Vietnamilainen keittiö

Voi minkä kaupanpäällisen olemme saaneet! Saamme välillä nautiskella vietnamilaisesta ruuasta, sillä Hän laittaa sitä mielellään! Vastapainoksi tietysti Suomimakuja. Viime viikolla herkullinen pata naudanlihasta ja jotain sushinkaltaista, jota dipattiin kalaliemeen. Tällä viikolla perinteinen nuudelikanakeitto. Tässä laitetaan nuudelit tytölle saksilla palasiksi, kuten tehdään paikallistenkin lasten ruokailua helpottaakseen. Kevätrullia päälle, kalaliemeen kastettuna tottakai.

* * * 

Vauvan koko lähentelee kolmea kiloa, H-hetkeen kuutisen viikkoa. Lapsivettäkin on runsaasti, joten olo aikas tukala ja kipeäkin. Viidenmaissa alkaa jokailtainen supistelumaraton, jota jatkuukin sitten pikkutunneille.

Barcelona

Nukkua, syödä, nauraa, rakastaa, ikävöidä. 

Koepystytys

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pantiin yksi teltta kokeeksi pystyyn. Puoli tuntia meni, joten neljä telttaa kohoaa parissa tunnissa sitten kun on tosi kyseessä. Koitettiin miten astiat ja kukat sun muut mahtuu kapoisille pöydille, ja mahtuihan ne. Syötiin ja juotiin, kun nyt hommaan ryhdyyttin porukalla.

 

Nauratti kun ajatteli mahdollisia sivusta seuraajia: hirvee ähellys ja tohina, sitten ruoka pöytään, lautaset tyhjiksi  ja pillit pussiin!  Taisi vaikuttaa komedialta.

 

Ykskin kalatarina

 

Saatiin Mummilta ja Vaarilta tällaiset vuoroin
kirjoitetut hauskat mökkiterveiset:


Vaari: Niinkuin jo eilen "pelkäsin" niin kun haimme verkot pois niin sielähän oli taas 1.5.kg made, n.1,3kg hauki, 1,3kg kuha ja hännänhuippuna 5,3kg monsterihauki joka näkyi jo 5m ennen pinnalla, sanoin Mummille, että siellä on moottoripyörän eturegas. Melkoinen mörkö oli.
Otettiin varapakastin (joka hankittiin viimekesänä) käyttöön vaikkei oltu aiemmin meinattu.

Mummi: Se iso hauki oli sitten hypännyt laiturilta järveen ja Vaari perässä ja sitten kun sai sen taas laiturille, niin se hyppäsi taas. Vaari taas perään ja viimein pysyi laiturilla. Melahan siinä oli karannut ja veneellä perään. Nyt kala on pussissa ja odottaa, että jauhetaan kalapulliksi.

Vaari: No en minä järveen mennyt, mutta kyynärpäitä myöten olin märkä ja kalahanskat täynnä vettä, laituri oli hetkenpäästä niinkuin teurastamo. Nyt olis hyville haukipullien ohjeille käyttöä, ja materiaalia halukkaille.

* * *

 

No meillä ei ole pullista kokemusta,
kuin syömäpuolella ja siitäkin on jo aikaa!

 

Hiekkaa tukassa

 

Ihailen sitä mitä kaikkea paikallisista meteriaaleista

syntyy puutarhaan ja kevyisiin rakenteisiin.

 

Isoja ja pieniä luonnonihmeitä tutkaillen

 

 

 

 

Rantaelämämme sisältää uimista, lukemista, hiekkakakkuja, vastapuristettuja hedelmämehuja ja yksinkertaista ruokaa: paistettua riisiä kasviksilla tai merenherkuilla. Lyhyitä keskusteluja lähinnä ruotsalaisten kanssa.*

 

Miehelle ajettiin jo perinteiseksi muodostunut lomatukka. Sitä kelpaa nyt kasvattaa koti-isänä. 

