Tänä kesänä ei hötkyillä

Meillä siirrellään madot sateella asfaltilta ruohikolle ja jo aamulla kyykistytään katsomaan miten etanakin heräilee. Haluan myös, että lapseni oppivat puun sijaan sanomaan pihlaja tai vaahtera.

Viime kesälomalla oli vähän liikaakin reissuja Siitä viisastuneena kesälomaksi varattu vain lyhyt reissu Tartoon, muutama mökkeily ja lopun aikaa meillä köllötellään vaan ja tutkitaan lähiseutua kotosalla. Ehkä osin purjeveneestäkin käsin.

Niin ja sellainen on päätetty, että otetaan Tatu ja Patu Helsingissä -kirja kainaloon ja pidetään Helsinkipäivä kulkien kirjan kohteesta toiselle. Ja tietty syödään jätskiä. Kuopuksen suussahan kirjan nimi on kääntynyt muotoon "Tatupatu läski". Johtuen tuosta Jori-serkun hoyryävän Jätskisalkun suuresta ja viihdyttävästä osasta seikkailua.

Jos pystyt ohitamaan linkin otsikon ärsyttävän Voimaannutus vouhotuksen, niin lukaise TÄÄLTÄ, Ihania kesälomavinkkejä. On muuten erittäin painavaa asiaa.

Kolme isoa ässää

Jouluvalot uppoavat kivasti mustaan mattoon.

Viikonloppuna oli muutakin hauskaa. Miehellä on
ollut yhtä ja toista, ja nyt on ollut minun aikani ottaa takaisin.

Olemme kutsuneet opiskeluaikaiset ystäväni meille saunomaan nyt kahtena peräkkäisenä vuonna. Konsepti on mahtava ja kaikkia osapuolia tyydyttävä, mutta meitä naisia erityisesti: Aluksi juomme glögit yhdessä, lopuksi syödään. Siinä välissä miehet jäävät lasten (4kpl 2-4 vuotiasta poikaa + tyttö 1-v) kanssa ylös ja me naiset menemme kellarin saunatiloihin. (Ja kuulemme miten katto ryskyy päämme päällä, mutta emme välitä)

          Syödään
     Saunotaan
            Supistaan

Aah sitä autuutta, kun saa kerrankin saunoa ajan kanssa ihan yksin. Tai siis aikuisseurassa. Fiilistelimme jo kauan etukäteen ja vitsailimme antamalla ääninäytteitä perhesaunasta.

- Istu kulta alas alas! Älä seiso ammeessa. Nyt alas.
-Ovi kiinni!
-Nyt rauhallisesti, ei saa juosta! Ja ovi kiinni perässä!
- Ole hetki paikallasi, tai saippuaa menee silmiin.
-Nyt ootte kiltisti siellä ammeessa, tai toinen tulee pois...jne

Meidän saunahetket yksveen kanssa on toistaiseksi melko seesteisiä verratuina näihin leikki-ikäisten pesuhetkiin. Mutta onhan sesellaista jatkuvaa skarppina olemista.


PS. Pienistä kahvipusseita saa juuri sopivat vedenpitävät pussit hyasinteille!

Me&I -what about U?

Olen kotiäitiystynyt. Sen jälkeen kun vakuutin, että se ei ole minua varten, menin kuitenkin Me&I  -kutsuille, jos nyt ihan vaan katsomaan ja pullaa syömään...jees, jees. Vaikka aikaa oli niukalti ja sovitus tehtiin juoksussa,  tyhjin käsin ei lähdetty.

Pehmoisia yogapantsejani en ole sittemmin juuri riisunut ja samanlaiset sai lapsi.

Koska idea piiiiiitkänpitkistä resoreista on varsinkin lapsella niin käytännollinen ja arjessa riemastuttava, inspiroiduin ompelemaan vanhoihinkin housuihinsa resoreita jatkeiksi. Jatkoaikaa saivat monet housut, sillä nyt näyttää kasvavan vain raajat pituutta, pepun koko pysyy samana...by the way, olispa allekirjoittaneenkin kohdalla niin.

Silmänkirveltäjä

Jos suakin sieppaa se neonkeltanen wettex -rätti siä keittiön hanassa keikkumassa, niin mee suoraa päätä askartelukauppaan ja osta siältä nippu valkosia tiskirättejä. Ne on tarkoitettu niille, jotka tahtoo tiskirättiinsä jotain vekkulia, voivat painaa siihen vaikka perunalla, mut älä sää mitään paina, jos valkoisen haluat. Kallishan se nippu on, mutta voihan ne rätit käyttää moneen kertaan ku heittää valkopyykin sekaan. Ja kai ne valkastakin voi, jos ei millään raaski luopua.

No ni. Ja sit aurinkoon.

