahtimaan!
Nyt meillä on täälä käynnissä varsinainen näytelmä. Koira ei koskekaan luuhun, mutta ei suostu tulemaan sisään, eikä jättäämään pihaa. Vartioi sitä mustasukkaisena kaikelta elävältä. Myös ilmatilaa!

Onneton orava, joka eksyi pihamalle on ajettu puuhun, varis sai koiran ihan sekoamaan ja minullekin irvistellään. Mutta luuta se ei syö! Mikä ihmeen kypsytysmeininki tässä on menossa? Aurinkokuivattua peuranpotkaa lähipäivinä? Mitä se odottaa?

Toivon, että saan sen yöksi sisään.

***

Paistoin elämäni parhaat nokkosletut. Hoksasin surauttaa ne nokkoset ihan hienoksi sauvasilppurilla. Tuli niin ohkaisia ja rapeita. Söin kaikki heti ja olin vähän haikea, kun kukaan ei ollut jakamassa. Ei edes koira kärkkymässä. Jätin sille yhden. Jos saisin sen sillä vaikka harhautettua ja sisään yöksi.

Mies on ollut kohta viikon purjehduksella Saksasta Suomeen. Soitteli aamulla, että nyt alkaa pitkä meritaival Ruotsi-Suomi ja että kenttä häipyy. Heitä on viisi. Purjehtivat vuoroissa yötäpäivää. Tuuli on kuulemma kova, mutta tuo sentään kotiin päin. Toivon, ettei Siljat ja Viikkarit aja ylitse siellä öisellä selällä. Onneksi nyt on aika valoisaa.

Saan kotiin väsyneen miehen viimeistään sunnuntaina. No kunhan saan.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Alkukesästä...





...puulla on hassut tassut.

maanantai 23. toukokuuta 2011

First Things First






Kunnon metallirunko ja taittuvat kokoon aivan kuin oikeatkin!



Kirjoitin nukenvaunuista jollaiset minulla pikkulikkana oli. No nyt on taas! ja nimenomaan siksi, että kirjoitin. Sillä kaverihan bongasi minulle samanlaiset heti samalla viikolla kirpparilta, ja lauantaiaamuna haettiin ne kotiin.

Fiksaustahan ne vaatii, kävin jo rätillä läpi. Mutta klipsit pitää uusia ja rimpsureuna vaihtaa. Mitäs sanotte, pitääkö orjallisesti entisöidä samanlaisella verhohapsulla, vai saako laittaa pitsin?

Naurettiin, että ei ole vielä lakanoita lapsenkaan sängyssä, mutta nukenvaunuihin sellaiset on saatava ensisijassa...Ja sitten tietysti käy niin, että tyttö aikanaan haluaakin muoviset ällövaaleanpunaiset Briot!

PS. Sain sydäntä lämmittävät terveiset viikoloppuvierailta. Tyttö haluaa nyt kuulemma pikkusiskon, koiran, nukkekodin... ja uudestaan meille.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Tyttöjuttuja





Sain vieraita jo torstai-iltana. Ystävätär kolmivuotiaan tyttärensa kanssa saapui Tampereelta, ja kohta oli dimangeja ja kultahilettä suloisesti kaikkialla. Kaksi ihanaa vapaapäivää. Melkein voin laskea viisi tyttöä, mukaanlukien vatsan ja koiran.

Mies oli lähtenyt merille. Miehistöksi kaverin veneen kotisatamaan purjehdukselle. Kun hän ei ollut dokumentoimassa metamorfoosiani, joka lauantaiaamu edestä, takaa ja sivulta, me likat teimme sen.

Koska porukassa oli kolmivuotias, ei se siihen jäänyt, että noin vain kolmella pyörähdyksellä olisi selvitty! Katseltuaan tuota kummaa toimistusta, tahtoi hän olla seuraava ja käännähteli kohta sinne tänne kädet jännityksestä sojottaen. Voitteko kuvitella hänet siinä?

Ja sitten vielä yhteiskuvia. Tulipas hauskoja koko setti. Tulkaa taas T ja S!

torstai 19. toukokuuta 2011

Nokkoslettuja ja puolukkahilloa





En voinut enää kauempaa katsella pihassa rehottavia nokkosia veden herumatta kielelle. Nyt juuri sopivia 20-centtisiä. Lateksihanskat käteen ja naps,naps -sitten lettuja paistaan! (Olen muuten pahimman sorttinen lateksihanska-addikti, toimitan ne päällä kaiken sen, mitä muut tekevät muovihanskoissa. Muovihanskat kun tuntuvat lamauttavat käteni toimimattomiksi)

Mutta siis nokkoseen. Siinä missä jotkut toiset riuhtovat nokkosta harmin kyyneleet silmissään pois puutarhastaan, minä katkon nätisti varret varoen juurella kasvania pikkuisia ja jään odottelemaan uutta satoa. En meinaan poimisi nokkosta mistä tahansa polunvarren pisukosta. Nokkonen kerää itseensä nitriittejä ja siksi on jätettävä huussin takuiset rauhaan vaikka kuinka komiasti kasvaisi. Muita vinkkejä nokkosesta voi katsella täältä.

