Jurakaudelta nykyaikaan osa II

Olen nyt alta neljän kymmenen, mutta jo pelkkä uuden modeemin kytkeminen ja sitä kautta internetyhteyden luominen, jonka periaatteessa olis pitänyt kestää viisi minuttia vaati kuukauden kypsyttelyn.

En edes uskaltanut aukaista Elisa Viihde -pakettia, vaan se seisoi eteisessä sinisessä boksissaan, kunnes se siirrettiin ullakkokomeroon, koska paketti oli niin räikeä.

Sitten seurasi myöhäisillan pohjustustyöt, aamun virittely ja salasanan metsästys.

Mut hei, mä oon linjoilla! En edes uskalla ajatella, miten meidän perhe selviää eläkeiässä, kun meitä on kaksi tälläistä epätoivoista täs perheessä.

Ainiin, mut A) eihän me koskaan päästä eläkkeelle B) ollaanhan me tehty kaksi lasta jotka pitää meidät uusimman teknologian tasalla....jos ei ne peri meidän geenejä.

Nyt sit enään Skype ja uus digiboksi, jota voi ohjailla kännykästä. Alan valmistautumaan henkisesti!

Jurakaudelta nykyaikaan

Nyt on kuulkaa uuden aikakauden alun tuntua:  Kolmenkymmenen ja seitsemän ikävuoden kohdalla olen hankkinut ensimmäisen oman tietokoneen! Saas nähdä mitä tästä poikii. Nyt ei ole kuvat aina väärällä koneella, eikä miehen koneessa oleva Explorer töki ja sekoita kuvalatauksiani bloggeriin. Ja kun jonkinlaisen kuvankäsittelyohjelmankin tähän jo testiajoon sain, niin johan rupee pelittämmään!

My Precious.

Tänään

"Yesterday is history,tomorrow is a mystery, 

but today is a gift, that´s why it is called present."

KungFu Panda 
(ja ehkä joku muukin lähde löytyy)

Lakastumisen kauneus

 

Kodin kuvalehti pyysi saada tehdä pihastamme jutun viime keväänä. Koska parhaan kukinnan aika oli jo käsillä, ehdotin, että tekisimmekin jutun sitten vähän myöhemmin puutarhan syyspuvusta. Syyskuun numerossa on pieni juttu syksyisen puutarhan iloista.

Jos minä saisin valita

Olen ollut aina huono lähtemään mukaan näihin blogimaailman haasteisiin, mutta nytpäs teenkin poikkeuksen ja vastaan Tytin haasteeseen, sillä tämä haaste sopii minulle kuin nappi puuroon. Onhan toiveammattini Diktaattori isolla D.llä.

Haaste löytyy siis täältä. Ja näi se menee!

Jos minä saisin valita...

...jokainen lapsi saisi suukon ennen nukkumaan menoa ja kävisi puhtaisiin lakanoihin kylläisellä vatsalla.

...vaipparoskis ei haisisi.

...rakennuksista poistettaisiin räikeät väripalkit eikä uusia saisi
rakentaa. Sama pätisi rumiin näyteikkunateippauksiin. Olisin siis mielelläni Julkisivudiktaattori.

...lemmikin saisi ottaa vain ikäänkuin adoptioprosessin kautta,
jossa harkittaisiin, löytyykö sinulta pitkäjänteisyyttä ja lempeyttä hoitaa sitä hyvin.

...lapset ja vanhukset hoidettaisiin samassa kodinomaisessa
hoitolassa. Vanhukset saisivat nauttia pikku kätösten halauksista ja lapsosilla olisi kuuntelijoita.

...latteni pysyisi loppuun asti lämpimänä, eikä kukaan
eikä mikään koskaan keskeyttäisi kahvihetkeäni.

...kaikki ilahtuisivat kun laulan suloisella äänelläni.

...takapuoleni kohoaisi sille tasolle, jossa se oli vielä kun täytin 30.

