Jujukoju

Ensi viikonloppuna Herttoniemen vanha puoli muutuu taas valtavaksi kirpputoriksi. Suunnista aarteille!

Tapahtuma löytyy Facebookista täältä.

Poikkkeutilasta toiseen

Pikkuinkkarit aarteenmetsästyksen jälkeen saalista jakamassa.

Kolmas kynttilä piilottelee jossain muiden takana.

Huojuntaa äärilaidalta toiselle. Sitä tämä kesä on ollut. Joko on painettu aamusta iltaan hommia kuin viimeisät päivää tai sitten on juhlittu. Katsoin kalenterista, että kuuden viikon sisällä olemme pitäneet kolmet isot juhlat: Kastajaiset, vuotuiset puutarhajuhlat ja tytön kolmivuotissynttärit. Sen lisäsi on tietysti käyty muidenkin juhlissä kesä kun on.

Voiko tänä postauksen tunnisteeksi edes merkitä "arki?" No nyt tilaan vähän rauhallista arkea tähän väliin, muuten alkaa kakku maistua puulta...no alkaisikin!

Niin on muuten mielialanikin vispannut aallokossa. Jonkinlaista oirehdintaa lienee menen muutamassa minuutissa ärtymyksestä hellyyteen tämän pesuaani kanssa.

Jurakaudelta nykyaikaan

Nyt on kuulkaa uuden aikakauden alun tuntua:  Kolmenkymmenen ja seitsemän ikävuoden kohdalla olen hankkinut ensimmäisen oman tietokoneen! Saas nähdä mitä tästä poikii. Nyt ei ole kuvat aina väärällä koneella, eikä miehen koneessa oleva Explorer töki ja sekoita kuvalatauksiani bloggeriin. Ja kun jonkinlaisen kuvankäsittelyohjelmankin tähän jo testiajoon sain, niin johan rupee pelittämmään!

My Precious.

Kaksi suurinta lahjaani

 

Hän syntyi huomaavaisesti hyvissä ajoin jo tiistaina, että ehdin toipua äitienpäiväksi.

 

Tässä ne ovat, kaksi suurinta lahjaani: Terveenä ja täydellisenä syntynyt poikani ja hänet mitä hellimmin (nenä ruvella) vastaanottanut touhukas tyttäreni 2.8 vuotta.

 

Tähän äitienpäivään ei enempää sanoja tarvita.

 

Rakkautta teillekin kaikille!

Tavara kiertämään!

Klikkaa kuva suuremmaksi!

Meilläkin kirppistellään,

karsitaan turhaa tavaraa ja siivotaan nurkkia.

Auta ihmisiä pääsemään eroon turhasta tavarasta

ja löytämään tiensä keväiseen tapahtumaan esim. postaamalla

Pihakirppiksen ilmoitus Helsinkiläisessä blogissasi!

Tervetuloa tekemään löytöjä!

Napanuoran venytys

 

 

Näin vanhempainvapaan loppusuoralla tein pienen irtioton. Itse sain vähän happea ja isä sai ensi kertaa olla kahdestan tyttären kanssa hyvän tovin.

 

Aloitimme Kiasma -tapahtumasta marttamaiseti piirakoita rypytellen. Muuten ei ollut lainkaan ryppyotsaista: Olin varannut Marskista huoneen hulppealla näköalalle ja siinä sitten katselimme kaupungin hengähtävän työviikon jälkeen. Katselimme, rupattelimme ja laittauduimme iltaa varten.

 

Tapasillallinen melkein ramaisi meidät, mutta sitkeästi pääsimme liikkeelle ja sitten ei mikään pidätellytkään jatkamasta aamutunneille.

 

Lauantaina sain pitää huoneen kahtee iltapäivällä ja vetkuttelinkin sängyssä yhteen ennenkuin vääntäydyin Tampereen junaan. Tampereella ehdin vielä tavata pari rakasta ystävää ja perhettä, ennenkuin laskelmoidusti palailin kotiin lapsen mentyä nukkumaan.

