Ihan ku treffit

Lapsen enkkukoulu, uusi päiväkoti, järjestää grilli-iltamat, joissa on mahdollisuus tutustua koko joukkoon lapsia, ohjaajia ja muita vanhempia.

Normaalisti vetäisisin farmarit jalkaan niinkuin ja pusakan päälle ja siinä se. Nyt en kuitenkaan mahdu yksiinkään farkkuihini ja myllään vaatekaappia kuin viimeistä päivää joka kerta kun lähden puistoa pidemmälle: Koko kesän olen pakoillut trikoomekoissa sitä faktaa, että minulla syksyn tullen ole housuja joihin mahdun. Uusia en enään suostu hankkimaan, sillä näitä kiloja en rupea loppuikääni kantamaan. (Silti olen nauttinut joka iltaisen jäätelöannokseni lasten mentyä nukkumaan.)

Nyt kun tilanne on tämä, enkä ole omillani, ja huomaan, että olen kehitttänyt jopa päiväkodin Barbeque Partyyn valmistautumisesta yhtä monimutkaisen kuvion kuin olisin ensitreffeille menossa.

- Ei turhan näyttävää,
- Ei mihinkään suuntaan provosoivaa
- Ei liian mietittyä (eipä!)
- Ei liioin kotoista tai nuhjuista
- Sellaista jossa on mukava olla

Lisähaasteena on että ulkona vuoroin sataa ja paistaa vuorotellen.

Ja toisin kuin ensitreffeillä,  vaatteissa pitäis myös pystyä imettämään.

Tänään jännittää muutenkin. Onneksi lapseni ei vielä osaa hävetä minua. Kai.

Yllätyksiä kamerassa

Tytär, juuri kolme vuotta täyttänyt, kuvaa ahkerasti. Silläkin uhalla, että kamera hajoaa, annan hänen zoomailla maailmaa. Minusta nämä ovat erityisen kauniita.

Kierrätetty puutarhapöytä

Niin kiire ei koskaan ole, ettei jossain välissä ehtisi vähän tuunata!

Tämä pöytä syntyi 20 minuutissa, kun materiaalit oli jo valmiina. Tarvittiin vain:

• Vanhasta Ikean kalusteesta säästetyt pyörät
• Roskalavalta löytynyt (työmaalla käytetty?) rouhea taso,
  jonka Mies joutui taas raahaamaan kotiin käskystäni. 
• Ruuveja, kättä säästävä Makita tai ruuvimeisseli
• Päivänokosilla uinuva vauva
• Pikkukakkosta tuijottava leikki-ikäinen

Kaksi viimeisintä kohtaa taitavat olla oleellisimmat, kaiken muun voi soveltaa.

Poikkkeutilasta toiseen

Pikkuinkkarit aarteenmetsästyksen jälkeen saalista jakamassa.

Kolmas kynttilä piilottelee jossain muiden takana.

Huojuntaa äärilaidalta toiselle. Sitä tämä kesä on ollut. Joko on painettu aamusta iltaan hommia kuin viimeisät päivää tai sitten on juhlittu. Katsoin kalenterista, että kuuden viikon sisällä olemme pitäneet kolmet isot juhlat: Kastajaiset, vuotuiset puutarhajuhlat ja tytön kolmivuotissynttärit. Sen lisäsi on tietysti käyty muidenkin juhlissä kesä kun on.

Voiko tänä postauksen tunnisteeksi edes merkitä "arki?" No nyt tilaan vähän rauhallista arkea tähän väliin, muuten alkaa kakku maistua puulta...no alkaisikin!

Niin on muuten mielialanikin vispannut aallokossa. Jonkinlaista oirehdintaa lienee menen muutamassa minuutissa ärtymyksestä hellyyteen tämän pesuaani kanssa.

Jurakaudelta nykyaikaan osa II

Olen nyt alta neljän kymmenen, mutta jo pelkkä uuden modeemin kytkeminen ja sitä kautta internetyhteyden luominen, jonka periaatteessa olis pitänyt kestää viisi minuttia vaati kuukauden kypsyttelyn.

En edes uskaltanut aukaista Elisa Viihde -pakettia, vaan se seisoi eteisessä sinisessä boksissaan, kunnes se siirrettiin ullakkokomeroon, koska paketti oli niin räikeä.

Sitten seurasi myöhäisillan pohjustustyöt, aamun virittely ja salasanan metsästys.

Mut hei, mä oon linjoilla! En edes uskalla ajatella, miten meidän perhe selviää eläkeiässä, kun meitä on kaksi tälläistä epätoivoista täs perheessä.

Ainiin, mut A) eihän me koskaan päästä eläkkeelle B) ollaanhan me tehty kaksi lasta jotka pitää meidät uusimman teknologian tasalla....jos ei ne peri meidän geenejä.