...sotateollisuuteen käytettävät varat suunnattaisiin
uusiutuviin energiahankkeisiin.

...yksikään tyttölapsi ei joutuisi hukkaan eikä avioon lukutaidottomana.

...pakkanen laskisi sellaiseen mukavaan -3 asteeseen,
eikä jalkakäytävät viettäis tiellepäin. Koira kävelis aina nätisti vaunun vasenta laitaa, eikä risteyksessä koittaisi neuvoa mihin tulisi jatkaa.

...makkarin ikkunoihin ilmestyisi sälekaihdin, eikä
mun tarvitsisi joka päivä virittää siihen lakanoita kun lapsi menee ainoille sisäpäikkäreilleen. (Mies, voisitko kaivaa sen asentajan numeron sit kun lentoliput ja hotellit on varattu?)

Koitin pitää tämän kevyenä, enkä vaipua ihan kaikkein vakavimpiin toivomuksiin. Tarttukoon haasteeseen ken tahtoo....ja mielellään kertokoon siitä minullekin, että tiedän tulla kurkkimaan!

Rentoa viikonloppua! Nukkukaa pitkään, syökää hyvin, saunokaa kylki kyljessä, sanokaa että välitätte!

Aurinkoa sittenkin!

Vielä eilen ei näyttänyt siltä, oli synkkää ja sateista, mutta syksy taitaa näyttää tänään parhaan puolensa. 
Sopii mitä mainioimmin -meillä on muutaman tunnin päästä puutarhakuvaus!

Kaikki on katoavaista -ei kai!!?

Puhallus - vielä äsken jotain oli käsissä sen,
kurkotamme, kiipeämme...

* * *

Bloggeri ei toiminut kahteen päivään, ja mikä sanomisen tarve siitä syntyikään! Vaikka minusta onkin raskauden aikana tullut tällainen tuttitaskuista bloggaava lempeä lehmä, jonka on kovin vakavasti vaikea suuttua mistään, niin kyllä minulla silti sanomista piisaa ja mielipiteitä! Kun blogi oli read only -tilassa kaksi päivää niin jopas nousi mieleen sanottavaa.

Mutta ennenkaikkea, mikä hätä nousi, kun kaveri kertoi, että moni hänen seuraamistaan bloggerin (moottoripyörä)blogeista, olivat kadonneet.
(Ei muuten heti tullut mieleeni motoristit bloggaajina)

Niin että varmuuskopioita blogista! Mites niitä nyt sitten imaistaan verkosta kotikoneelle turvaan? Vai tehdäänkö se kopio johonkin muuhun blogialustalle turvaan? Onko teillä varmuuskopiot?

Siinä on monella vuosien muistot ja "päiväkirjat" menetetty ikiajoiksi, jos jokin virus iskee. Meillä ainakin palataan vanhoihin kirjoituksiin, tarkistetaan blogista usein yhtä sun toista asiaa edellisvuosilta ja joskus istun ihan vain palauttamassa mieleeni mitä kaikkea on elämään mahtunut.

Varmuuskopioista puheenollen, ostin kuukausi sitten vihdoin ulkoisen kovalevyn kuville, joita kertyy moneen satojen kuukausitahdilla kokoajan lisää. Siirtääkseni ne turvaan pörisevältä, surisevalta tietokoneeltamme -sillä joku päivä se vain laukeaa. Ja päästäkseni hitaasti polttamasta DVD-levyjä.

Tuossa se on avaamattomana paketissa.
Pelastaa varmaan ihan kauheesti!

Kotona

Puutarhasakset taskussa koiran kanssa lenkille ja vähän väriä kotiin. Oksat syrjästä, niinkuin äiti opetti. Ei katkota niitä, jotka ovat polunvarrella ihmisiä ilahduttamassa. Kaadetusta pihlajasta varsinkin hyvällä omalla tunnolla.