Hyvästi sukkaongelmat

Nyt on ratkaistu se dilemma, että mitä tehdä niille sukille, joille ei löydy paria sitkeästä ja pitkämielisestäkään etsinnästä huolimatta. Pesukone syököön rauhassa sukkia, kyllä me niille käyttöä löydetään! Tai siis Japanilaiset ovat löytäneet.

Tuleekohan tästä lähtien ostettua sukkia kirjavammalla kuosilla?

Osa ideoista hyvin yksinkertaisia...

Osassa saa todella laittaa sorminäppäryytensä peliin.

Valmis!

Tälläisiä näistä edellisten postauksien hämmentävistä häkkyröistä tulee. Kollega kehitteli mallin Tori -lehden lukijoille ja porukalla näpertelimme niitä sitten joulupaketteihin. Se selittää nämä valtavat röykkiöt ruokoa ja piipputrassista väänneltyjä liitoskappaleita.

Himmelihommeli

Nämä kootaan palloksi...Joko alkaa hahmottua?

* * *

Puuskutin juuri pakkasessa kotiin hetkeksi tankkaamaan. Silmissä vilisee vielä siksak ja trikoo. Nyt koira lenkille ja suihkun kautta juhlimaan! Saas nähdä miten vihreä on naamani aamulla ompeluluokassa.

Liima

Minun piti maalata koloontunut kohta lattiaa ja kirjoittaa sitten juhannuksesta, mutta...

Pensseliä pestessäni palasin ajatuksissani eiliseen keskusteluun, jota kävimme Miehen kanssa, emmekä ensimmäistä kertaa, sillä aihe on jotenkin kutkuttava ja tutkimuskohteitahan tulee vastaan kaiken aikaa. Teoretisoin mielessäni sitä, mikä on eri pariskuntien välinen dynamiikka eli mikä on se tarve, joka vetää ihmiset yhteen, ja mikä se liima joka pitää pariskunnat yhdessä, ja miksi se liima joskus pettää.

Olin niin uppoutunut, että kävellessäni hakemaan lisää tärpättiä kävelin siihen vastamaalattuun kohtaan. Mummon kutomilla suosikkivillasukilla. Ja jatkoin matolle asti ennenkuin tajusin. Mitä ihmettä teen noille sukille? Matosta ei huolta, se menee vaihtoon tänä kesänä muutenkin, kun revimme vessan lattiasta muovimaton, jota nyt peittää tuo muotoon leikattu matto.


Mutta siihen liimaan. Kukaan ulkopuolinen ei varmaksi tiedä, mikä se liima on. Pariskunnan välinen dynamiikkahan voi olla ihan mitä tahansa kotioven takana. Mutta arvailu on sitäkin hauskempaa.

Tässä arvausleikissä yksi liima ei ole toista parempi. On vaan liimoja. Ja uusia liimoja löytyy koko ajan. Rakkausliimaan emme kiinnitä huomiota, sillä se on aineosana kaikissa liimoissa.

Kun katsoo pariskuntia voi helposti arvata, että jonkun pariskunnan liima on huumori, hoiva, älyllinen tasavertaisuus, ystävyys, elämänkatsomus/uskonto tai seksi. Liimoja riittää. Jopa riippuvuus kelpaa liimaksi ja saattaa ollakin tiukkaa liimaa. Parhaimmillaan molemminpuolinen hellä symbioosi, pahimmillaan loissuhde, jossa toinen tukahtuu. Joskus liima on kuivanut ja haljellut jo aikaa sitten, mutta "parisuhteen palikat" vaan ovat jääneet siihen viretysten nököttämään.

Monia suhteita pitää koossa komponenttiliima. Liima, jossa toinen osapuoli saa ja antaa suhteessa jotain muuta kuin toinen. Ideaalitapauksessa molemmat ovat tyytyväisiä. (Esim. X antaa hoivaa ja saa Y:ltä turvaa ja kenties taloudellista huolettomuutta. Sukupuolet saattavat nykyään olla kummin päin tahansa.) Useimmissa liimoissa aineosana on myös turvallisuushakuisuutta, sekoittuneena siihen mielikuvalliseen statukseen, jota on kenties alitajuisesti saatettu hakea polvenkorkuisesta asti. Joskus nämä liimat eivät avaudu arvausleikkiläiselle millään, joskus ne pomppaavat kliseisesti esiin pariskunnista, jotka lipuvat kahvilapöytämme ohi. Tai niin ainakin voimme kuvitella.

Sukat likoavat tahranpoistoaineessa, minä menen ulos aurinkoon.