 

Kotona oli kaikki mennyt mainiosti ja oli mukava huomata, ettei ole korvaamaton. Nyt on lapsi vihdoin onnistuneesti vieroitettu ja kolmantena päivänä hän totesi jo itsekin "Titti, loppu" ja hekotteli päälle.

 

 

 

Oli mukava käydä lapsuudenkodissa ja nauttia vieraanvarasuudesta ilman lasta

 

 

Ajoitus ennenkaikkea

Itse tehdyt muistot on ripustettu yläoksille.Lasinalusesta tehdyssä koristeessa Mies pienenä.

Nyt vain nautiskellaan. Pyjamassa mennään (niinkuin meillä melkein aina) ja vähäiset valmistelut on tehty, osa ulkoistettu. Kuusi, jo viikko sitten sisään tuotu on jo moneen kertaan koristeltu. Sen alaoksien koristeet vaihtavat tiuhaan paikkaa. Pistelylle Lapsi virmistää ja lisää omatkin koristeensa joukkoon oksille laskien. 

* * *  

-Ei jaksa mennä perjantaina kauppaan
-Mut onko siellä kauhee ruuhka lauantaina?
-On. Mut mennään silloin kun kaikki lapsiperheet on syömässä.
-Moneltaks se sit on?
-Kahdeltatoista.
-Vai neljältä?
-Niin en tiedä, silloin kun mä olin lapsi kaikki kaverit lähti viikonloppuisin syömään kahdeltatoista, just silloin kun me oltiin vasta just syöty aamiainen ja ehditty ulos leikkimään.

Tänä vuonna meillä on myös pieni pihakuusi. Kummit toivat lapselle kauniin hentoisen kuusen omasta metsästä...vai naapurinmetsästäkö perinne sen pakotti varastamaan...?

Heräsi kysymys

Meillä oli mahtava ilta, kun kymmenisen naista, joilla pakkautunuttta bile-energiaa, pääsi viihteelle keskenään. Oli vain yksi suuri epäkohta. Musiikki. (Onpas muuten hassu sana kun sitä pyörittelee suussaan. Mutta asiaan:)

Mistä lähtien tiskijukat on oleet niin suuria artisteja ja universumin herroja, että asiakkaiden toiveille voi vaan naureskella, että "no ompas eksoottista" ja jatkaa biisi toisensa jälkeen saman potaskan soittamista, vaikka tanssilattia on tyhjä?  Onko multa mennyt jotain ohi, niin kuin esimerkiksi, että ihmisten EI HALUTA tanssivan...ja viihtyvän? Missä vaiheessa tiskijukasta, jonka tehtävä oli vastata asiakkaan viihtyvyydestä musiikkirintamalla tuli dj, suuri thaitheilija, joka norsunluutornissaan toteuttaa vaan itseään?

* * *

Mahtavan illan päätteeksi pieni suomalainen ihme: Takseja oli jonossa kello kahden jälkeen rautatieasemalla ja suorastaan kävelimme jonon läpi lämpimään autoon. Ja vielä pikkujouluaika!  Kotona mies oli pedannut tyynyni huomaavaisesti jalkopäähän...

Lapseni isälle

Nousit 5.20 lentääksesi työmatkalle Ugandaan ja Ruandaan. Unenpöppöröiset isänpäivät toivottelin, mutta se tuntui lähinnä vitsiltä. Päätettiin siirtää seremoniat. Heathrowlta vielä soittelit ja varoittelit, että yhteydet ei todennäköisesti pelaa. Muutama höpönassukka ja sana silti näin ihan oikeana päivänä. Ehkä jossain pöpelikössä pääset piuhan päähän ja saat vähän isänpäivätunnelmaa.


Hallitsit vaipanvaihdot ja kylvetykset jo ennenkuin minä pystyin edes kyljelläni kääntymään. Et ole tehnyt tekemisistäsi numeroa, vaan tarttunut reippaasti hommaan kuin hommaan ja sietänyt pompotustani. Hänen ollessaan tuskin muutaman viikon ikäinen olet säännöllisesti huolehtinut Tytöstä, kun minä olen ollut harrastuksissani. Olet ollut läsnä ja kasvattanut henkistä napanuoraa. Olet ymmärtänyt senkin, että arvokkaimpien lahjojen joukossa, mitä voi lapselle antaa on jaksava, levännyt  äiti.

