Nuken pyykkipäivä

Tyttö sai Mummon lapsuudenaikaiset nukenvaatteet joulupukilta. Ne on Iso-mummu ommellut tyttärelleen 50-luvulla. Ne on tehty aivan kuin oikeat minatyyrivaatteet ja siksi ne kai ovat kestäneetkin neljä sukupolvea, toisin kuin nämä kauppojen tarjoamat, joista kirjoitin.

Ehdoton suosikkini ovát tulitikkuaskiin mahtuvat lapaset. En tiedä minkäkokoisin pikkupuikoin ne on väkerretty. On myös vuorillinen talvipalttoo ja damaskit. Ja garderoopista löytyy vielä sininen hiihtopuku, yöpuku  yömyssyä myoden ja kengät.

* * *
Ai niin, ja arvonta sulkeutuu illalla, sen unohdin mainita.

Rokulipäivä

Lastenhuone on kaivannut jotain rauhoittavaa pintaa.
Sutasin vähän maalia pintaan. Päikkäriaikaan tottakai.

Kunnes valoverhot saadaan pikku sirkusapina saa nukkua teltassa aamun säteiltä suojassa.

Olen touhunnut valtavasti viime viikkoina. Sisällä ja ulkona. Ommellut, korjannut, maalannut ja  suunnitellut. Lisäksi tuntuu, että joka päivä on siivouspäivä ja pyykkipäivä. Vähän olen liikaakin puskenut menemään.

Rokulipäivä. Sellainen oli eilinen. Unelias ja hidas. Niin unelias, että en saanut edes tätä postausta ulos. Yö myöhään asti sitä pyörittelin. Mies lähti viimeiselle työmatkalle ennen lomaa ja me torkuimme lapsen kanssa lähes yhteentoista somasti vierekkäin patjalla lattialla. Hän siinä vähän välillä konttaili ja touhusi, minä katselin lattiapatjaltani. Sitten Lapsi nukkui pitkänpitkät ekat päikkärit ja päivemmällä suorastaan kerjäsi taas unipussiin ja nukahti samantien.

Minä menin ekoilla päikkäreillä raikkaasen sateiseen puutarhaan. Saksin siellä pensaita, kuljeskelin, haaveilin ja suunnittelin. Kaipaan puutarhaan kokoajan. Pihatöitä on ollut vähän haastavaa toimittaa, kun lapsi syö kaiken minkä näkee. Usein laitankin suurinpiirtein jo saappaatkin jalkaan, ennenkuin kippaan lapsen unille ja syöksyn sitten itkuhälytin taskussa ulos päikkäreiden aikaan. Siinä meinaa kyllä jäädä lounaat usein väliin.

Päivä alkoi oikeastaan vasta illalla meille. Saatiin kylään kivat rennot naapurit kivenheiton päästä.

Eilen yöllä, hämärissä, piipahdin vielä kukkia poimimaan. Olisin toivonut voivani seistä siellä loputtomiin...no ainakin kunnes hyttyset löytäisivät minut. Valvoskelin kahteen. Mikähän siinä on, että kun mies on matkoilla, minä aina valvon? Ehkä olen niin kakara, että tarvitsen jonkun, joka komentaa petiin. Samaan aikaan kun toista on ikävä, yksinkin on ihana olla. Valvoa hiljaisuudessa.

Ostetaan Stokke Sleepi Bed

Kuvalähde: stokke

8kk tarkastuksessa oltiin neuvolassa sitä mieltä, että yösyötöt on aika lopettaa. Ihan tuli pala kurkkuun, vaikka vierotus onkin varmaan paikallaan että kaikki saisivat unta palloon yhtäjaksoisesti ja pidempään. Minun pieni enkelini. Suloisimillaan rinnalla luottavaisena, että äiti ruokkii, hoivaa ja lohduttaa. Siihen on silminnähden ihana nukahtaa.
Tyttö nukkuu tätänykyä vaihtelevasti seitsemän tunnin tai tunninparin pätkiä. Toiset yöt ovat ruhtinaallisia, toisinaan havahdumme tuon tuosta johonkin.

Omaan sänkyyn siirtämistä voisi kokeilla samalla kitinällä. Olemme nukkuneet tähän asti onnellisina "sivuvaunullisessa" perhepedissä ja jos Miehellä on ollut jotain vaativaa töissä, tai vaikka nousu aamukoneeseen, on hän nukkunut alakerrassa yön pari sillioin tällöin.

