Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hyvä olo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hyvä olo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Tänä kesänä ei hötkyillä

Meillä siirrellään madot sateella asfaltilta ruohikolle ja jo aamulla kyykistytään katsomaan miten etanakin heräilee. Haluan myös, että lapseni oppivat puun sijaan sanomaan pihlaja tai vaahtera.

Viime kesälomalla oli vähän liikaakin reissuja Siitä viisastuneena kesälomaksi varattu vain lyhyt reissu Tartoon, muutama mökkeily ja lopun aikaa meillä köllötellään vaan ja tutkitaan lähiseutua kotosalla. Ehkä osin purjeveneestäkin käsin.
Niin ja sellainen on päätetty, että otetaan Tatu ja Patu Helsingissä -kirja kainaloon ja pidetään Helsinkipäivä kulkien kirjan kohteesta toiselle. Ja tietty syödään jätskiä. Kuopuksen suussahan kirjan nimi on kääntynyt muotoon "Tatupatu läski". Johtuen tuosta Jori-serkun hoyryävän Jätskisalkun suuresta ja viihdyttävästä osasta seikkailua.

Jos pystyt ohitamaan linkin otsikon ärsyttävän Voimaannutus vouhotuksen, niin lukaise TÄÄLTÄ, Ihania kesälomavinkkejä. On muuten erittäin painavaa asiaa.

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Tahatonta ja tahallista





Vaikka viimeiset kaksi vuotta on tosiaan olleet rankat, niin totuuden nimissä täälä on kyllä myös naurettu ja paljon. Siitä on pitäneet huolta meidän halikiilat. Esikoinen on mainiossa iässä, hän suoltaa tahatonta ja tahallista standuppia. Kuopus sen sijaan on varsinainen ääniefektikone, siinä missä esikoinen alkoi sanailla jo kymmenkuisena, hän on vasta innostunut sanoista ja mieluiten ilmaisee itseään elein ja äänin. Hänessäkin koomikon vikaa, putoaa akselille mimiikka - Mr. Bean. Molemmat lapset ovat kaikenkaikkiaan niin hymyileväisiä ja eläväisiä, että vaikka välillä arki pahasti uuvuttaa, eikä ole jaksettu kulttuurin parissa tuulettumassa käydä, niin kotisircusta on kyllä riittänyt.

Tänään aamulla, kun valoa riitti, tehtiin aamulla hätäinen kotikuvaus Jujun juttuihin. Niitä löydät täältä.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Flow





Kaikki soljuu yhtäkkiä ympärillläni, itsestäänselvän helppona. Kaikkeus tuntuu asettuneen oikeille radoilleen. Minulle se ei ole lainkaan itsestäänselvää. Vastapainona viimeiselle vuodelle, kahdelle, paistattelen tässä valossa ja siunaan jokaista pientä arjen asiaa, joka nyt yhtäkkiä soljuu kuin itsestään, kovan takomisen jälkeen. Keväisen kaarnalaivan tavoin puikkelehdin vielä henkeäni pidätellen kivien välissä.  


perjantai 31. lokakuuta 2014

DIY - Tee se itse vinkki




Ihmisiä, joiden seurassa
viihdyt, voit tehdä itse.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kaksi suurinta lahjaani

 

Hän syntyi huomaavaisesti hyvissä ajoin jo tiistaina, että ehdin toipua äitienpäiväksi.
 
Tässä ne ovat, kaksi suurinta lahjaani: Terveenä ja täydellisenä syntynyt poikani ja hänet mitä hellimmin (nenä ruvella) vastaanottanut touhukas tyttäreni 2.8 vuotta.
 
Tähän äitienpäivään ei enempää sanoja tarvita.
 
