Vietnamilainen keittiö

Voi minkä kaupanpäällisen olemme saaneet! Saamme välillä nautiskella vietnamilaisesta ruuasta, sillä Hän laittaa sitä mielellään! Vastapainoksi tietysti Suomimakuja. Viime viikolla herkullinen pata naudanlihasta ja jotain sushinkaltaista, jota dipattiin kalaliemeen. Tällä viikolla perinteinen nuudelikanakeitto. Tässä laitetaan nuudelit tytölle saksilla palasiksi, kuten tehdään paikallistenkin lasten ruokailua helpottaakseen. Kevätrullia päälle, kalaliemeen kastettuna tottakai.

* * * 

Vauvan koko lähentelee kolmea kiloa, H-hetkeen kuutisen viikkoa. Lapsivettäkin on runsaasti, joten olo aikas tukala ja kipeäkin. Viidenmaissa alkaa jokailtainen supistelumaraton, jota jatkuukin sitten pikkutunneille.

Akku ladattu

Luulen, että olen kerännyt itseni. Minun pitää saada välillä marista ja nujua tympeydessä, että saan potkua kääntää puhtaan sivun. Helpotti sanoa Miehelle ääneen asiat, joihin olen tuskastunut. Sitten kun sain olla pari tuntia yksin kotona sain pääni kondikseen. On hämmästyttävää, miten nopeasti äidit lataavat itsensä, jos tarpeeksi ajoissa saavat siihen edes hetken.

Eilen alkoi perheen aikuisten Detox-dieetti, josta myös lisävirtaa. Kuukauden ajan katsomme taas tarkemmin, mitä elimistöömme laitamme. Enemmän kuin kieltäymyksiä se kohdallamme tarkoittaa raikkaisiin laatuherkkuihin siirtymistä ja ajallista panostusta ruuanlaittoon. Olen kohtuuden puolella enkä juuri kannata kieltäymyksiä. (Niistä seuraa yleensä vain sitä pahempia retkahduksia.) Terve ihminen tietää kyllä mitä syödä, kun kuuntelee omia viestejään. Siitä en ole ihan vakuuttunut, moniko kuuntelee. Minua kiusaannuttaa katsoa, miten ruoka- ja harkkukulttuurimme on mennyt jätti harppauksen kohti Amerikan mallia:

Karkkipussi on Jättis, Tuplan on oltava King size, jne. mitä epäterveellisempi tuote, sitä varmemmin on megasize, gigasize ja "20% more!" Valitsisin mieluusti pienemmän koon. Ison pussikoon takia jää usein herkut ostamatta. Mitä sitten jos kilohinta vähän pomppaa, jos vaihtoehto on, että puoli pussia sipsejä tai keksejä pehmenee kaappiin ja joutuu roskiin. Ja siinä on taas se 30% hävikki elintarvikkeissa. Eksyin vähän aiheesta. Niin, että riemulla kohti Detoxia! Porkkanapussissa saa olla kokoa.

Tulkaa huomenna osallistumaan arvontaan!

Salainen kakkuresepti

Sain Mummuni kakkureseptin ja olen nyt leiponut muutaman kerran. Maustekakku on koukuttava. Se säilyisi useamman viikon, mutta maistelijat pitävät huolen, ettei säily. Koska reseptien, neuleohjeiden ja muiden ohjekirjojen lukeminen ja noudattaminen on minulle lähes ylivoimaista, olen erittäin ylpeä saatuani syötäviä kakkuja aikaiseksi. (Siksi tämä kuvapaljous)Kahdesti sain ohjeita puhelimitse. Oli meinaan vähän suurpiirteinen tuo mestarin ohje. 

Ostin ison silikonivuoankin leipurinurani alkajaisiksi. Muuten sen hyväksi totesin, mutta jäin ihmettelemään, kuinka saan sen keskitettyä. Huomaatteko, ihan epäkesko on kakkuni! Vinkkejä?

Pienen metallivuoan tähtikakusta yksi sakara murtu liiasta korppujauhotuksesta. Maku ei ollut tarpeeksi mausteinen. Näihin puutteisiin oltiin suorastaan tyytyväisiä: harjoiteltavaa jäi siis vielä. Kamalaahan se olisi ollutkin, jos olisin kerrasta leiponut samanlaisen kakun kuin Mummoni 60 vuoden kokemuksella.