Stokken Sleepi Bedistä haaveilen. Vieläpä jos valkoisena onnistuisin sen metsästämään. Oletteko luopumassa omastanne, tai oletteko törmänneet käytettyyn joka on kaupan? Vinkatkaa! Ja jos ei ala löytyä, niin tavallinen valkoinenkin käy, jossa laskeva etuseinä ja nouseva pohja.

Ja antakaa samalla kaikki parhaat vinkit lapsen vierotukseen yösyönnistä ja siirtämisestä omaan vuoteeseen!

* * *

Puhun siis tästä sängystä

Tsirp tsirp!

Vähän aikaa sitten, kesken kaiken pahimman arkisen raadannan sain ihanan lahjan! Tai siis Lapsi sai. (Mutta sehän on vähän kuin itse saisi.) Vesivärityöhön on tehty yksityiskohdat lyijykynällä.
Se pääsee kehyksiin lapsen huoneeseen tottakai.

Muita ystäväni Sallan töitä löydät täältä.

Samaan aikaan toisaalla

Ompeluverstas olohuoneessa

Kasvit evakossa

Mies vie konetta ja yhä harvemmin kone miestä

Sininen seinäkin saa lähteä

Hiominen ei ole niin tarkkaa kun päälle tulee maali,
mutta vaha ei anna anteeksi, jos lakkaa jää läikittäin lattiaan

Viikonloppuna Mies
-Suhasi maali-, ja rautakaupoissa ja konevuokraamoissa
-Hioi lastenhuoneen ja etukuistin lattiat, ensin koneella ja sitten kulmat käsin
-Kantoi sitä hiivatin painavaa ja hankalanmuotoista hiomalaitetta rappuja ylösalas, niin että en voinut katsoa
-Siirteli yksin suuria painavia kokopuisia kaappeja
-Piti kainalossa kun yöllä heräilin supistuksiin ja jomotukseen
-Luki korvatulpat päässä dekkareita, sillävälin kun pöly laskeutui


Toisaalla Minä
-Tein aamiaiset, hoidin tiskit, muut ruokahuollot ja supistelin
-Ompelin lapselle mm. lakanat ja sänkysuojat, supistelin ja huilasin
-Pesin pyykkiä, supistelin ja huilasin
-Kyselin, joko ottaisit kaljan, istuisit hetkeksi tähän viereen
-Paistoin lettuja ja huilasin
-Googlasin, valitsin ja tilasin peittävän
keltaisen Osmon puuvahan kuistin lattiaan
-Helpotin koiran oloa ajamalla sille parin millin siilin, huuhdoin viileellä vedellä (kaveri virkos kummasti)
-Pyörin tiellä ja pohdin, voinko jotenkin auttaa

Ja vielä me ehdittiin
-Ajella jäätelölle
-Valita jalkalistat vessaan
-Katsoa Ganes-leffa
-Höpötellä aurinkotuoleilla kylmä juoma kädessä

Työnjako on napsahtanut varsin perinteiseksi nyt odotuksen viimeisen kolmanneksen evättyä minulta fyysiset jutut. Koti on taas kuin räjähdyksen jäljiltä, kun yllättäen kolme huonetta on yhtäaikaa rempan alla. Tyypillinen ketjureaktio, että hiotaan nyt toi kuistinkin lattia samalla, kun kerta on kone vuokralla.

Kesätukassa on keveempi

Lastenhuone paperilla

Paperilla edistyy ja ihan kohta päästää hommiin! Eli suunnitelmat on valmiit, niitä sentään olen voinut edistää minäkin. Vessa tuli siihen pisteeseen, että sirkkelöinti tulevassa lastenhuoneessa (mh 2) loppui ja saatiin se huone eilen tyhjäksi tavarasta.

Marssijärjestys tämä:

Katto Tipahdelleet panelit paikalleen. Kattomaalilla kerran kauttaaltaan.

Lattia Hiotaan. (Se on rasittavaa! Onneksi Miehellä jo kokemusta) Pitkään väriä pohdittuamme päädyimme siihen, että paras jatkaa valkoista, jota nyt jo työtilassa ja vessan vastamaalatussa lautalattiassa. Minun ehdotukseni vanhasta roosasta ei mennyt Mieheltä läpi. Aloin miettiä, että kun meidän makkari vieressä on jo turkoosi, niin ehkä valkoinen toisi rauhaa ja yhtenäisyyttä muuhun yläkertaan. Hankitaan sitten jokin kiva pehmoinen matto tytön huoneeseen väriä tuomaan.

Seinät Taitettu valkoinen (sävy 036X) ja pienesti korostetapetia johonkin nurkkaan. Voisi mennä jokin sen tapainen kun Ritva Kronlund: Kirsikkapuu tai Kukot. Talon ainoa paikka johon suunniteltu tapettia.

