Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kierrätys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kierrätetty puutarhapöytä










Niin kiire ei koskaan ole, ettei jossain välissä ehtisi vähän tuunata!

Tämä pöytä syntyi 20 minuutissa, kun materiaalit oli jo valmiina. Tarvittiin vain:


  • Vanhasta Ikean kalusteesta säästetyt pyörät
  • Roskalavalta löytynyt (työmaalla käytetty?) rouhea taso,
    jonka Mies joutui taas raahaamaan kotiin käskystäni. 
  • Ruuveja, kättä säästävä Makita tai ruuvimeisseli
  • Päivänokosilla uinuva vauva
  • Pikkukakkosta tuijottava leikki-ikäinen


Kaksi viimeisintä kohtaa taitavat olla oleellisimmat, kaiken muun voi soveltaa.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Taimia ja kierrätyskoreja






Tänäkin vuonna on vähän oikaistu puutarhurin toimissa mitä tulee hyötypuutarhaan. On menty siitä missä aita matalin: hankittu taimet valmiina. En jaksa sitä rimpuloiden pikkutaimien ja purkkien vaalimista ikkunalaudoilla.

Taimet odottelevat pääsyä multaan kauan himoitsemissani vanhoista autonrenkaista tehdyissä kierrätyskoreissa.

Pikkuveli teki minulle Suomessa käydessään moottoripyörän sisärenkaista vielä isommat näyttävät kukkakorit. Ne odottavat etupihan uudelleenmaisemointia ja kunniapaikkaa.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Hoitopöytä tuunaus: puuta ja pussukoita




Nakuttelin tori.fi:stä löytämäni kympin hoitopöydän kasaan ja naulasin siihen ompelemani pussukat kylkiin. Hyvin on toiminut. Siinä on vaatteet, vaipat, liiivinsuojat ja harsoliinat, kaikki mitä ensinmäisinä kuukausina tarvitaan sopuisasti lokeroissaan.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Kivikukkasia


Takakuistille hankittiin säänkestävä matto sen ikipölyävän tilalle.
Teki mieli jotain nättiä vielä uuden ilmeen oheen. Näpersin lisää kivikukkasia. Osan olin antanut joskus pois ovistoppareiksi sukulaisille.
 
Luulen, että kun saamme pihaa laitetuksi ja mukulakiviröykkiöt asetelluksi kauniisti istutusten lomaan laitan nämä kivikukkasiksi mukulakivien sekaan.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Tavara kiertämään!

Klikkaa kuva suuremmaksi!


Meilläkin kirppistellään,
karsitaan turhaa tavaraa ja siivotaan nurkkia.

Auta ihmisiä pääsemään eroon turhasta tavarasta
ja löytämään tiensä keväiseen tapahtumaan esim. postaamalla
Pihakirppiksen ilmoitus Helsinkiläisessä blogissasi!

Tervetuloa tekemään löytöjä!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Nukennuttuja








Tämä myyjäisten aika on ihanaa ja tunnelmallista. Viime viikonloppuna ihanaa kotitekoista taatelikakkua. Tämän viikonlopun löytö juuri se, mitä olin kissojen ja koirien kanssa etsinyt: Kauniita nukenvaatteita jonkin muun kokoiselle nukelle, kuin sille penteleen Baby Bornille. Niitä on joka leluosastolla, mutta mitään muuta ei sitten olekaan. -Luulisi muuten, että jos maksaa nukenvaatteista enemmän kuin vauvanvaatteista, saisi vastaavasti myös vähän enemmän iloa silmälle. Saahan sitä luulla. (Kyllä se lapsi varmaan niistä tykkäisi, äiti se tässä vaan niskojaan nakkelee, itse nukkehan on ihan jees ja hyvähän on että "lisäosia" löytyy, mut onko kaikki muut nuket vaatteineen kadonneet kartalta?)