Arvonta - Hillostajan onnenpäivä

 

Eilisen omenateatterin jälkimainingeissa arvon kaunista ja käytännöllistä säilöjille. Jos ei oma hillokellarisi ole suurensuuri, niin kyllä näihin purkkeihin pyöräyttelee koreaksi vaikka jouluiset lahjasinapitkin sukulaisille.

Jätä terveisesi (ja nimitietosi, jos ei sinulla ole googletiliä) ja olet mukana. Linkittämällä arvontani tai blogini sivuillesi pääset osallistumaan useammalla arvalla. Arvonta sulkeutuu 20.9. ja pian sen jälkeen Jam Jar Kit sujahtaa postiin.

Omenashow

Uuniomenaa ja turkkilaista joghurttia

 

Eilen pitkästä aikaa keramiikkakurssilla. Olipa ihanaa.

Tänään pikkuruinen mehulinkomme saa ahkeroida mahdottomasti. Uunimme posottaa kuumana. On piirakkaa ja  uuniomenaa. Sekä sosetta. Tätä omenaa riittää. Minullekin alkaa syksyn mitrtaan riittää, mutta silti. Koko iltaa emme aio ahkeroida, lapsi on hoidossa -tahdon ihan vain ollakin kun kerrankin saamme olla kahden!

Huomenna osallistuman sadonkorjuuaiheiseen arvontaan!

Treenaa, treenaa

Kehnosti alkanut päivä lähtee nousuun heti aamusta, kun kaapista löytyy sinne unohtunut taatelikakku.
Leivoin viime viikolla kaksi, se keskeltä raaka syötiin heti, mutta sen toisen nostin kaappiin, kun ovat kuulemma parhaimmillaan vasta päivien päästä.
Harjoittelen leipomista. Suurpiirteisenä kokkina en ole leipojatyyppiä. Ajattelin, että treenaan kunnes minulla on muutama spesialiteetti.

* * *

Iltapäivällä Mieheltä tulee lepertelylepyttelyviesti. Se on ihan höpöhöpöä ja meni kuulemma ensin väärään numeroon, sukulaismiehelle. Vastausta siitä toisesta numerosta ei ollut vielä tullut. Ehkä hänkin sai nauraa tai hymyillä.

Yks toinenkin treenaan.

-Tää vaatii multa nyt kuulemma 15-20 maistelukertaa,
ennenkuin totun tähän perunan makuun. Aika monta.

-Voin tietty levittää tätä pöytätason
molemmin puolin varmuuden vuoksi

-Ja tonne, ja tonnekin jonnekin. Kato siivet!

"Konekiväärillä kun ammutaan, niin kyllä osa maaliin menee."

Neuvolasta tuli lappu kotiin:  "Ota lapsi mukaan mukaan perheen ruokailuhetkiin. Mitä enenmän annat aikaa totutella ruokaa, haistella ja maistella sekä leikkiä jatunnustella ruokaa, sitä nopeammin hänestä tulee itsenäinen ja taidokas ruokailja. Kun lapsi alkaa tutkia ruokaa, valmistaudu kuukausien sotkuun"

-Äiti suhtautui tosi hienosti ja ennakkoluulottomasti tähän, kunnes olin syönyt ekan kerran. Sit se mutis jotain pesuhuoneessa ruokailemisesta. Muistutin siitä, että yhdessä piti syödä. Äiti sanoi, että mahtuuhan sinne kylppäriin kolmekin.

-Miks me mennään kylpyyn  kesken päivän?

Hirveän hyvää

Olen iloinnut ystävän puolesta, joka sai töitä! Hän vitsaili parantuneensa "lapsispitaalista". Siltä se kuulemma tuntuu hakea kahden pienen lapsen äitinä töitä muutaman vuoden paussin jälkeen. Monessa haastattelussa oli lämpötila pudonnut monta astetta, kun oli tullut ilmi että pienten lasten äiti...Mutta nyt on lyöty kättäpäälle mieluisesta paikasta! Iso juttu näinä aikoina.