Mahtava isä olet siis  sitäkin kautta, että olet pitänyt allekirjoittaneesta, lapsesi äidistä, niin hyvää huolta, että olen tuskin koskaan ollut väsynyt tai allapäin. Minun ei ole tarvinnut tuntea että olen yksin, silloinkaan, kun olet toisella puolen palloa. Samaan hengenvetoon, kiitos, että aina jaksat siivota matkaan lähtiessäsi, niin meidän on paljon helpompi jäädä tänne, emmekä huku pyykkivuoreen.

Päällimmäisenä ajatuksissani on ollut kiitollisuus. On hurmaavaa kuulla yläkerrasta isän hassuttelua ja lapsen kiherrystä. Ihana kuulla epävireistä lauluasi väärin sanoin.  (Olen jopa ollut kuulevinani, että hoiperrat vaivihkaa laulusta toiseen.  Tai laulat väkisin yhtä laulua toisen laulun sävelellä. Lapsi tuskin välittää, mutta epäilen hänen jo huomaavan) On ihana lähteä omiin menoihinsa, kun voi luottaa siihen, että lapsen on kanssasi hyvä ja hommat hoituvat omalla tavallanne. Lapsen sävelkorva ei ehkä kanssasi kasva, mutta hän syöttää jo mallikkaasti palloa.

Sinusta tuli juuri niin hyvä isä, kuin aina tiesinkin sinusta tulevan.
Sitä en tiennyt, että isyyden myötä sinusta tulisi myös parempi mies minulle.

Oranssia ja pinkkiä

Ruska tarvitsisi parikseen auringon.

Sellainen hieno päivä oli kaasukellolla sinä viikonloppuna, kun Arjen aarteet näyttely oli viimeistä päivää. Oli hauska, sisällä ja ulkona. Kahvit juotiin ulkosalla, vaikka oli juuri uimasta tultu tukka kosteana niskassa.

Hurmaannuin täysin tuosta kukkaisvuoristoradasta! Joskus ihmiskunta ilahduttaa niin, että paikka värähtelee positiivisuutta vielä pitkään.

Thank you M

Yesterday we put her into the train with our best wishes. We are going to miss her.

Thank you M

...for your company.

...for your time, for sharing our daily life, for opening your heart, for listening all the familystories and helping me and my brother to come little more closer to each other again.

...for playig with our daughter, for helping around the house. Its not easy to adapt to someone else's kitchen, loundry and utility. But you were amazing in noticing where your help would be needed.

I was kidding about taking pictures of the cabinets in order, but here it is :) we try to keep them that way...

Viikonloppupuuhia

Juuri, kun ehdin huokaista, että on perjantai onkin jo sunnuntai. Puoli lauantaita menee aina siivotessa ja vauvauintiin tuntuu uppoavan puolet sunnuntaista. Kivaa se on silti. Polskitaan koko perhe. Viime viiikolla tyttö teki kaksi kunnon sukellusta. Vesilelujen pyydystäminen on myös tärkeää.

Kohta mennään taas. Tällä kertaa tulee oikein valokuvaaja.

Jahas, virpojia tulossa, pitää mennä!

Fiuh vaan!

Yhä vaan kovasti sosiaalisia rientoja. (Äitiysloma taitaa olla verrannainen eläköitymiseen siinäkin, että siitä ne kiireet vasta alkavat.) Menojen määrä TUNTUU kenties myös entistä enemmän, sillä suunnittelu, ajoitus, lähdöt ja siirtymiset vievät runsaasti aikaa...hmmm, ja voimia. Välillä oikein huokaisen, kun osuu kohdalle päivä, ettei ole mitään menoa minnekään.

Niinkuin nyt tämä ensimmäinen vauvauintikertakin: valmistautuminen ja matkat parituntia, tumpulointia pesutiloissa ja sitten: altaassa 15 minuttia!! Ehkä ens kerralla koko puolituntinen polskitaan.

