Millainen nuttura - sellainen suttura

Häävalmistelujen paljous ja aikaavievyys yllätti meidät, mutta kyllä siihen paljon ihanaakin liittyi! Päätettiin, että kampaaja ja meikkaaja tulee hääpäivän aamuna Kaason luokse ja saamme siellä laittautua rauhassa ilman, että täytyy ryntäillä edestakaisin. Suosittelen järjestelyä lämpimästi morsiammille!

Koemeikin ja kampauksen jälkeen lähdettiin kaason kanssa viihteelle viimeisen päälle laittautuneina.
Mulla oli mielikuva, että jo kirjoitin tästä, mutta hyvin on kirjoittelut jääneet tänä kesänä, joten tässä kuvia!

Kuukausia sitten -askarteita

Kevään ja kesän mittaan riitti puuhaa päiväuniaikana. Pikkuruisia saippuakuplapurnukoita suihkin teemaväriin ja leimasin satakunta (vähintään!) pahvikiekkoa, jotka sitten ompelin nauhoiksi. Menu, placeeraus ja ohjelma saivat valkoiset vanhat puukehykset vanhoista tauluraameista. Niihin kirjoittelin tekstit henkeä pidätellen ja itseäni onnitellen, jos sain kerrasta oikein ilman viimehetken kirjoitusvirheitä.

Siinä ne sitten olivat hääpäivän jälkeisena aamuna, ehjinä 

odottamassa seuraavia isoja juhlia, joissa vähän muokattuina 

voisin niitä jo ihan nostalgiahengessäkin  käyttää. 

Takaumia

Seuraa sarja takaumia, jotka ehkä osaltaan selittävät hiljaiseloa.

Pesätarinan jatko ja unirituaali

Tuo yksi poikanen se vain kasvoi ja kasvoi ja emo ruokki sitä. Neljä muuta munaa nökötti pesässä ehjinä, mutta hiljaisina.

Hätäpäissäni sanoin kerran lapselle, joka ei tahtonut rauhoittua nukkumaan, että mennään katsomaan, linnunpesässäkin kaikki nukkuu. Tuolloin lintuset vielä asuivat siellä.

Suhistiin sormi suu edessä ja todettiin, että mennään hipihiljaa mekin nukkuun, ettei poikaset herää. Onnittelin itseäni hyvin hoidetusta nukutuksesta.

Sittemmin emo hylkäsi pesän, jonne (sisältä mädät) linnunmunat jäi ehjinä nököttään. Lapsi ei kuitenkaan luopunut pesästä. Hän näyttää iltaisin "Shhhh" sormellaan ja kuiskaa parvekkeen suuntaan: "Kraa-kraa kukkuu." Nyt siitä on tullut meidän lähes joka iltainen iltarutiini.

Muut vierottavat lapsia tutista, mutta minä joudun kai kohta vierottamaan lapsen linnunpesästä, ettei tarvitse mennä sinne pakkasella joka ilta yöpaitasillaan lumeen seisomaan ja niitä tyhjiä munia (!!!) hyssyttelemään. Naapurit voi jo nytkin vähän ihmetellä, miksi roikotan lasta parvekkeella joka ilta.