Hei, me upotaan!

 
Ainakin yks meistä viihtyi remontin keskellä (ja sai valitettavan paljon aikaiseksi)

 Uudet ja vanhat keittiökoneet olohuoneessa rintarinnan.

Joissain vaiheessa, koko kuopuksen odotuksen ja elämän kestänyttä remonttia, aloin miettiä että mitä ihmettä me oikein ajateltiin. Jos nyt mitään ylipäätään ehdin miettiä. Koko ajatus salpaantui siinä sekämelskassa ja enimmäkseen ryntäilin paikasta toiseen koittaen pitää jälkikasvun elävien kirjoissa. 

Me ei kyllä yhtään tajutttu mihin ryhdyttiin. 

Tuossa loppusuoran vasta häämöttäessä elämä alkoi olla jatkuvaa selviytymistaistelua: Kun kaksi pientä lasta pyörii jaloissa, betonia valetaan yöllä. Kun puusepän aikaataulu heittää kahdella kuukaudella ja ruokaa laitetaan ulkosalla, palaa siinä moni muhennos pohjaan. Kun koko kellarikerros on tyhjennetty putkiremontin ja asbestinpoiston tieltä, ylläkko ja kaapit tyhjennetty putkinousujen tieltä, on koko muu talo täynnä ylimääräistä tavaraa.  Kun koti on kuukaudesta toiseen kuin pommin jäljiltä, vaikka kuljet koko ajan  koukkien tavaroita, kuin virkkuukoukku. Kun remontti ei etenekään kuten suunniteltu, vaikka kaksi ihmistä painaa koko hereillläoloaikansa, sitä jossain vaiheessa vaan toivottomuus alkaa vallata mielia-alaa.

Jossain vaiheessa aloin ajatella, että me upotaan.

Nyt on kellarikerrokseen tehty uusi huone (sen seiniä on tosin nyt revitty putkitöiden vuoksi), taloon on tehty kaksi katosta, koska lämminvarasto muuttui sisätiloiksi, eikä vaunuille, pyörille jne ollut enään paikkaa. Etupihan kiveystä tehtiin kaksi kesälomaa. Asbestista ei tarvitse enään kantaa huolta, se on nyt purettu. Patteriverkko ja käyttövesiputket on uusittu. Itse suunniteltu puusepän vamistama keittiö on paikallaan. Vielä on banaanilaatikoita nurkissa ja kellarikerron mullin mallin. Kaiken uurastamisen jälkeen  hyviä asioita on alkanut tapahtua.

Hei, me selvitään tästä.

Keittiösuunnitelma

Fiiliskuva Puuhuone Nurmiselta 

Tänään pankissa hattu kourassa. 80-luvulla(?) laitettua keittiötämme on koitettu faceliftata ja elvyttää koko se kahdeksan vuotta, kun täälä on asuttu. Nyt alkaa kuitenkin kodinkoneetkin olla tiensä päässä, eli ennen kuin ne vuorotellen hajoaa ja tulee todella kalliiksi, niin laitetaan unelmiemme keittiö.

Keittiön tekee se sama hyvä puuseppä, joka teki tämän kaunokaisen eteiseemme.

Jotenkin tässä pääs käymään niin, että tästä remonttivapaasta vuodesta ei tullutkaan remppavapaa, eli dominoefektin lailla paisunut keittiöremppa poiki putkirempan ja jos nyt kerran revitään niin kylppäri "siinä samalla"keittiöremppa > putkiremppa > kylppäriremppa. Herra varjele. Onneksi tällä kertaa kaikki tämä teetetään, mutta kyllä sen säädön määrän silti tietää!

Uusi huone

Huone yläkuvassa niin kaukaa, kuin huoneessa pääsin peruuttamaan. Alakuvassa ollaan jo ulko-ovella, joten suurensuuri tämä huone ei ole.

Kolmen saman kokoisen vaakaikkunan verhoiksi tuli ohutta läpikuultavaa pellavaa.

Puusepälllä teetetty tukeva integroitu hylly kannattelee kirjoja ja raskasta, kaunista vanhaa ompelukonetta, joka oli odotellut varastossa vuosikaudet aitiopaikkaa.

Olen aina pitänyt raakalaudan päälle valetusta katosta. Vanhan autotallin katossa oli kaikenlaista kouluua ja naulaa. Paikkailtuamme rujot kolot tuli katosta siisti pelkällä maalilla.