Olen vähän kintaalla viitannut nykyiselle superfood -kulttuurille, jossa rahdataan gojimarjoja toiselta puolen maailmaa tänne meille, vaikka omat hillat on puhtaita ja hivenaineita pullollaan. Suomen luonto kasvaa omaakin superruokaa, juuri sellaista mistä meidän elimistömme on tottunut nappaamaan ravinteet talteen.

Esimerkiksi nokkonen on "piipitoisuudeltaan 60-kertainen lehtisalaattiin verrattuna, C-vitamiinipitoisuudeltaan viisinkertainen appelsiiniin verrattuna, rautapitoisuudeltaan seitsenkertainen pinaattiin ja kalsiumpitoisuudeltaan kolminkertainen maitoon verrattuna." sanoo vikipedia ja kertoo, että Nokkonen oli Rautavaaran mielestä suomen arvokkain luonnonvarainen ruokakasvi. Onpa se tunnustettu nykyaikanakin.


Kahdella pannulla paistellen ei kauaa tarvi hellan edessä notkua.





Plettuset on syöty ja varsista on tekeillä lannoitevesi puutarhaan.
Loput lehdet kuivamaan!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Sirkushuveja







Talvi oli taittanut rhodolta oksia, otin ne kolme viikkoa sitten epäuskoisena sisälle maljakkoon. Nyt ne ovat kohta kukassa. En olisi uskonut että jaksavat kukkia maljakossa.

* * *

Minulla on jokin harvinainen latenssivaihe. Kyllästyttää ja laiskottaa. Jos arkirumba hetkeksi katkeaa en tiedä mitä tehdä. Tiedän tunteeseen syyllisenkin: Oli sellainen hoppujakso, joka sai minut ylikierroksille ja nyt on vaikea rauhoittua. Tuntuu, että olen unohtanut jotain tärkeää. Että kohta, kun sen muistan, on taas paniikki. Näen unia, joissa ajan vastaan tulevan kaistaa.

Koska meillä ei ole telkkariakaan, jonka eteen voisin heittäytyä renkkaamaan kanavia, tahtoisin hovineidin, joka pitäisi minulle seuraa ja viihdyttäisi. Todennäköisesti en sietäisi häntäkään.

Mieleni tekisi tehdä vain kaikkea sellaista, josta revennyt käsivarteni ei tykkäisi. Sain sen jo särkemään uudelleen ja nyt joudun elämään taas tiukemmin sen ehdoilla.

Tiedän, että tämä menee ohi muutamassa päivässä. Särky ja horros.

***

Nauratti aamulenkillä, roskakuski näytti olevan liikkeellä eilisin silmin. Siniset shortsit ja Leijonapaita. Liekö tullut torilta suoraan vuoroon?

maanantai 16. toukokuuta 2011

Kirjaherkkuja







En tiedä minne laittaa veljeltä saadun chilin, ettei se vaan kuolisi. Kuljettelen sitä ympäriinsä, päiväksi ulos, viileiksi yöksi sisään. Koitan asetella valoon, mutta varjelen suoralta porotukselta. Tämä on konstikas aika vuotta.

Kävin suosikkikirjakaupassani Lönrootin kadulla. Siinä kirjakaupassa ei ole muuta vikaa, kuin että melkein aina on ainoa asiakas ja kun sillä on hypistellyt kirjoja kolmevarttia, hiipii suoranainen velvollisuuden tunne ostaa. No se velvollisuus on usein helppo täyttää. Olin jo lähdössä pois kun nämä kolme kirjaa pyrkivät mukaan.

1000 ideas for creative REuse. Nimi taisi kertoa kaiken. Monipuolisia ideoita ja paljon. Tuttujen materiaalien lisäksi mukaan mahtuu yllättävän paljon yllätyksellisiä tuunausmateriaaleja. Olisitko tullut tehneeksi topin yläosaa puolikkaasta amerikkalaisesta jalkapallosta tai vyötä pyöränrenkaista? No en minäkään!

Blogging for bliss. Ohjeita bloggaajalle laidasta laitaan. Lähinnä ulkoasullisia. Monipuolinen valikoima taide, käsityö ja lifestyleblogien haastatteluja ja kokemuksia. Ahhh...!

Little things to sew. Yksinkertaisia toimivia ohjeita lapselle. Sekä leluja että vaatteita/tarvikkeita. Kaava-arkit mukana. PIdin kirjan tavasta esittää sisältö paperinukkemaisia piirroskuvina valokuvien rinnalla.



Muitakin ompelukirjoja on tullut ahmittua. Sattuneesta syystä en voi kertoa tämän kirjan nimeä, mutta ohjeet on niin selvät, ja kaava-arkit vaiheittaisine teko-ohjeineen mukana, että ei tarvitse aloittaa japanin opintoja. Japani ja lastenvaatteet on mainio yhtälö.







lauantai 14. toukokuuta 2011

Kaikki on katoavaista -ei kai!!?