Oho, eksyin melkein asiasta. Niin, että kaksi ihanaa lämpöistä käsiparia oli siellä ommellut ja neulonut mitä ihastuttavimpia nukenvaatteita. Oli vaatetta tälle meidän kirpparilta löydetylle 29 centtiselle vauvanukellekin. Ostin heti kahdet housut (sillä housujen ompeleminen on minulle jostain syystä tuskallista ) ja mitä ihanimman kääntötakin. Koristeompeleet ja kaikki taskuja myöden molemmin puolin. Huh! Takki ja toiset housut menevät pukinkonttiin, toiset housut tähän asti paljaspyllyinen nukke sai heti ja ne otettiin riemulla vastaan. Se on joutunut keikistelemään pelkässä fleecehupparissa, joka sekin on minulta kesken.

Mahtava viikonloppu oli muutenkin ja tulossa lyhyt viikko! Nautiskellaan siitä.

Kiireettömiä päiviä kaikille!

lauantai 1. joulukuuta 2012

Kotikolossa kelpaa


Jopas on värit näissä kuvissa! Keskenäänkin eri sävyiset.
Pyryttää, pyryttää, mutta sisällä on suloista katsella lumentuloa. Onpa tuuri, ettei tarvitse lähteä mihinkään (eikä tänäänkään siis manata lumentuloa).

Mitäkö siellä kellarissa eilen tein? Viimeistelin uusimman virkkuueläimeni, ja ompelin taas vähän pöllöjä. Virkkuueläin on nyt vähän vielä salaisuus, kyllä se tuossa vilahtaa, mutta pöllöjä voin zoomata kunnolla.

Pöllöt ovat kierrätyshenkisiä niin kuin aikaisemmatkin. Nämä ovat saaneet sulkansa ja siipensä vanhoista miesten villakangastakeista.

* * *

Sain muuten osuvasti kivan viestin  eilen: Marjo Paapurin blogista oli tehnyt pöllöpeittomallillani  Nuppupeiton HYKSiin tehohoitoa tarvitsevan vastasyntyneen lämmikkeeksi. Marjon postaus löytyy täältä ja alkuperäinen mallini ja ohje täältä  toukokuulta 2009.


 Marjon peitto

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Me&I -what about U?



Olen kotiäitiystynyt. Sen jälkeen kun vakuutin, että se ei ole minua varten, menin kuitenkin Me&I  -kutsuille, jos nyt ihan vaan katsomaan ja pullaa syömään...jees, jees. Vaikka aikaa oli niukalti ja sovitus tehtiin juoksussa,  tyhjin käsin ei lähdetty.

Pehmoisia yogapantsejani en ole sittemmin juuri riisunut ja samanlaiset sai lapsi.

Koska idea piiiiiitkänpitkistä resoreista on varsinkin lapsella niin käytännollinen ja arjessa riemastuttava, inspiroiduin ompelemaan vanhoihinkin housuihinsa resoreita jatkeiksi. Jatkoaikaa saivat monet housut, sillä nyt näyttää kasvavan vain raajat pituutta, pepun koko pysyy samana...by the way, olispa allekirjoittaneenkin kohdalla niin.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Katselukirja trikoosta








Sain valmiiksi jämätrikoista ompelemani katselu- ja tunnustelukirjan lapselle. Siinä on pohjina vanhoja T-paitojani ja kuviot ovat nekin jotain jämiä mitä olen säilönyt. Käsin kirjoen, koneella tikaten. Päällikeaplikointia ja sitä toista, mikäs sen nimi myt sitten olikin. Vahvikekankaatkin tulivat tutuksi. Ilman niitä trikoon tikkaaminen onkin mahdotonta.

Tein taskuja, joihin voi pujottaa taitteeseen nauhalla kiinnitettyjä hahmoja. Toinen on pieni maatuska, jolla on lapsen omat kasvot painettuna valokuvasta kankaalle. Toinen on tipunen, jota varten on pesäkin. Pupusen turkki on pehmoinen ja karvainen. Lohikäärmeestä kuuluu rapinaa jne. Näin jälkeenpäin ajatellen, vähän pienempi sivukoko olisi ollut helpompi lapsen käännellä.