Sain Siina*K:lta vinkin, katsoa Kotivinkkiä. Se sisustusjuttu, joka tehtiin meillä jo puolisentoista vuotta sitten oli vihdoin tullut ulos. Ostin lähikaupasta kaksin kappalein. Huomasin, että lehteä oli uudistettu ja tykkäsin.

Seitsemän

Sain samaan syssyyn monta tunnustusta. Kiitos niistä. Kirjoitan tähän muotoon mukana kulkeneen haasteen seitsemästä asiasta minussa. Eli seitsemän ajatustani blogittamisesta.

1. Blogista on tullut muistipankkini. Menen usein niin sen hetken tunteen mukana, että unohdan nopeasti mitä kaikkea on elämään hetki sitten kuulunut. Ihan jo muutaman kuukaudenkin taakse palaaminen saattaa yllättää. Siinä se on selkeästi kuvin ja muistan monta sellaistakin asiaa jota en ole kirjottanut. Kuvissa on asioita, joita kukaan ei ole nostanut esiin ja jotka eivät lukijoille mitenkään avaudukaan...

2. Sellaisen havainnon olen tehnyt, että ensinmäinen kommentoija usein valitsee keskustelun polun, ja seuraavat helposti johdattuvat siitä tai tarttuvat siihen. (Tai ehkä monet vain näkevät samat asiat). Se asia saattaa usein olla ihan eri, kuin mistä minä keskustelua toivoisi herättäväni. Tai sitä ei vain herää. Sitten on niitä joiden kommenteista huomaa, että heidän ajattelunsa kulkee eri ratoja.

3. Näitä "eri ratoja" tahdon erityisesti kuulla. Niinkuin ylipäätään saatte kommentoida rohkeammin. Sanoa poikkipuisenkin sanan.

4. Blogi on paikka puntaroida päivän ja viikon tapahtumia.

5. Se että pidän blogia on saanut minut havainnoimaan ympäristöä eri vinkkelistä. Sekä kuvin että sanoin. Laittamaan ajatuksia sanoiksi ja kokonaisiksi lauseiksi.

6. Saan kommenteista voimaa ja iloa.

7. Voin jakaa arkea kauempana asuvien perheen ja sukulaisten kanssa, joita tapaan harvemmin kuin toivoisin.

PS. jaan tunnustusta eteenpäin sitten matkan varrella

Takaisin

Takaisin ei mistään. Kunhan vieraannuin. Tuli blogijumitus. Kirjoittamisen rytmi katkesi ja yhtäkkiä olikin vaikea hypätä kyytiin ja päättää mistä aloittaa. Kun on ollut jopa liikaa mistä kirjoittaa. Kesälomaa, tapahtumaa, ystäviä, mökkireissua ja vähän purjehdustakin. Mutta, mikä tärkeintä, on vain oltu. On ollut aikaa ajatella. Hiljakseen.



Vähitellen takaisin arjen rattaaseen. Kesä jatkuu vielä täytenä ja iltaisin ehtii kaikenlaista. Ja muutamia lohtulomapäiviä on vielä säästössä syksyyn.

Ei vaiskaa!

Jos en eilen olisi kirjoittanut, että maalin valinta meni kerrasta nappiin, niin olisiko se toinen kolmen litran erä ollut silloin samaa sävyä kuin ensimmäinen litran pänikkä? Jos ja jos, no höpsis. Arvatenkaan sepäs ei ollutkaan.

Ennen aamukahdeksaa maalikauppaan selvittämään mysteeriä. Saimme uuden tönikän, mutta meillä jäi yhä epäselväksi, miksi kyljessä oli eri sävy, mutta koodi sama. Liekö ekaan purkkiin tullut merkityksi väärä koodi, ei se ainakaan ollut se mikä minun osoittamassani sävyviuhkassa.

Ja nyt illalla maalataan taas. Nyt jo jännittää, että mikähän niistä sävyistä oli oikea. Jospa se pieni purkki kaunista väriä olikin onnellinen sattuma.