Puhallus - vielä äsken jotain oli käsissä sen,
kurkotamme, kiipeämme...

* * *

Bloggeri ei toiminut kahteen päivään, ja mikä sanomisen tarve siitä syntyikään! Vaikka minusta onkin raskauden aikana tullut tällainen tuttitaskuista bloggaava lempeä lehmä, jonka on kovin vakavasti vaikea suuttua mistään, niin kyllä minulla silti sanomista piisaa ja mielipiteitä! Kun blogi oli read only -tilassa kaksi päivää niin jopas nousi mieleen sanottavaa.

Mutta ennenkaikkea, mikä hätä nousi, kun kaveri kertoi, että moni hänen seuraamistaan bloggerin (moottoripyörä)blogeista, olivat kadonneet.
(Ei muuten heti tullut mieleeni motoristit bloggaajina)

Niin että varmuuskopioita blogista! Mites niitä nyt sitten imaistaan verkosta kotikoneelle turvaan? Vai tehdäänkö se kopio johonkin muuhun blogialustalle turvaan? Onko teillä varmuuskopiot?

Siinä on monella vuosien muistot ja "päiväkirjat" menetetty ikiajoiksi, jos jokin virus iskee. Meillä ainakin palataan vanhoihin kirjoituksiin, tarkistetaan blogista usein yhtä sun toista asiaa edellisvuosilta ja joskus istun ihan vain palauttamassa mieleeni mitä kaikkea on elämään mahtunut.

Varmuuskopioista puheenollen, ostin kuukausi sitten vihdoin ulkoisen kovalevyn kuville, joita kertyy moneen satojen kuukausitahdilla kokoajan lisää. Siirtääkseni ne turvaan pörisevältä, surisevalta tietokoneeltamme -sillä joku päivä se vain laukeaa. Ja päästäkseni hitaasti polttamasta DVD-levyjä.

Tuossa se on avaamattomana paketissa.
Pelastaa varmaan ihan kauheesti!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kierrätystehtaalla: löydöt







Heti tarttui mukaan minimaaliset nahkatossut. Ja samasta kojusta kätevä luomupuuvillainen body, joka saa ihmettelemään miksi KAIKKI bodyt eivät ole tälläisiä. Mitoitus nimittäin lupailee käyttöiäksi 0-6 kk seuraavilla "toiminnoilla": Hihat käännetään ensin reilusti ja lapsen kasvaessa harakiilasta löytyy toiset napit, joilla bodylle saa pituutta. Lisätila on kuulemma hyvä myös kestovaippailijalla, kestovaippa vie sen verran enemmän tilaa pöksyissä. Takana on vielä kurkistustasku josta voi tutkailla lapsen kuivuutta. No, kokemus kertoo ovatko nämä jatkopalat niin hyvät kuin miltä kuulostaa.
Huomasin juuri, että palkittu viimevuoden vauvatuotteena Linkki kommenteissa.)
Onko kokemuksia?

Kaupan päälle sain kevyen matkaimetystyynyn, jonka voi laittaa käsivarren alle tai yhtälailla tukemaan lasta niin syöttötuoliin kuin rattaisiinkin.


Tälläinen tuttitasku löytyi nipistettäväksi vaunuihin roikkumaan tai muuten vaan vyötäröle silloin kun vaatteet tarjoilevat taskuja niukasti.

Nämä korut johdattivat minut "sepän" luo, joka hetkeä myöhemmin sitten tilauksesta naputteli meille myös yksilöidyt pyyhkeen nimikyltit lusikoiden pesistä. Joku oli jo viime vuodesta viisastunut ja seisoi jonossa omien lusikoidensa kanssa!





Vielä löytyi japanilaisten lastenvaatteiden kaavakirja minun makuuni. Jos jotain lapselle ompelen, niin juuri tällaista yksinkertaista, linjakasta ja nopeaa mitä kirja esittelee. Hetken kun sinä juttelin, niin kohta jo kävi ilmi, että myyjä oli Peikkola -blogista. Japanin erikoisuuksia käsityön saralla voi ihmetellä Zakka Love -linkistä ja sivupalkin Japani tunnisteen alta.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kierrätystehtaalla 1

Minua viehättivät valoisa halli



pajat ja yhdessä tekeminen




nämä muhkeat helmet


monipuolisuus


vilkas kirja- ja vaihtotori, vaikka mitään en vienytkään, en tuonutkaan




tyylikäs kaupunkiviljely


värikkäät lasten retrokangasnutut
(kainostelin kuvata, koitin ottaa kuvan niin,
että perhe pysyy anonyyminä, ja sepäs oli vaikeaa vaivihkaa)


vanhoista pulloista tehdyt lasit ja tarjoilupullot


törmääminen nukenvaunuihin, jollaiset minulla lapsena oli!


Kiertelin rauhassa ja yksin, katselin sivusta, löysin ihanuuksia...