Huonekalut: Hoitopöytä, vaatesenkki ja muutama työtasoa lähentelevä leveä ikkunalauta kunnostetaanvanhoista 50-luvun keittiökalusteista. Seinille hyllyjä ja koukkuja. Aluksi vuokrataan kaksi pyörillä kulkevaa kevyttä ensisänkyä, joita on helppo liikutella kodissa huoneesta toiseen. Tytön huoneeseen jää aikuiselle sänky, tulevaisuuden hankalia öitä ennakoiden. (Vaikka eihän meidän tyttö valvota...)

Näistä jokaisesta lisää kerrallaan tulevina viikkoina. Ihanaa kun homma etenee!

* * *

Ai niin, Juhannuskin oli! Ja mukava jussi olikin. Tässä kylänmiehet valmistautuu sammuttamaan kokkoa: Tuossa letkassa ei minusta ollut mitään järkeä, yhdellä hassulla ämpärillä! Nopeammin ja helpommin olis mennyt jos jokainen olis käynyt kerran rannassa täyttämässä ämpärin. Me naiset pääteltiin, että tän täytyi olla jokin "malebondin"-juttu.

First Things First

Kunnon metallirunko ja taittuvat kokoon aivan kuin oikeatkin!



Kirjoitin nukenvaunuista jollaiset minulla pikkulikkana oli. No nyt on taas! ja nimenomaan siksi, että kirjoitin. Sillä kaverihan bongasi minulle samanlaiset heti samalla viikolla kirpparilta, ja lauantaiaamuna haettiin ne kotiin.

Fiksaustahan ne vaatii, kävin jo rätillä läpi. Mutta klipsit pitää uusia ja rimpsureuna vaihtaa. Mitäs sanotte, pitääkö orjallisesti entisöidä samanlaisella verhohapsulla, vai saako laittaa pitsin?

Naurettiin, että ei ole vielä lakanoita lapsenkaan sängyssä, mutta nukenvaunuihin sellaiset on saatava ensisijassa...Ja sitten tietysti käy niin, että tyttö aikanaan haluaakin muoviset ällövaaleanpunaiset Briot!

PS. Sain sydäntä lämmittävät terveiset viikoloppuvierailta. Tyttö haluaa nyt kuulemma pikkusiskon, koiran, nukkekodin... ja uudestaan meille.

Kello

Ostin vuosia sitten kierrätyskeskuksesta tarjottimen. Vein kesäisen tarjottimen ensin lasiterassille, mutta pian se päätyi pihavajaan ja jäi sinne pyörimään. mutta Jotenkin se ei istunutkaan kotiin, eikä tullut käyttöön. Kääntelin sitä taas joskus käsissäni ja mietin laittavani kiertoon, kun huomasin, miten kauniin patinoitunut sen kääntöpuoli oli. Aloin nähdä sen kellona lastenhuoneessa.

Ostin visarit, koneiston ja numerotarroja.
Kaivoin vanhat kiiltokuvani esiin. Tällainen tuli.

Uutta, vanhaa ja vauvavakuutuksia

Olen alkanut heräämään ajoissa ja pääsemään päivään kiinni. Ei mitään niin huonoa ettei hyvääkin: sairasloma on mahdollistanut hoidella roikkuvia paperiasioita. Tänään lähettelen vakuutusyhtiöihin tarjouspyyntöjä vauvavakuutuksista ja samalla koko talouden vakuutuksista, jos sais ne vaikka samaan puljuun vihdoin.

Eilen hankittiin sängynaluslaatikoita, niihin lajittelen mm. lapselle kertyneet tavarat, että vaatehuoneen lattia vapautuu pussukoista. Neljä kuukauttaa kurkottelua vaatenyssyköiden yli taitaa riittää.





Viimeksi Tampereella käydessämme saimme pikkuveljen kanssa jakaa Isän säilömät lastenvaatteet ja lakanat. "jos ette nyt ota niitä, niin hän ei niitä toista kolmekymmentävuotta säilytä!" No otimmehan me. Keltainen nuttu taitaa olla äidin kutoma ja nuo rakastamani lakanat, on lyhennetty aikuisten lakanoista. Niin pehmoiseksi kuluneet.

Tammialessa ehdin jo ostaa pikkuiselle nämä vaatteet. -70% hinnalla kun sain en voinut pidätellä. Otin sen riskin, että intuitio tytöstä ei olekaan oikea, kun valitsin pörrötakin ja nuo muutamat tyttömäiset hepenet.




Ja kuviahan saa klikkaamalla suuremmaksi