***

Kuten kuvasta näkyy, olen tutkinut uteliaisuuttani lukijoita. Joskus tahtoisin vielä tehdä sellaisen ihan oikean tutkimuksen, jossa näkyy mm. sekin mistä maasta sivullani vieraillaan. Minustahan on kuoriutumassa insinööri. Tai jotain. Olikohan se Vilijonkka joka sellaisen kerran teki.

Sen jälkeen kun huomasin laittaa ystäväkirjani sivun alareunaan, on ilmoittautunut paljon lukijoita. Muutama viikko sitten käytinkin yhden illan kurkkiakseni uusien "ystävieni" blogeja. Virkistävää tehdä uusia löytöjä. Tervetuloa!

Sadonkorjuuarvonta

Kuten eilen lupasin, tänään korjataan satoa. Arvon kaikkien viestinsä/nimimerkkinsä tähän postaukseen jättäneiden kesken herneitä. Satoni kypsyi viime tingassa, vähän on vielä päättelemättä!

Mies toimii onninkaisena. (Tämän sanan keksin, koska eihän raavas mies tohdi toimia onnettarena. Eikös kaikki -tar loppuinen viittaa meihin kauniimman sukupuolen edustajiin.) Mies nostaa kaksi lappua, joista ensinmäinen saa...

huovutetun kaulakorun ja virkatun herneenpalon
rintapieltään tai laukkuaan koristamaan. (kuvasarja yllä)

...Ja toinen...
virkatun ja huovutetun herneenpalon laukkuunsa. (kuvasarja alla)

Ympyrä sulkeutuu

On kulunut vuosi ensimmäisestä kirjoituksestani.
Kiitos kaikille blogiani seuranneille ja kiitos ilahduttavista kommenteista, jotka ovat kannustaneet jatkamaan. Erityiskiitos keskustelua viritelleille vierailleni, jotka ovat uskaltaneet lausua eriävänkin mielipiteensä!

Tämä on 158 postaus. Blogissani on vierailtu 28 860 kertaa mittarin asentamisen jälkeen, mikä tarkoittaa, että keskimäärin 88 lueskelijaa jakaa kanssani päivän fiilikset. Viimeaikoina lukijoita on ollut parikin sataa päivässä.
Olisipa mukava tietää keitä te olette!

Tämä lienee sopiva kohta arvonnalle. Nyt korjataan satoa.
Ehkä muistattekin fiksautumani herneenpalkoihin?
Huomenna arvon "herneitä"! Tule siis jättämään puumerkkisi huomisen postaukseen...

10. seikka -tekniikka

Ei pin-koodia, ei sirukorttia.
Sopivasti sähköä, sopivasti hammasrattaita.

Olin jo täysi-ikäinen kun hankin pankkikortin. Luottokortti-ikään tulin kolmekymppisenä. Sähköisen kalenterin käyttöön pakottauduin viimetingassa, kun työtiimini siirtyi viestimään sähköisen kalenterin avulla.

Minulla ei ole koskaan ollut omaa tietokonetta. Työnantajan ostaman uuden G3-puhelimeni kameroineen ja nettiyhteyksineen sujautin takaisin pakettiin, kun en osannut sitä hyödyntää ja vaikutti niin vaikealta. En ole vieläkään oppinut hyödyntämään canon G10 -kamerani hienouksia. Ipodin hankintaa olen suunnitellut nyt 4vuotta.

Mutta maailma muuttuu...minäkin.

Viime viikolla unohdin Visa Electron -korttini automaattiin. Ulkomailla ATM antoikin ensin rahat, sitten kuitin - siinä vaiheessa käänsin tyytyväisenä selkäni rahat kourassa. Viimeisenä kone sylkäisi kortin. Silloin oli jo kaukana. Sinne jäi.
Seuraavana päivänä laitoin kodin yhteisen pankkikortin takataskuun ja istahdin. Naks.

Varsin alaston olo.