Ehkä me käännellään yhdessä, ja keksitään myöhemmin eri sivuille laulut tai tarinatkin.


tiistai 15. toukokuuta 2012

Silmänkirveltäjä


Jos suakin sieppaa se neonkeltanen wettex -rätti siä keittiön hanassa keikkumassa, niin mee suoraa päätä askartelukauppaan ja osta siältä nippu valkosia tiskirättejä. Ne on tarkoitettu niille, jotka tahtoo tiskirättiinsä jotain vekkulia, voivat painaa siihen vaikka perunalla, mut älä sää mitään paina, jos valkoisen haluat. Kallishan se nippu on, mutta voihan ne rätit käyttää moneen kertaan ku heittää valkopyykin sekaan. Ja kai ne valkastakin voi, jos ei millään raaski luopua.

No ni. Ja sit aurinkoon.

tiistai 24. tammikuuta 2012

Fiuh vaan!



Yhä vaan kovasti sosiaalisia rientoja. (Äitiysloma taitaa olla verrannainen eläköitymiseen siinäkin, että siitä ne kiireet vasta alkavat.) Menojen määrä TUNTUU kenties myös entistä enemmän, sillä suunnittelu, ajoitus, lähdöt ja siirtymiset vievät runsaasti aikaa...hmmm, ja voimia. Välillä oikein huokaisen, kun osuu kohdalle päivä, ettei ole mitään menoa minnekään.

Niinkuin nyt tämä ensimmäinen vauvauintikertakin: valmistautuminen ja matkat parituntia, tumpulointia pesutiloissa ja sitten: altaassa 15 minuttia!! Ehkä ens kerralla koko puolituntinen polskitaan.

"Tavisjuttujen" lisäksi erilaiset vauvatreffit ovat tietenkin ruuhkauttaneet kalenteria: Useinmiten treffit jonkun toisen äidin kanssa, mutta on täälä välillä ollut tupa täysi, kun kutsuimme perhevalmennuksen porukan  meille iltaa istumaan. Porukka on mitä mainioin ja olisi ollut sääli, jos yhteydenpito olisi hiipunut, kun viralliset tapaamiset olivat ohi. Jatkoa seuraa toivottavasti vaikka sitten vain äitivauva kokoonpanollakin -nyt oli mukana osa miesväestäkin.

Hauska tapaaminen oli myös ystävän järjestämä vaatteenvaihtolounas tyttövauvojen äideille - ja muutamalle vatsalle. Sieltä riemukseni löysin sopivan uikkarin tytölle vauva-uintiin juuri ennekuin ehdin hosua kauppoihin sellaista etsimään. Itsekin pääsin kassillisesta vaatteita eroon. Loput vaatteet, jotka eivät meidän kesken kierrättyneet jatkavat Hope-järjestölle*.

Äititytärpäiväkin vietettiin naiselliseen tapaan stockmannilla. Tyttö vaunuun istuma-asentoon tyynyjen avulla killittämän, välillä kahvipaussia, välillä vähän imetystä kaupungin parhaalla näköalapaikalla Stockan kutosessa (ihan uusi kohde minulle), Aleksin sulalle jalkakäytävälle rullailemaan lapsonen uneen** ja takas tavarataloon! Viisi tuntia vilahti.

Tällepäivälle on tylsä pankkikeikka, mutta sitten treffataan Mies kaupungissa ja mennään ulos syömään!
Huomenna sen sijaan tulee lounasvieraita kotiin.

On uskomatonta, että olen ollut jo puolivuotta kotosalla. Mahdanko enää muuhun tottua?



* En muuten tiennyt mitään koko upeasta Hopen toiminnasta.
**Nyt vasta, sohjoisia katuja puskettuani, ymmärrän mitä iloa on sulatetusta jalkakäytävästä!

lauantai 10. joulukuuta 2011

Haalarilaahustus

Satakahdeksankymmentäseitsemän senttinen isäni osti kaksi kymmentä vuotta sitten hintsusti liian pienen pilkkihaalarin. Hän antoi sen Miehelle muutama vuosi sitten, mutta se oli hartioista pieni. Kun se siinä roikkui eteisessä, niin minä vetäsin sen jokin sysimusta talvi ilta päälleni koiran ulkoilutukseen lähtiessäni. Käärin puntteja ja hihoja 10 centtiä. Laahustin siinä suloisessa lämmössä läpi tuulen ja tuiskun monta iltalenkkiä sinä talvena. Sanomattakin selvää, että naapurit eivät tunnistaneet...tai eivät ainakaan moikanneet. Mikä on tietysti kaksi eri asiaa.