Mummi ja Vaari piipahtivat perhetuttujen kanssa matkalla Tallinnaan. Toivat niin komean kuusen jalan, että sellaista ei kaupasta saa. Painavassa käsintehdyssä rautajalassa ei kuusi kaadu hirjimmassakaan menossa. Ja vettäkin sinne mahtuu niin, ettei joulupuu kuiva, vaikka jäisikin muutamaksi päiväksi oman onnensa nojaan.

Kohta työnnetään hirvipaisti uuniin ja toivotaan, että on yhtä maukasta kuin eiliset hirvipihvit. Oli hirveän hyvää Viinilehden vuoden 2011 punaviinin* kanssa. Minä en ole viimevuosina juuri punaviinistä innostunut mutta tätä ostettiin heti tänään lisää.

*Tommasi Viticoltori, Ripasso 2009

Meinas käydä köpösti

Rupesin väsyneenä tekemään lanttulootaa. En ollut ennen tehnyt. Luin ohjeesta, että 4 rkl sinappia enkä epäillyt yhtään. Melkein kimmastuin, kun jääkaapissa ei ollutkaan yhtään sinappia. Vastahan sitä oli montaa plaatua siellä pilaantumassa.

No muistin, että maustekaapissa on sinapinsiemeniä (vuodelta viisi nekin?) Siinä sinapinsiemeniä etsiessä silmäni osui siirappipurkkiin. Kulmat kurtussa mietin, että kas kun ei reseptissä ollut siirappia. Sitähän lykätään joka ruokaan, joka yhtään joululta haiskahtaa. Kaivoin paketin roska-astiasta tarkastaakseni, että eikä todellakaan yhtään siirappia.

Ja kas mokomaa, olihan siinä siirappia, mutta sinapista ei puhuttu sanaakaan...

PS. joskus se on ihan muutamasta kirjaimesta kiinni. Mutta olisiko se nyt voinut ihan kamalalta sinapinkaan kanssa maistua?

Takaisin ruotuun

Pääsi vähän lipsahtamaan ruokapuoli hunniggolle. Tummaa suklaata meni kuukaudessa jotakuinkin samanlainen satsi kuin koko tähän astisessa elämässäni. Ja maistuivat ne muutkin herkut. Oli laitettava stoppi, kun lipsuin kohtuudesta ilta toisensa jälkeen.

Rupesin taas vanhalle hyvälle hiivaton, sokeriton, viinaton, -dieetille. No viinaksia ei ole kulunut muutenkaan, mutta hiilarin tarve tuntuu olevan loputon, kun päivät pimenee... No kahvia sentään on saatava, hulluuksiin ei ruveta!

Nauratti omat dieetit kun näin lähikaupasta lounasaikaan poistuvia työmiehiä. Niillä oli lounaaksi mitä kullakin. Eräälläkin kainalossa olut ja kokonainen viineripitko. Buahhahhah!

Jokavuotinen omenashow

Meillä on ihan onnettomat omenapuut. Kaksi vanhaa, joissa pesii riesana muumiotauti, jos ylipäätään tuottavat satoa, ja kaksi vielä kovin pientä puuta. Onneksi saatiin tänäkin vuonna mennä poimimaan ylijäämäomenaa tuttavaperheen siirtolapuutarhatontilta. En ole täyreellisempiä omenia nähny!

Tänä vuonna ei viety mehuasemalle. Viime vuonna se oli vähän pettymys. Pastöroidut mehut onnitui hyvin, mutta pakastettu tuoremehu oli vähän käyneen makuista. Lieneekö omenat tai mehut seisseet siellä mehuasemalla vähän liian kauan tai päässyt jokin mätä omena joukkoon. Kotilingolla kova työ ja hidasta syötää pala kerrallaan, mutta maku oli kyllä niin kieltä hivelevä, että tästä lähdin luultavasti tehdään satsi joka vuosi!

Iso duunihan se on, mutta jotenkin nautin siitä. Siitä tulee niin kotoinen olo. Koko päivä siinä meni kahdelta. Pikkiriikkinen oli juonessa mukana ja väläytteli vain hymyjä ja nukkui tavanomaista enemmän. Kuin tietäen, että nyt tehdään sosetta kevääksi. Aamusta se ylenmääräinen nukkumisensa vähän kostautui, mutta nyt on lingottua tuoremehua, sosetta ja hilloa. Piirakkaakin siinä ohessa tehtiin ja syömäomeniakin vielä jäi.