 

Lapsi kylpee hiekassa. Enimmäkseen ui selkää, mutta perhostakin. Rannalta löytyy joka päivä kaveri, jonka kanssa voi lapioida lisää hiekkaa tukkaan. Paikallisten lapsiystävällisyyden hän palkitsee kujerruksin ja lentosuukoin.

 

Minäkin sain jo oikaista koipeni. Ja jos en tarpeeksi unta saakaan, niin silmäni kyllä lepää täälä kauneudessa.

 

* Ruotsalaisilla on täälä koulukin, perhe saattaa tulla vanhempain- tai vuorotteluvapaalla  pariksikin kuukaudeksi lämmittelemään ja lapset käyvät koulua.

Ooooh!

Nyt kun aurinko paistaa taas tajuan, miksi blogin kirjoittaminenkin on jäänyt. Isäkin jo soitti, onko kaikki hyvin, kun ei blogi päivity. Pimeänharmaiden kuvien postaaminen ei inspiroi, jos nyt ylipäätään yhtään kuvaa tulee otetuksi. Postaamista ei helpota, että joka kerta kun avaan netin kajahtaa tarmokas vaatimus "KAA-PO!!!" joka pitää sitten tulkita, että tarkoittaako se tänään Kaapoa vai Teletappeja, joka vielä varsin vaikea ääntää. Ja taistella sitten virtuaaliajasta kiukkuikäisen kanssa.

Tänään, aamulla heti, oli tartuttava kameraan ja uloskin nappasin sen mukaan. Valossa tiskirättikin näyttää hyvältä. Olen nauttinut vapaudestani ulkoilla valkoisilla hangilla ja pörrätä kaupungilla muiden pakertaessa työssä. Olen ahminut ihmissuhteita ja tapaamisia.

Viimeiset päivät ovat tuntuneet unelmalta ja soljuneet kuin tanssi. Eilinen ilman yhtään kiukkukohtausta, kaikki tarjoamani ruoka alas. Asioilla lapsi sammui päikkäreille rattaisiin, kuin ajastettuna, ja minä sain hoitaa asiani molemmat aivopuoliskot läsnä. Sitten  pelkkää hymyä metromatka kotiin. Juuri sellainen päivä, joita tiedän kaipaavani kun tämä äitiysvapaa on ohi.

Vähiin käy, lintusen vapaudenpäivät.

Haikeus

Viimepäivinä on ollut vähän haikea olo. Tulee ensimmäinen joulu ilman pitkäaikaista perheenjäsentä. Eläinkaupan ohi kävellessä käy mielessä, että poikkeampa joululuita ostamaan, kaupan eläinhyllynkin kohdalla pysähdyn empimään.

Koiralle oli tärkeää saada omat paketit. Silmä kovana se seurasi, kunkin jaettavan paketin kulkua kuusenalta lahjansaajalle. Pikkupentuna se kulki jokaisen paketin perässä edes takaisin, myöhemmin liikuivat vain silmät.

Jouluisin minusta on ihana laittaa lahjat jo hyvissä ajoin nätisti kuusen alle odottelemaan. Yhtenä tällaisena joulunaluspäivänä oli Koira yksinjäädessään käynyt availemassa paketteja ja minua odotti uusi paketointipuuha. Taisi siinä muutama salaisuuskin vilkkua.

PS. Nytkään ei arvaa laskea lahjoja kuusen alle.

Viimeisen kerran

Mies antoi tämän minulle vuosia sitten. Taisi olla toinen yhteinen joulu. Sieltä löytyi suloisia viestejä -sekä myös ainakin joulukuun kadoksissa olleita esineitä. 

Vauvavuotta lukuunottamatta olen saanut jännittää hänen viestejään aina koko joulukuun. Jos yöllä herään hiivin jo avaamaan. Nyt jännitän viimeistä kertaa. 

Ensi vuodesta alkaen täytän kalenterin tytölle. 

Kolme isoa ässää

Jouluvalot uppoavat kivasti mustaan mattoon.