Kaivoin sen äsken ullakolta esiin ja siksakkasin vihdoin puntit ja hihat sopiviksi. Leveähän se on, olen kuin giganttivauva sen sisällä. Mutta siihen aion tänä talvena hypätä kun itkuhälytin pärähtää tai kun on mentävä iltalenkille, vaikka räntää tulisi vaakatasossa.

* * *

PS. Mies oli unohtanut kertoa, ettei hän lähdekään  Etelä-Afrikkaan, muisti vasta kun pyysin tuomaan erästä paikallista voidetta! Olin hetken niin ärsyyntynyt, (turhaan täälä keräsin henkisiä voimavaroja yh-jaksoon) etten huomannut olla edes helpottunut. Mutta yhtä kaikki, hän on nyt täällä!

PPS. Ostetaan rengaskantoliina kivalla kuosilla! Jos sinulla ylimääräinen ota yhteyttä.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kalapeitto







Lapsen köllöttelypeitto tuli valmiiksi. Jos joku olisi näyttänyt minulle etukäteen, että tuollainen siitä tulee, olisin sanonut että en jaksa! Minusta on aina ollut rasittava ajatus ommella mitään käsin, mutta tähän tuli suorastaan pakkomielle. Viime kesänä kun en juuri muuta voinut supistelujen takia tehdä, istuin ja pistelin sitä menemään vähän kerrallaan.

Jos peiton unohtaa lattialle hetkeksi ilman lasta, löytää siitä koiran. Mustasukkainen poloinen!

Peitto on tehty vanhoista sammareista ja langanlopuista. Tytön nimen tein ristipistoin vasta muutama viikko sitten. Tökerösti tuhrasin sen kuvista pois Miehen koneelta löytyneellä PaitBrushilla. Haha, en ole koskenut moiseen kökköohjelmaan sitten 90-luvun alun!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kestoista vielä


Kestoilua liivinsuojissakin: vanhoista huovutetuista villapaidoista syntyy lämpöiset ekosuojat.

Kiitos suuresti kaikista yksityiskohtaisista kommenteistanne edelliseen kestovaippa bloggaukseeni. Nousi paljon ajatuksia kaikista näistä huomioista, näkökannoista ja kokemuksista, ja koska mulla taas loppui aika vastailla jokaiselle henk koht. Jatkan vielä uudella kirjoituksella kommenttienne siivittämänä!

En tiennyt että kuivaliinojakin on jos jonkinmoisia, meillä on ollut riisipaperi käytössä, ihan toimiva sekin, mutta taidampa laittaa ostoslistalle nuo pestävät Cool Maxit.

Meillä on päätetty (köh, köh, toisin sanoin minä olen päättänyt ja mies on ollut hyväksyvästi hiljaa, mikä on tulkittu myönnytykseksi) nyt edetä vuoroin kestolla ja vuoroin kertiksellä. Kuten Jasss sanoi, yksi ainut kestolla korvattu vaippa on 365 vaippaa vähemmän vuodessa kaatopaikalla, joten viisi kestoa päivässä on 1780 vaippaa vähemmän per vauva kuormittamassa jäkkipolvia!

Mutta vielä minulle jäi kysyttävää:

Usealla valmistajalla on sekä tarranauhallisia, että nepparillisia kestoja. Moni tuntui suosivan nepparillisia kestoja. Perustelitte hyvällä säädettävyydellä. Maitolaiturin kyllikit kommentoi, että Bumgeniiuksen samalla koolla selvisi pikkuvauvasta kaksivuotiaaseen ja joku muukin oli säädöillä selvinnyt samoilla vaipoilla pitkään.