Koti tuoksuu omenalta ja kanelilta.

Luomupiiri pyörii

Aion monen vuoden tauon jälkeen liityä luomupiiriin. Naapuri antoi vinkin, että tilaamamme tuotteet tulisivat nyt ihan tuohon viereen. Kuivaelintarvikkeita olemme ostaneet luomuna vuosia, mutta toivon, että luomupiirin myötä saisimme luomukasvikset kauppojen hintaa huokeammalla ja tuoreena. Suomessa kun luomun tuotanto/jakelu (?) on heikkoa ja menekki on korkean hinnan vuoksi vähäinen, ongelma on, että luomukasvikset eivät usein ole parhaassa terässä vihannestiskeillä.

Tähän asti meillä on ostettu luomuna sellaiset elintarvikkeet, jotka säilyvät hyvin: jauhot, munat, yogutti, perunat, leipä, puurohiutaleet, ryynit, myslit, siemenet ja pavut.

Mitä teillä ostetaan luomuna? Mikä toimii, mikä ei?

Kateudesta vihreenä

Mies meni asioille kaupunkiin. Tosta noin vain. On parhaillaan ruokaostoksilla Stockmannin herkussa (koska päätti tehdä illalla intialaista ruokaa, mitä se sitten onkin).

Minä tulin uskomattoman kateelliseksi. Että noin vain voi lähteä kaupunkiin ihmisvilinään, haahuilemaan, kävelemään sinne tänne ja julkisilla suhaamaan edestakaisin!

Viimeksi kun MINÄ lähdin tästä talosta jonnekin, niin piti etukäteen soittaa sinne Ikeaan, että onko heillä lainata PYÖRÄTUOLIA, jossa tälläinen supisteleva pallomaha voitaisiin työnnellä läpi hallien! Siinä minä sitten istuin läpi ostosmatkan ja aivan kuin se ei olisi ollut jo tarpeeksi huomiota herättävää, tehosti mies vielä ajoa asiaankuuluvin peruutusäänin ja äänitehostein.

Minä kun luulin että se LAPSI sitoisi minut vähäksi aikaa kotiin, en että tämä vatsa! Minun piti tekemäni vielä vaikka mitä ja mennä vaikka minne tänä viimeisenä vapaudenkesänä...näin luulin.

***

Aamukammassa 10 piikkiä

***

JK: Mies tuli kotiin ja huomautti, että hän millään julkisilla ollut liikkeellä kun pyörällä pisti menemään 10 kilsaa suuntaansa. No, se ei kyllä kateuttani helpottanut! Pyörällä kevyesti viilettäminen on kesän suola, nyt senkin huomaa.

Kaalipiirakka

Tämä mainio keittoruuan kaveri unohtuu aina välillä
pitkiksi ajoiksi. Sitten kun sen taas muistaa, sitä tekee
mieli monta kertaa viikossa.

Lihakaalipiiras -rento versio
Isoa silputtua varhaiskaalia haudutetaan kannen alla
(k a u a n !) pienessä vesimäärässä. Aluksi sitä on ison kattilan laitoihin asti, lopuksi vain kolmasosa pohjalla. Sillä välin paistetaan muutamia pilpottuja sipuleita luomu naudanlihan kanssa. Laitetaan mielimausteet sekaan.

Katsotaan, ettei se kaali pala pohjaan. No eihän se pala. Lorautetaan vähän siirappia joukkoon. Maustetaan. (Ja koska aikaa on. Tehdään se kasviskeittokin kaalin vielä hautuessa.)

Lopulta otetaan liedeltä, maistetaan mössöä ja pohditaan, onko mausteet kohillaan. Jäähtyneeseen kaalilihamössöön sekoitetaan kolmisen munaa. Levitetään pellille ohueksi kaulitulle voitaikinalevylle (joka on totisesti ostettu valmiina kaupasta.)

Loppu mössö pakastetaan, ettei seuraavalla kerralla tarvitse alkaa A:sta. Ja ettei koko talo jatkuvasti tuoksahda kaalille. Samaisesta syystä piirakka tehdään tehdään jo edellisenä iltana, jos taloon on tulossa vieraita.