Viikonloppuna oli muutakin hauskaa. Miehellä on
ollut yhtä ja toista, ja nyt on ollut minun aikani ottaa takaisin.

Olemme kutsuneet opiskeluaikaiset ystäväni meille saunomaan nyt kahtena peräkkäisenä vuonna. Konsepti on mahtava ja kaikkia osapuolia tyydyttävä, mutta meitä naisia erityisesti: Aluksi juomme glögit yhdessä, lopuksi syödään. Siinä välissä miehet jäävät lasten (4kpl 2-4 vuotiasta poikaa + tyttö 1-v) kanssa ylös ja me naiset menemme kellarin saunatiloihin. (Ja kuulemme miten katto ryskyy päämme päällä, mutta emme välitä)

          Syödään
     Saunotaan
            Supistaan

Aah sitä autuutta, kun saa kerrankin saunoa ajan kanssa ihan yksin. Tai siis aikuisseurassa. Fiilistelimme jo kauan etukäteen ja vitsailimme antamalla ääninäytteitä perhesaunasta.

- Istu kulta alas alas! Älä seiso ammeessa. Nyt alas.
-Ovi kiinni!
-Nyt rauhallisesti, ei saa juosta! Ja ovi kiinni perässä!
- Ole hetki paikallasi, tai saippuaa menee silmiin.
-Nyt ootte kiltisti siellä ammeessa, tai toinen tulee pois...jne

Meidän saunahetket yksveen kanssa on toistaiseksi melko seesteisiä verratuina näihin leikki-ikäisten pesuhetkiin. Mutta onhan sesellaista jatkuvaa skarppina olemista.


PS. Pienistä kahvipusseita saa juuri sopivat vedenpitävät pussit hyasinteille!

Heräsi kysymys

Meillä oli mahtava ilta, kun kymmenisen naista, joilla pakkautunuttta bile-energiaa, pääsi viihteelle keskenään. Oli vain yksi suuri epäkohta. Musiikki. (Onpas muuten hassu sana kun sitä pyörittelee suussaan. Mutta asiaan:)

Mistä lähtien tiskijukat on oleet niin suuria artisteja ja universumin herroja, että asiakkaiden toiveille voi vaan naureskella, että "no ompas eksoottista" ja jatkaa biisi toisensa jälkeen saman potaskan soittamista, vaikka tanssilattia on tyhjä?  Onko multa mennyt jotain ohi, niin kuin esimerkiksi, että ihmisten EI HALUTA tanssivan...ja viihtyvän? Missä vaiheessa tiskijukasta, jonka tehtävä oli vastata asiakkaan viihtyvyydestä musiikkirintamalla tuli dj, suuri thaitheilija, joka norsunluutornissaan toteuttaa vaan itseään?

* * *

Mahtavan illan päätteeksi pieni suomalainen ihme: Takseja oli jonossa kello kahden jälkeen rautatieasemalla ja suorastaan kävelimme jonon läpi lämpimään autoon. Ja vielä pikkujouluaika!  Kotona mies oli pedannut tyynyni huomaavaisesti jalkopäähän...

Kuivaharjoitellaaks?

 

Mies käy salsassa.  Minua riepotellaan harva se päivä ilman musiikkia eteisen matolla. Olen yhtä mukana kuin kissa kylpylässä, mutta kiepun parhaani mukaan. Tästä on kovastipaljon apua, Mies vakuuttaa. Tottahan minä.

Thank you M

Yesterday we put her into the train with our best wishes. We are going to miss her.

Thank you M

...for your company.

...for your time, for sharing our daily life, for opening your heart, for listening all the familystories and helping me and my brother to come little more closer to each other again.

...for playig with our daughter, for helping around the house. Its not easy to adapt to someone else's kitchen, loundry and utility. But you were amazing in noticing where your help would be needed.

I was kidding about taking pictures of the cabinets in order, but here it is :) we try to keep them that way...