"Tavisjuttujen" lisäksi erilaiset vauvatreffit ovat tietenkin ruuhkauttaneet kalenteria: Useinmiten treffit jonkun toisen äidin kanssa, mutta on täälä välillä ollut tupa täysi, kun kutsuimme perhevalmennuksen porukan  meille iltaa istumaan. Porukka on mitä mainioin ja olisi ollut sääli, jos yhteydenpito olisi hiipunut, kun viralliset tapaamiset olivat ohi. Jatkoa seuraa toivottavasti vaikka sitten vain äitivauva kokoonpanollakin -nyt oli mukana osa miesväestäkin.

Hauska tapaaminen oli myös ystävän järjestämä vaatteenvaihtolounas tyttövauvojen äideille - ja muutamalle vatsalle. Sieltä riemukseni löysin sopivan uikkarin tytölle vauva-uintiin juuri ennekuin ehdin hosua kauppoihin sellaista etsimään. Itsekin pääsin kassillisesta vaatteita eroon. Loput vaatteet, jotka eivät meidän kesken kierrättyneet jatkavat Hope-järjestölle*.

Äititytärpäiväkin vietettiin naiselliseen tapaan stockmannilla. Tyttö vaunuun istuma-asentoon tyynyjen avulla killittämän, välillä kahvipaussia, välillä vähän imetystä kaupungin parhaalla näköalapaikalla Stockan kutosessa (ihan uusi kohde minulle), Aleksin sulalle jalkakäytävälle rullailemaan lapsonen uneen** ja takas tavarataloon! Viisi tuntia vilahti.

Tällepäivälle on tylsä pankkikeikka, mutta sitten treffataan Mies kaupungissa ja mennään ulos syömään!
Huomenna sen sijaan tulee lounasvieraita kotiin.

On uskomatonta, että olen ollut jo puolivuotta kotosalla. Mahdanko enää muuhun tottua?

* En muuten tiennyt mitään koko upeasta Hopen toiminnasta.
**Nyt vasta, sohjoisia katuja puskettuani, ymmärrän mitä iloa on sulatetusta jalkakäytävästä!

Jossain kumman raossa...

... joululahjat on saatu ostetuksi ja on jopa iso kasa  itse tehtyjä mukana. Ennätysaikaan, ja  minä kun pelkäsin, etten ehdi ollenkaan: Pikkuriikkinen tuppasi heräämään jo aina kaupan tuulikaapissa. Itäkeskusta hän inhoaa erityisesti. (snobi) Ja netissä surffailuani hän protestoi vähintään yhtä tarmokkaasti. Ehkä juuri siksi kaikki oli valmista ennätysaikaisin.  Pistin töpinäksi jo lokakuun lopulla ja lahjakasa on ollut tuossa valmiina jo pitkään. Henkilökohtainen ennätykseni. Haukon henkeä. No totuuden nimissä, on vielä yksi, jotka pitää viimeistellä.

...olemme tavanneet runsaasti ystäviä, on kutsuttu ystäviä kotiin, käyty kylillä syömässä, tupareissa, pikkujouluissa, lastenkutsuilla ja sukulaisten kanssa joululounaalla. Lukuunottamatta muutamaa kertaa, olemme hämmästyneitä, miten helpoa on ollut olla menossa mukana vauvan kanssa. Joskus on meno yltynyt sellaiseksi, että lapsella on ollut kuulosuojaimet päässä. Hän ei ole niistä moksiskaan!

Tietysti ne vierailut ovat toisenlaisia. Mennään päikkäreiden välissä ja lähdetään, kun uniaika taas koittaa...tai toinen meistä käy virittämässä lapsen unille vaunuun.

Mies totesi juuri eilen, että meidän kohdalla ei ainakaan pidä paikkaansa, että vauvaperhe vetäytyy omiin oloihinsa. Olemme kiitollisia tästä helposta vauvasta näiltä osin, voisi olla toisinkin.