Laatikoiden päälle tiilisyvennykseen tulee vielä hyllytaso samaa sävyä peräseinän puusepällä teettämämme kirjahyllyn kanssa.

Vallitsin pehmeitä ja lämpimiä tekstiilejä kontrastiksi karheille seinille, jotka halusimme säilyttää. Pelkäsimme kellarihuoneen olevan pimeä, joten takaseinää lukuunottamatta kaikki sävyt ovat valkeita. 

Uusi huone on jo näyttänyt tarpeellisuutensa: Siihen on majoitetu jo monet vieraat, sen viileyteen paettiin kesäkuumilla, siellä on otettu nokosia, ja nyt viimeisimpänä, siellä nukuin vauvan kanssa kun nukkuminen yläkerrassa muuttui mahdottomaksi. Viimeiset kolme yötä nukuin siellä esikoisen kanssa, kun isä piti vauvalle tasssuttelu-unikoulua yläkerrassa, minäkun en mitenkään pystynyt kovettamaaan itseäni saatikka jaksanut hoidettuani yöt yksin 8 kk. Nyt on uusi sävel löytynyt onneksi nukkumiseen: 30 minutin pätkien sijaan poika vetelee kahdeksankin tuntia. 

Kaikki se muu

Ja sitten saanen esitellä: Kesän (kevät-kesä-syksy, ja jos ei kohta tule valmista niin talvikin tässä menee) pitkäpiimäisin projekti. Tästä se lähti. Autotallista, josta piti tehdä asuinhuone.

Eli kaikki se oheispuuha, mitä liittyi uuden huoneen tekemiseen:

 

 Verstaana toimineen autotallin tyhjennys. Betonilattian piikkaus. 

Tavaran väliaikainen uudelleen sijoittelu.  

Kivimuurin katkaisu.

Kaiken kertyneen maa-aineen ja roskan kuljetus sorttiasemalle.

Pitkän maalisen koko liuskan yli ulottuvan sadevesiviemärin ritilän asennus.

 Liuskan muotoilu asfalttimiehiä varten.  

Asfaltointi. (Tässä kohtaa sai vain kaivaa kuvetta. Ja kaivella sitä saikin)

Katoksen suunnittelu. Timpurin hankinta. (päädyttiin siihen,
että Mies ja Puuseppä tekivät yhdessä aikaa ja rahaa säästääksemme.

Nyt ollaan loppusuoralla. Timpuri tosin joutui useiksi viikoiksi sairaslomalle käsi kipsissä, joten Mies joutuu hoitamaan katoksen loppuu omin päin.

Löysin muuten mieheltäkin listan siitä miten loppua kohden edetään:

- pressu pois
- vanereiden lopullinen kiinnitys
- tippalaudat
- kermi (jätä tippanokka ja nosta seinälle) liimataan reunasta ja naulataan yläreunasta 10 cm välein
- kermi limitetään 10 cm välein
- kolmiolista seinää vasten
- nostetaan 30 cm seinästä, liimataan ja naulataan kiinni
- räystäspellit kiinni 10 cm välein ja asennetaan limittäin 1 cm
- reunalista 1-2 cm räystäspellin yläpuolelle ja liimaa päädystä ja naulaa yläosasta
- levyjen asennus keskeltä, aseta ensimmäinen rivi valmiiksi ja naulaa kiinni 3cm loven päältä, liimaa päädyssä
- harjalevyllä yläreuna

En muuten malttaisi odottaa, että saan esitellä sen uuden huoneen. Mutta. Ennenkuin teen sen, tahdon, että huonekalut on paikoillaan, nyt on viellä pientä säätöä.

Kierros etupihalla

Kaiken kyykkimisen ja rutinan jälkeen, voi miten suloiselta tuntuukaan että liuskekivet ovat nyt paikoillaan ja ensi kesänä saa vain istuttaa kasvillisuutta ja asetella kiviä "fenshui asemiinsa"! Iltaisin kun lapset on saatu nukkumaan hiivin etupihalle kuljeskelemaan ja nautttimaan näkymästä.

Saanen kierrättää teitäkin vähän etupihallamme! Kivien välistä irtoaa vielä kivituhkaa kiviä tuhrimaan, mutta ummistakaatte siltä silmänne!

Hullaannuin vähän kuvatessani enkä malttanut karsia kuvia. 

Tässä vielä kuvia ongelmakohdasta, joka vaatii vähän kasvillisuutta 

ja aikaa kätkekseen kaivojen kannet.