Mikä tekee neppareista paremmat / paremmin säädettävät kuin Tarranauhat. Maalaisjärki sanoo, että tarroissa on "portaaton säätö" ja näin ollen saisi juuri sopivalle tiukkuudelle. Sama ääni jatkaa, että nepparipöksyt taitaa olla taipuisammat. Tarrat on kuitenkin vähän kankeet?

Hyvä kommentti oli sekin, että jos on kovin ripakinttuinen muksu, niin falskaa. Meillä ei ole falskannut, mutta neitokaisella on ns. lihaa luitten ympärillä piisalti ;) joten vissiin ideaali kestovaippailija sikäli.

Ja samoilla linjoilla Joolan kanssa ollaan eli yksi kestoilunperuste on meillä juuri haju. En voi sietää sitä tunkkaista kemikaalihajua, joka kertakäyttövaipoista pöllähtää, kun pienikin pisu sen kostuttaa. On muuten sama haju kun mikä tulee kaupan keittiörätistä kun sen kastelee eka kertaa. En edes viitsi mennä siihen, mitä lapsen ihoon saattaa imeytyä, kun on tuollaiset dunkkaavat kemikaalit ihoa vasten.

Vastapainona täytyy sanoa, että älkääpä ihmiset laittako liikaa pesuaineita pyykkiin, jää ne myrkyt siitäkin ärsyttämään ihoa. Varsinkin jos märkä kangas hautuu siellä vaipassa ihoa vasten. Pesupähkinäjauheestakin ajattelin sekoittaa nestemäisen pyykinpesujauheen nyt samaan syssyyn, kun opin, että sitä on jauheenakin.

Meillä kokeillaan nyt kesto-kertis-kesto vuorokokeilulla hetki. Olen ajatellut tilata 5 kpl myllynmuksujen all in one taskuvaippoja ja 3 kpl tavallisia taskuvaippoja ja muutaman Fuzzy Bunzin nepparivaippan. Ja vielä cool maxin pestäviä kuivaliinoja paketin. Kuulostaako järkevältä?

Vielä pitää osata valita sisäpintaan Bambujoustofrotee, Coolmax, kuivaliinaneulos tai mikrofleece! Pohdin, mikä vähiten hautova lapselle?

Lueskelen vielä kaikki kommenttinne tarkkaan ja mietin sitten tilauksen.

torstai 8. syyskuuta 2011

Viikko vierähti











Päivät vierivät kummallisella temmolla. Olemme yhä ´ilta aktiivinen - aamupäivä unelias´ -rytmissä. Tuntuu, että havahdumme joka päivä siihen, että kello on vähintään viisi, puoli päivää mennyt (mihin?) ja ruoan kanssa tulee kauhea hoppu. Mutta joka päivä jotain pientä muutakin kuin tätä kolmen rutiinin kehää on mukaan mahtunut.

  • Leikkasin villiviiniverhot ikkunoista ja päästin valoa sisään
  • Mies vietti yhden kokonaisen päivän autotallia ja verstasta siivoten
    -minä treenasin miten pärjän itsekseni.
  • Pääsin hetkeksi puutarhaan (voi autuutta!!!)
  • Siksakkasin kestovaippoihin lisäimuja vanhoista pyyhkeistä
  • Pyöräytelty  kotikutoisia liivinsuojuksia
  • Sellainenkin muinaisjäänne suoritettu, että isyys on tunnustettu
  • Käyty nepalilaisessa syömässä
  • Järjestelty paperiasioita
  • ostettu Haltin jokasään asu minulle (yök, yök, yök)
  • hankittu lisää roskiksia (niitä on näköjään oltava joka kulmalla)
  • pesty sohvanpäälliset
  • Sarjotettu lukot -nyt vaunut saa talliin ulkokauttakin

Tänään neuvolassa punnittiin 3900 grammaa ja pituudeksi 53 cm. On se uskomatonta että joku voi saada neljänneksen painoa lisää kolmessa viikossa! No vähemmälläkin syömisellä sanon minä.