...lomaakin on suunniteltu. Thaimaa toiveissa. Meitä kyllä jännittää miten aikaero ja vieraat kuviot vaikuttavat vauvan uneen ja miten ne yöt siellä sujuisivat.  Meilläkun on ollut aikamoista showta nukahtamisien kanssa viimeisen kuukauden. Unishowsta lisää myöhemmin. Kunhan jaksan. Tänään en jaksa. Viime yö oli uuvuttava.

Sain tämän Mieheltä kolme vuotta sitten. Paras joululajani miesmuistiin. Siihen tietysti sisältyi se suloinen ajatus, että Mies täyttää sen. Ensinmäisenä vuonna Mies panosti sisältöön ja kuukauden päivät heräsin joka aamu kuin lapsi. Kauniiden viestien lisäksi luukuista löytyi mitä kummallisempia asioita. Mm. omia hukkuneeksi luulemiani pienesineitä. Minulla on sellainen mielikuva, että olen kirjoittanut tästä aikoinaan.

Tänä vuonna luukut ovat pysyneet tyhjinä, vaikka toin sen jopa tyrkylle. Tässäkin taitaa näkyä se, että talossa on uusi *työnantaja. Esitin toivomuksen, että Mies täyttäisi luukut vielä kerran minulle ensi jouluksi ja sitten seuraavana vuonna, kun lapsi osaa jo odottaa joulua täytän sen hänelle. Olen niin riemuissani siitä, että talossa on lapsi tulevina jouluina, että joudun pidättelemään itseäni, etten alkaisi täyttää tuota kalenteria pikku yllätyksin samantien.
Joulu tulee kuin varkain on uskomatonta, että aatto on ensiviikolla.
Nuo amaryllikset ovat kukkineet minulle maljakossa jo kaksi viikkoa!

* Työnantaja istuu tuossa sitterissä ja pitää katkeamatonta puhetta. Näyttäisi juttelevan sormilleen. Hampaita kutittaa yhä, ja olen ommellut kuolalappuja, jotka ovat vääntyneet suussamme kuolalumppujen kautta Kuala Lumpur:eiksi. Purulelujen imeskely auttaisi, mutta ne tahtovat vielä tipahtaa käsistä. Esineisiin kyllä tartutaan jo, mutta se vaatii keskittymistä. Samanlaista suoritusta edeltävää hiljentymistä tapaa Olympialaisissa. Sitten tähdätään ja muutaman hudin jälkeen esine on kädessä!

Vielä ehtii auttaa

Paketoin tänään kaksi aivan erityistä lahjaa...lapsille, joiden kuusenalunen saattaa olla tyhjä.

Pirautin tämän asian vuoksi muutamana päivänä itkun jos toisenkin. Tuntuu niin pahalta, että täälä Suomen lintukodossakin on lapsia, joilta puuttuu hoivaa, huomiota ja turvallisia ihmisiä. Lapsia joita kukaan ei hae jouluksi kotiin. Pieniä ihmistaimia, jotka ovat kenties muuttamassa lastenkodista omilleen. Nuoria, joille joulu saattaa olla taas yksi tuskainen muistutus siitä, miten yksin he ovat.

Tiedän, että siellä lankojen päässä on suurella sydämellä varustettuja ihmisiä ja uskon, että jos vain sinulla on hetki aikaa, niin rahasta auttaminen ei luultavasti ole kiinni...

http://www.valve.fi/joululahjat/
https://www.facebook.com/#!/joululahjakerays

Juhla

Tervetuloa vaan, vaikka meillä ei ihan valmiita oltukaan! Vanhemmat luulivat olevansa niin tottuneita juhlien järjestäjiä, mutta eipäs oltu järjestetty vielä mitään 8 viikkoinen vauva käsipuolessa!

Hän oli tyytyväinen juhlia ja Kummisedän syli turvallinen.

Vaarin sylissä Äiti ja Tyttönen

Isä kaataa kuohuvaa

Sylkyttäjiä riitti, sankari nautti huomiosta

Syksyn aurinkoinen sää suosi meitä ja viimeiset syksyn kukkaset kotipihasta koristivat pöytää.