Vanha puhelimeni on muuttunut oikukkaaksi ja sattuman varaisesti soidessa sattaa vain hiljaa hyristä. Jättipä herättämättäkin yhtenä aamuna. Taidan joutua kaivaman sen G3-luurin esiin. Pelkkä ajatuskin väsyttää.

Aikaisemmin on tuntunut siltä, että 8 tuntia koneella päivässä riittää. Nyt kun kotona on netti, muttei telkkaria, miehellä kone, (tukkoisena digikuvistani)ja pääni täynnä suunnitelmia, on oma kone alkanut tuntua tärkeältä.

Vaikka yhä haluan asioiden olevan käsinkosketeltavia, tehdä merkintäni ja luonnokseni muistikirjaan ja kirjoittaa käsin kalenteriin, olen hitaasti viehättynyt teknikasta, muovirahasta, muistitikuista...

8. ja 9. seikka

MIHIN USKON
-luomuruokaan, puhtaisiin jalostamattomiin perusruoka-aineisiin
-hyvän ja pahan energian kiertymiseen takaisi itseen
-taivaan ja helvetin olevan päässämme
-rakkauteen ja sen parantavaan voimaan (vastaavasti murheen ja negatiivisen energian sairastuttavan meidät)
-valoon ja aurinkoon
-homeopatiaan (vaikka eihän se ole uskonasia)
-murheiden määrän olevan vakio
-jokaisen kohtaamasi ihmisen olevan opettajasi
-(Suoriutumisesta:) "mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito -eikä sekään ole kovin tärkeää"
-meditaatioon
-suudelmiin



HALUA(ISI)N USKOA
-lumimieheen
-muutokseen
-riimuihin
-heittäytymiseen -että siivet kantavat
-anteeksiantoon ja uusiin alkuihin
-ettei koskaan ole liian myöhäistä
-kehitysapuun (ei kalaa vaan onkia)

Kirjoitin ensin myös listan siitä mihin EN usko. En kuitenkaan laitakaan sitä tähän. Jostain syystä sellaisista listasta on vaarassa tulla masentava, poliittinen ja kantaaottava -olen siinä turhankin hyvä. Pitäydytään siis valossa. Kukin uskokoon mihin haluaa.

7.seikka En koskaan

En ole koskaan tilannut vaatetta, kenkiä tai asustetta postimyynnistä. (Huomasin tämän kun vastasin Violetin kommenttiin)En kertakaikkiaan uskalla luottaa siihen, mitä kuvassa näkyy. Joudun raivon partaalle vaatekaupassakin, kun katson vaatetta mallinuken päällä ja ihastuneena puikkelehdin sovituskoppiin, purkaudun talvivaatteistani ja tumpuloin vaatteen päälle -huomatakseni, ettei se istu alkuunkaan. "Miten kummassa se sitten istui mallinukelle?", hämmästelen. Menen tutkimaan mallinukkea ja huomaan että vaate on kiinnitetty nuppineuloin!

Niin, että en mitenkään voi luottaa siihen, että kuva näyttäisi, millainen vaate todellisuudessa on. Olen kai itsekkin varustanut liikaa malleja kuvauksiin.

6.seikka -Kirjat

Joskus vielä kirjoitan ja teen kirjan. Ihan oikean. Aihe on jo valmiina.

Jo taaperona rakstin kirjojani niin, että ne säilyivät pikkuveljille lähes vahingoittumattomana. Myöhemmin tehtailin itse kaikenlaisia "kirjoja". Joka syksy odotin että saan painomusteelta tuksuvat puhtaan uudet kirjat koulusta ja päällystin ne huolelliseti. Opiskeluaikoina kävin kirjansidontakurssilla ja tein muutamia omintakeisia kirjoja käsin. Työkseni ajauduin tekemään lehtiä.

Näissä kuvissa on yhdestä suosikkikirjastani, 500 Handmade Books, satunnainen otos kuvia uniikeista kirjoista. En edes yrittänyt valita parasta tusinaa.