Ens kerralla, kun se mössö otetaan pakkasesta, voidaan raastaa vaikka vähän porkkanaa joukkoon ennenkuin lätkäistään lehtitaikinan päälle. Tosi hyvää sekin!

Resepti kouraan -lääkärille hyvä mieli?

Luin Uusimustan artikkelin antibiooteista. Riemuitsen siitä, että vähitellen Herran Pelko on vähentynyt maassamme sen verran, että lääkäreiden toimiakin aletaan kyseenalaistaa. Tavallinen tallaajakin uskaltaa jättää reseptit hakematta tehokkaista "vain otettu lääke auttaa" -kampanjoista huolimatta.

Mikä meitä sitten lääkäriin ajaa, vaikka usein jo etukäteen tietää, että mitään apua sieltä ei vaikkapa juuri flunssaan saa? Monen on varmaan mentävä työnantajan puolesta melkein samantien kun poissaolo rapsahtaa. Mahtaa olla melkoinen lasku sekin vuosittain, puhumattakaan siitä, että se kuumeinen ihminen lähtee sinne lääkäriasemalle (levittämään pöpöjään) sen sijaan, että lepäisi kotona.

Jos olisin säästänyt kaikki lääkärien turhaan määräämät reseptit, minulla taitaisi olla kokonainen mappi täynnä käyttämättömiä reseptejä, joita en ole edes harkinnut hakevani sattikka syönyt. Mukana on maallikonkin silmin suorastaan haitallisia määräyksiä. Esimerkiksi erään lääkärin limakalvolle määräämä voide, jonka tuoteseloteesta luin onneksi jo apteekissa (niinkuin aina luen) että "huuhdeltava runsaalla vedellä, jos voidetta joutuu limakalvolle"!

Mutta takaisin niihin antibiootteihin, onnellisuuspillereihin ja hormoneihin, jotka päätyvät ihmisten suihin...pissaan...vesistöön...kalaan...sinuun ja minuun. Tuntuu, että päivittäiseltä annokselta ei voi enää välttyä!

Usein myös tuntuu, että lähden lääkäristä resepti kourassa vain varmuuden vuoksi, rauhoittaakseni lääkärin tai täyttääkseni jonkin velvollisuuden. Niinkun ketä kohtaan?

Minusta on tullut vähemmän kiltti: Olen usein kysynyt lääkäriltä kiusallisia kysymyksiä, kuten miksi hän määrää virustartuntaan antibioottia? (On tullut pitkiä hiljaisia hetkiä.)

Olkaa tuhmia tekin! Voi esim. kysyä joka kerta, montako päivää voi seurata tilannetta, ennenkuin alkaa harkita antibiootin syömistä tai sen syöttämistä lapselleen. Huomauttaa lääkärille, jos tämä määrää lääkityksen kysymättä, mitä lääkityksiä sinulla jo kenties on, tutkimatta niiden rinnakkaisvaikutuksia.

Voi myös ihmetellä ääneen, riittääkö tuntemattoman ihmisen kymmenen minutin pika-analyysi siihen, että lohdullista olkapäätä kaipaava ihminen lähtee masennuslääkeresepti kourassa takaisin yksiöönsä. Ja turhauttavaahan se on, mutta myös voi kysyä kerta toisensa jälkeen muista vaihtoehdoista, kun lääkäri tahtoo hoitaa ehkäisynne Sinulle sopimattomalla tavalla. On se nyt meinaan kumma, että esim. pessaari täytyy tilata Ruotsista, ja mikä hassuinta, eihän sitä voi tilata ellei tiedä kokoaan. No missäs sovitat?

Eikös se olisi kokonaisuudelle parempi, että jokainen meistä olisi tarkkana ja kriittisenä siellä lääkärissä? Ehkä jäisi vain tulevaisuuden kaupunkilegendaksi, että ennen vanhaan, 2000-luvun alussa, kalat alkoivat muuttaa sukupuoltaan, maitoa laimennettiin lääkekertymiä peitellen ja niin miehet kuin naisetkin saivat osansa mm. masennuslääkkeistä ja naishormoneista ihan vaan juomalla vesijohtovettä tai syömällä lihaa...

Toissa vuoden satoa. Jokseenkin puhdasta luulisin. Mikäli edellinen tontinhaltija ei ole pahasti myrkyttänyt maaperää...
Kuvat: Sari Tammikari