Sipulitaika

Jumiudun usein portille puhumaan remontista naapurin kanssa, joka muutti kylälle samoihin aikoihin kuin me. Itseasiassa hän osti sen talon, joka meni kaupaksi ennenkuin ehdimme kissa sanoa. Talo joka herätti minut huomaamaan tämän alueen ja tarkkailemaan alueen myynti-ilmoituksia.

Naapuri kertoi niksin maalinkäryn haihduttamiseksi: Perheenemännän käsikirja vuosikymmenten takaa neuvoo asettelemaan halkaistuja sipuleita maalattuun huoneeseen. Ilmeisesti sipulista haihtuva rikki tekee taian. Olin vähän epäuskoinen, pureeko nykyajan myrkkyihin, mutta toimi!

***

Pikkuveljeni voi lennäyttää maailmalle äänestämällä poikien mahtavaa videota "matkajarrut"

Silmittelyä

Muistatteko Hänet? Slmänsä ovat kiinni nyt nuppineuloilla, sillä ihan helppoa ei ole valita kaikista monista nappiaarteista.


Sinisilmäinen skandinaavi?


Lukutoukka?


Samat napit toisinpäin.


Kunnon lautaset?


Aika silmän näköiset, mutta raapivat pieniä halaajia


Samat toisinpäin. Näin niitä ei voi kiinnittää, mutta näyttää hauskalta


Jänskät?


Vihertävät?

Entäpä jos välissä olisi "valkuaiset":








Ilmekin tekee paljon:










Että pitikin olla näin monta nappia jemmassa...

F

Surautin koiralle nimikkopaikan. Patja oli vanha tuttu, ruskealla farkulla päällystetty vauvanpatja. Leikkasin nimikirjaimen ystävältä saamani metallikirjaimen avulla. (Olin vuosia sitä himoinut, kukoiran nimikko kirjainta, ja sain sen nyt hänen muuttoinventaariossaan.)

Löysin farkkukankaan jäämät kaapista, käänsin kankaan toisinpäin, ja sävy vähän vaihtui. Siksakkailin reunat moneen kertaan ja lopuksi patjan päälliseen kiinni. Kangas on erinomaista, koska siihen ei tartu karva.

Ärräpäitä

Olen huolella valinnut taimen. Juuri sopivan seinustapuuksi. Leikannut sitä rakkaudella. Litteäksi muotoillen, kuten kirjassa neuvottiin. Hellästi pienin painoin taivuttanut sen hentoja oksia alaspäin saadakseni sen kasvamaan litteänä ja matalana leveyttä, aivan kuten omenapuuaita. Nyt 130cm korkeudesta asti se on syöty. Voi pupu minkäs teit!

Metrin korkeudelle asti se on vahingoittumaton. Kävin talvella kiskomassa suojaverkkoa ylöspäin sitä myötä kun kinoksen nousivat. Sitten oli lunta jo 80 cm, enkä enää käynyt.
Tuleeko tästä enää puuta?

Kasa jalkoja

Kasa täytettyjä jalkoja


Tjaa, tarvitaan näköjään vielä kaksi jalkaa
lisää ja jokin läppä tänne alle.

Ja sitten ne silmät vielä pohdinnan alla.

Jonkin aikaa sitten mustekala aiheutti minulle suorastaan riippuvuutta. Sitten väsähdin virkkaamaan jalkoja ja tein muita juttuja. Nyt on kalmari koossa ja se matkustaa pitkin kotia. Lonkeroidensa ansiosta sen voi tyrkätä melkein mihin vain. Se näyttää myös hyvältä hattuna. Mies osaa uittaa sitä hyvin kalmarimaisesti ilmassa.

On ollut ihana olla kotona. Päivitimme remonttilistan. Mies sai makkarin lattian ruuvattua lähes narisemattomaksi kun minä seinän takana maalasin toisen makkarin seinät ja listat. Paikkamaalailin siellä täällä ja hankasin ikkunan pokkia Vimillä ja karhealla pesusienellä ja kas -niitä ei tarvitsekaan maalata! Rakastan Vimiä -Chif on kai sen toinen nimi. Sillä voi tehdä pieniä ihmeitä. Pitää vaan muistaa pestä se hyvin pois loppuviimeksi, muuten se vie kaikesta pinnan mennessään.

Lammas oli pettymys. Sen piti olla paisti, mutta paketista tulikin jotain ribsejä. Ja niissä oli kovasti jotain kalvoja välissä. Ostimme nimittäin porukalla kokonaisen lampaan -emmekä oikein tienneet mitä mikäkin valmiiksi pakattu osa oli. Emme jaksaisi syödä sitä uudelleen tänään, mutta pakko, kun sitä on vielä toinen mokoma jäljellä, ja liha on luomua. Toivottavasti se loppu päkäpää on sitä miltä näyttää, eli kyljystä ja jauhelihaa.