Nyt sit enään Skype ja uus digiboksi, jota voi ohjailla kännykästä. Alan valmistautumaan henkisesti!

Kerralla kunnolla

Ja sinne vaan sitterissä istumaan ja pölyssä leikkimään lapset 

kaiken keskelle, että saadaan homma edistyyn...

...eli dominoefekti OSA II

Koska etupiha myllättiin uuden huoneen rakentamisen yhteydessä niin perusteellisesti mihinkään puolivilliseen ei ryhdytty. (Viemäriputki ja kaksi uutta likakaivoa.) Piha laitetaan kerralla sekä nätiksi, että toimivaksi  sadevesijärjestelmiä myöden. Niitä onkin tuskasteltu koko se aika kun täälä on asuttu.

Naapurustossa on sadevesiongelmia ratkottu moneen eri tapaan. Versioita näistä 50-luvun rintamamiestaloista löytyy hiljattain tehdyistä salaojista aina kompelöihin virityksiin. Minä puolustin näkökantaa, jonka mukaan salaojia ei kanata lähteä kaivamaan kun kosteusongelmaa ei ole. Pahimmillaan perustuksia pöyhimällä sellainen aiheutetaan. Mutta koska sadevesi on jonnekin johdettava ja tähän asti kömpelöt ja rumat muoviputket ja rujot tynnyrit ovat hoitaneet homman, tehdään nyt kunnon betonivalut ja hankitaan nätit tynnyrit.

Ja koska näiden kahdeksan vuoden aikana on huomattu, että nurmikko kasva etupihalla, vaikka vuosittain taistelen sen kanssa, niin sen kanssa ei enään hakata päätä seinään. Olen suunnitellut ikivihreän etupihan jonka kaiken järjen mukaan pitäis olla kaunis vuoden ympäri. Siitä lisää myöhemmin.

Niinpä tein jotain itselleni epäluontaista! LUONNOKSIA! Sensijaan että koitamme vain aloittaa päänsisäisen suunnitelman varassa ja koitan välittää mielikuvia Miehelle olen tehnyt mustaa valkoiselle "karvahattuversioita" ja niiden pohjalta keskusteltuamme oikein hienot piirrokset.

Koko kesä on nyt myllätty etupihalla lukuunottamatta sitä yhtä viikkoa Viitasaarella Mummilan mökillä työleiriä paossa.

Palvelukeskukseni on ruuhkautunut

Rakkaat ruuhkauttajat: Pilvilapset pyjamissa. 

Sattumalla on sormensa kuosien yhteneväisyydellä.

Nyt kun yhteydet ja vehkeet pelaa on jäljellä enään viimeisen vuoden aikana kertynyt päänisisäinen mylläkkä, joka täytyy jotenkin saattaa kuin kerholapset parijonossa ja järjestyksessä aivosopukoistani ulos.

On niin paljon kerrotavaa, niin paljon tekeillä, tehty ja jonossa odottamassa vuoroaan. Imettäessä on onneksi pakko aina vähän istua aloillaan ja silloin on hyvä hetki pyöritellä ajatuksia. Ellei Esikoinen pompi levottomana siinä vieressä ja kärtä palveluksia. Mutta sepäs vasta tuttu näky onkin.

Nyt on kuitenkin rauhaa tiedossa, sillä esikoinen aloitti englanninkielisessä päiväkodissa osa-aikaisena ja saan joskus istua näitä aamuhetkiä kiireettömänä kuopus sylissä. Näin ollen saatan jopa kuulla ajatukseni.

Eilen, ensimmäisenä tälläisenä hiljaisena hetkenä ylitseni vyöryi tekemättömien askareiden hyökyaalto. Suuret hankkeemme ovat jättäneet kaikki kodin miljoonat pienet asiat rempalleen. Jouduin niin tolaltani, että saatuani vauvan nukkumaan, en osannutkaan ryhtyä mihinkään.  Koko kesän valokuvat päätin vihdoin purkaa uudelle koneelleni. Edes aamupalaa en syönyt, vaan siirryin suoraan keittoon kello 14 korvilla.

Tänään heräsin seitsemältä ja koitan nyt mennä purkamaa ruuhkaa jostakin päästä. Etusijalla taitaa olla lasten passikuvat, että päästään reissuun!

Jurakaudelta nykyaikaan

Nyt on kuulkaa uuden aikakauden alun tuntua:  Kolmenkymmenen ja seitsemän ikävuoden kohdalla olen hankkinut ensimmäisen oman tietokoneen! Saas nähdä mitä tästä poikii. Nyt ei ole kuvat aina väärällä koneella, eikä miehen koneessa oleva Explorer töki ja sekoita kuvalatauksiani bloggeriin. Ja kun jonkinlaisen kuvankäsittelyohjelmankin tähän jo testiajoon sain, niin johan rupee pelittämmään!

My Precious.