Rakkautta teillekin kaikille!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vietnamilainen keittiö








Voi minkä kaupanpäällisen olemme saaneet! Saamme välillä nautiskella vietnamilaisesta ruuasta, sillä Hän laittaa sitä mielellään! Vastapainoksi tietysti Suomimakuja. Viime viikolla herkullinen pata naudanlihasta ja jotain sushinkaltaista, jota dipattiin kalaliemeen. Tällä viikolla perinteinen nuudelikanakeitto. Tässä laitetaan nuudelit tytölle saksilla palasiksi, kuten tehdään paikallistenkin lasten ruokailua helpottaakseen. Kevätrullia päälle, kalaliemeen kastettuna tottakai.

* * * 

Vauvan koko lähentelee kolmea kiloa, H-hetkeen kuutisen viikkoa. Lapsivettäkin on runsaasti, joten olo aikas tukala ja kipeäkin. Viidenmaissa alkaa jokailtainen supistelumaraton, jota jatkuukin sitten pikkutunneille.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Seisahdus




Kesäiltaisin saatan mennä kiertämään vielä talon, muuta usein seison vain ikkunan takana ja katson ulos uinuvaan puutarhaan. Tapaan seistä siinä silloin, kun talo on hiljainen ja puutarha on paljaimmillaan. Kun valo ja varjo ei luo jännitteitä eikä tuuli liikuttele maisemaa.  Se on minun hetkeni, sellainen jakamaton. Yksi harvoista, jonka haluan pitää vain itselläni. Sillä hiljaisuus on liian herkkä jakaa.

Siinä kerään ajatukseni ja kiitän siitä mitä olen saanut.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Elämänmakuinen




























"Valkoiseen rimpsumekkoon puettu lapsi kantaa hymyillen valkovuokot sänkyyn. Tunnelma on harras ja keskittynyt. Otan ojennetut kukat ja täytekakun raikkaana vastaan..."

No ei vaiskaan!

Olin kieppunut sängyssä pitkään pohtien huomaako Mies, että olen hereillä. Kun sitten hiippailen alakertaan näen, että Mies on ulkona Tytär ja valkovuokot kainalossa nousemassa rappuja taloon takaisin. Ampaisen kaksi-kolme rappua kerrallaan takaisin sänkyyn.

Tytär näkee matkalla isän kännykän ja alkaa inttämään Kaapoa. Isä kantaa Kaapoa kitisevän tytön sänkyymme. Tyttö malttaa saa juuri ja juuri ojentaa kimpun minulle ja jatkaa Kaapon vaatimista silmät pikkumyymäisinä kolmioina. Huokaus. No sitä sitten. Sivuutettu äitiparka pääsee onneksi Miehen kainaloon.

Aamukahvin aikana pomppaamme ylös toistakymmentä kertaa.
Lautanen lentää kumoon lattialle ja vastoin painovoiman lakeja puolet rinnuksille ja sitä rataa. Tytär juoksee ja touhuaa onnellisena vaippa paksuna polvissa roikkuen.
Sisään ja ulos lämpimälle terassille. Yhä pyjamassa.
Ruukkumullasta rakentuu rallirata, kun hetkeksi syvennymme Miehen kanssa lehteen.
Kun havahdumme seuraavan kerran on lusikkalaatikon sisällöstä ja kuivakukista asetelmia kuistin pöydällä. Hän on sanoinkuvaamattoman tyytyväinen aamun askareisiinsa. Katselemme Miehen kanssa toisiamme ja ihastelemme tätä Tasmanian täystuholaista.


Kiitos terveestä ja touhukkaasta tyttärestä.
Tämä päivä menee juuri niinkuin pitääkin.

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Hehkua



Häiden varjolla voi myös ihanasti törsätä itseensä. Tottahan morsiammella pitää olla hehkuva iho, kutrit kunnossa ja kädet joita kehtaa esitellä, kun se sormuskin kerää katseita.

No minussa riittääkin työsarkaa ammattilaisille, sillä useimmiten näytän itse saksia kuntalolle, suttaan markettivärin kanssa kylppärissä, ja myönnettäköön, että tuo lapsekas tapa käyttää manikyyriin hampaita seurasi minua pitkälle nuoruuteen...

No nyt on eri ääni kellossa.  Kampaajan kanssa on haettu sopivaa sävyä hiuksille. Kynnet kävin laitatuttamassa viimeviikolla ja perjantaina pyöräilin kasvot hehkuen kosmetologilta. Timanttihiontaa, valohoitoa ja naamioita. Eikä siinä kärsimättäkään selvitty -kämmenet tuskasta hikoillen kiemurtelin komedoraudan käsittelyssä. Mutta tyytyväisenä lähdin kalliit putelit kassissa keikkuen. Häät - mikä ihana tekosyy!

Mutta arvatkaapa mikä minun poskeni saa parhaiten hehkumaan? Nämä ihanat aurinkopäivät puutarhassa. Saapi nähdä kauanko nämä kynnet, vaikkakin lyhyet, tuolla puutarhassa tonkimista kestävät!




sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Tuntuupa hyvältä!

Tämä pohjoinen lumenheijastama valo. Sauna. Hanasta juomakelpoista vettä. Oma sänky. Lapselle rutiinit. Raikasta ilmaa. Kotiruokaa. Jopa roskien kierrätysmahdollisuus tuntuu jotenkin hohdokkalta.

torstai 24. tammikuuta 2013

Ooooh!






Nyt kun aurinko paistaa taas tajuan, miksi blogin kirjoittaminenkin on jäänyt. Isäkin jo soitti, onko kaikki hyvin, kun ei blogi päivity. Pimeänharmaiden kuvien postaaminen ei inspiroi, jos nyt ylipäätään yhtään kuvaa tulee otetuksi. Postaamista ei helpota, että joka kerta kun avaan netin kajahtaa tarmokas vaatimus "KAA-PO!!!" joka pitää sitten tulkita, että tarkoittaako se tänään Kaapoa vai Teletappeja, joka vielä varsin vaikea ääntää. Ja taistella sitten virtuaaliajasta kiukkuikäisen kanssa.

Tänään, aamulla heti, oli tartuttava kameraan ja uloskin nappasin sen mukaan. Valossa tiskirättikin näyttää hyvältä. Olen nauttinut vapaudestani ulkoilla valkoisilla hangilla ja pörrätä kaupungilla muiden pakertaessa työssä. Olen ahminut ihmissuhteita ja tapaamisia.

Viimeiset päivät ovat tuntuneet unelmalta ja soljuneet kuin tanssi. Eilinen ilman yhtään kiukkukohtausta, kaikki tarjoamani ruoka alas. Asioilla lapsi sammui päikkäreille rattaisiin, kuin ajastettuna, ja minä sain hoitaa asiani molemmat aivopuoliskot läsnä. Sitten  pelkkää hymyä metromatka kotiin. Juuri sellainen päivä, joita tiedän kaipaavani kun tämä äitiysvapaa on ohi.

Vähiin käy, lintusen vapaudenpäivät.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Viimeisen kerran



Mies antoi tämän minulle vuosia sitten. Taisi olla toinen yhteinen joulu. Sieltä löytyi suloisia viestejä -sekä myös ainakin joulukuun kadoksissa olleita esineitä. 

Vauvavuotta lukuunottamatta olen saanut jännittää hänen viestejään aina koko joulukuun. Jos yöllä herään hiivin jo avaamaan. Nyt jännitän viimeistä kertaa

Ensi vuodesta alkaen täytän kalenterin tytölle. 

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lapseni isälle






Nousit 5.20 lentääksesi työmatkalle Ugandaan ja Ruandaan. Unenpöppöröiset isänpäivät toivottelin, mutta se tuntui lähinnä vitsiltä. Päätettiin siirtää seremoniat. Heathrowlta vielä soittelit ja varoittelit, että yhteydet ei todennäköisesti pelaa. Muutama höpönassukka ja sana silti näin ihan oikeana päivänä. Ehkä jossain pöpelikössä pääset piuhan päähän ja saat vähän isänpäivätunnelmaa.


Hallitsit vaipanvaihdot ja kylvetykset jo ennenkuin minä pystyin edes kyljelläni kääntymään. Et ole tehnyt tekemisistäsi numeroa, vaan tarttunut reippaasti hommaan kuin hommaan ja sietänyt pompotustani. Hänen ollessaan tuskin muutaman viikon ikäinen olet säännöllisesti huolehtinut Tytöstä, kun minä olen ollut harrastuksissani. Olet ollut läsnä ja kasvattanut henkistä napanuoraa. Olet ymmärtänyt senkin, että arvokkaimpien lahjojen joukossa, mitä voi lapselle antaa on jaksava, levännyt  äiti.

Mahtava isä olet siis  sitäkin kautta, että olet pitänyt allekirjoittaneesta, lapsesi äidistä, niin hyvää huolta, että olen tuskin koskaan ollut väsynyt tai allapäin. Minun ei ole tarvinnut tuntea että olen yksin, silloinkaan, kun olet toisella puolen palloa. Samaan hengenvetoon, kiitos, että aina jaksat siivota matkaan lähtiessäsi, niin meidän on paljon helpompi jäädä tänne, emmekä huku pyykkivuoreen.

Päällimmäisenä ajatuksissani on ollut kiitollisuus. On hurmaavaa kuulla yläkerrasta isän hassuttelua ja lapsen kiherrystä. Ihana kuulla epävireistä lauluasi väärin sanoin.  (Olen jopa ollut kuulevinani, että hoiperrat vaivihkaa laulusta toiseen.  Tai laulat väkisin yhtä laulua toisen laulun sävelellä. Lapsi tuskin välittää, mutta epäilen hänen jo huomaavan) On ihana lähteä omiin menoihinsa, kun voi luottaa siihen, että lapsen on kanssasi hyvä ja hommat hoituvat omalla tavallanne. Lapsen sävelkorva ei ehkä kanssasi kasva, mutta hän syöttää jo mallikkaasti palloa.

Sinusta tuli juuri niin hyvä isä, kuin aina tiesinkin sinusta tulevan.
Sitä en tiennyt, että isyyden myötä sinusta tulisi myös parempi mies minulle.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Kuivaharjoitellaaks?

 
Mies käy salsassa.  Minua riepotellaan harva se päivä ilman musiikkia eteisen matolla. Olen yhtä mukana kuin kissa kylpylässä, mutta kiepun parhaani mukaan. Tästä on kovastipaljon apua, Mies vakuuttaa. Tottahan minä.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Silmät nähdä





















Linnunpoika (talitiainen) oli lähtenyt pesästä maailmaan ruohonleikkuupäivänämme. Onneksi Miehen tarkka silmä poimi sen ruohikosta, ennenkuin ruohonleikkuri teki siitä silppua. Vältyttiin kesän toiselta tragedialta.





Aina olen rakastanut luontokappaleita, niin flooraa kuin faunaakin, mutta tässä yksi ilta pyöräillessäni raikkaassa tihkusateessa bodybalance tunnilta kotiin mietin, olenko koskaan nauttinut näin paljon. Nähnyt näin paljoa. Katson ensin omin silmin ja sitten vielä lapsen silmin. Se tuntuu auttavan näkemään erilaista kauneutta.

* * *

"Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä."


vanha Cree-intiaanien ennustus

tiistai 22. toukokuuta 2012

Sitä vaan ihmettelen







...joka päivä. Että ompas onnellista. Iloa ja kasvua kaikkialla.
Ei vois ihanempaa olla.

"Kell´ onni on, se onnen kätkeköön"
No höpsis! Kell´onni on se onneaan jakakoon.
Toivottavasti saatte sinne asti henkäyksen!