Parasta sielun temppelille

Kevään ensinmäinen aamiainen terassilla



Puhdistumme niin, että kohisee! Dieetti on on vanha tuttu: hiivaton, sokeriton, viinaton -ja nämä karsivat aika lailla muutkin lisäaineet ruuastamme pois ja muutenkin vähän valikoimme tavallista tarkemmin. Pari viikkoa hellimme systeemiämme, syöden taas erityisen herkullista ruokaa.

Aamusella pohdin taas kerran luomua. Meillä on pääädytty kultaiseen keskitiehen, että sellaiset aineet ostetaan luomuna, jotka säilyvät hyvin ja hintaero tavalliseen ruokaan ei ole kohtuuton. Luomuna koitetan ostaa ainakin munat, pastat, puurot, maito, porkkanat perunat ja siemenet. Välillä on ostettu lihaakin. Kun siihen lisää metsiemme marjat, sienet, kalat ja omat yrtit, omenat ja muut, saa jo olla aika tyytyväinen.

Mitäpä muuta luomuna on edullista ostaa? Vinkkejä?

Ja mammonastakin puhdistumme: Koko kylän pihakirppistä varten on putsattu kaappeja ja komeroita pikkuhiljaa koko viikko. Hävettää kertoa, että vaatekaapin siivoukseen ja läpikäymiseen meni puolitoista vapaapäivää. Karsin rohkeammin kuin koskaan ja silti voisin vaatettaa vielä pienen afrikkalaisen kylän...

Kevätsatoa

Tämä on minulle ihan uutta -ihanuutta- keväinen sadonkorjuu.
Siellä ne odottivat lumen alla, muhkuraiset maa-artisokat.

Hetki

"Äiti Marie oli hyvä ihminen. Hänen uskonsa oli yhtä yksinkertaista kuin maa, jota hän viljeli. Hän jakoi rangaistuksia hyvin harvoin - se ei juurikaan ollut tarpeen - koska syntiinlankeaminen oli hänen mielestään todiste siitä, että ihminen on onneton.
Abbedissa jutteli kaikessa rauhassa hairahtuneen sisaren kanssa ja palkitsi rikkomuksen sen vastakohdalla: varas sai lahjoja ja laiskuri vapautuksen päivittäisistä askareista. Abbedissan vankkumaton jalomielisyys saikin yleensä rikkomukseen syyllistyneen tuntemaan häpeää. Äiti Marie oli kuitenkin harhaoppinen kuten minäkin. Hänen uskonsa oli lähellä panteismia. Hän ei välittänyt monimutkaisista teologisista kysymyksistä, ja hänen filosofiaansa saattoi kuvailla yhdellä sanalla eli rakkaudella. Äiti Marielle rakkaus oli tärkeämpää kuin mikään muu."

Joanne Harris, Sarkaa ja samettia
(Pieni suklaapuoti, Karamellikengät))

Eilen illalla koitin rauhoittaa viikonlopun touhusta, juhlimisesta ja valvomisesta hämmentynyttä systeemiäni. Ensin tyhjentäen mieltäni piikkimatolla, mutta kun ei tämäkään tepsinyt hiivin peitto harteilla alas lukemaan. Kirja vei sellaisiin tunnelmiin, että nousin hakemaan ystävältä saadut riimut ja nostin yhden sekä itselleni, että miehelle. Luin peiton mutkassa mukavasti kerällä nautiskellen.

F

Surautin koiralle nimikkopaikan. Patja oli vanha tuttu, ruskealla farkulla päällystetty vauvanpatja. Leikkasin nimikirjaimen ystävältä saamani metallikirjaimen avulla. (Olin vuosia sitä himoinut, kukoiran nimikko kirjainta, ja sain sen nyt hänen muuttoinventaariossaan.)

Löysin farkkukankaan jäämät kaapista, käänsin kankaan toisinpäin, ja sävy vähän vaihtui. Siksakkailin reunat moneen kertaan ja lopuksi patjan päälliseen kiinni. Kangas on erinomaista, koska siihen ei tartu karva.

Kesätauko

Keramiikassa alkoi kesäloma. Nyt jo. Luntakin vielä maassa paikka paikoin. Tunteja on supistettu, mutta lukukausimaksua ei. No, mielelläni maksan, mutta toivoisin että kansalaisopisto säilyisi sellaisena harrastusmuotona, johon jokaisella olisi varaa.

Opistotalo menee remonttiin ja kaikki oli vietävä pois remontin tieltä. Kannoin jäljelle jääneen savenkin selkä vääränä kotiin, joskos kesällä tulisi tehtyä jotain. Eilen hain tämän, polttamattoman, jonka ensinmäisellä reissulla unohdin. Savi on karkeaa rakusavea. Kovin yksityiskohtaiseen jälkeen se ei käy. Tyttö lipuu keittiön lattialla.

Kevät on sellaista aikaa...

...että haluaisi tehdä samana päivänä kaiken. Samaan aikaan on ideoita ja energiaa, mutta on myös jonkinmoista kevätväsymystä. Sitä ryntää pihatöiden kimppuun heti töistä tullessaan. Tuskin malttaa pihakenkiin vaihtaa. Koittaa ronkkia sieltä täältä, missä jo on sulaa ja kuivaa. Sitten melkein pyörtyy sisään tullessaan, kun ei ole malttanut syönyt mitään. Ja kun vihdoin saa ruuan laituksi ja syödäkseen, ei jaksa enää sohvalta nousta, mutta ei myöskään malttaisi mennä nukkumaan.


Tässä oli vielä eilen lunta.



Juuri nyt tahtoisin:

Ulkona
* haravoida. (Pieni hetki kerrallaan ettei olkapää kimpaannu)
* koukkia pensaiden alta viime kesän kasvinjäänteet pois mätänemästä
* keräillä loput talventörröttäjät
* korjailla lumen aikaansaamat vauriot
* tehdä ekat pensasleikkuut
* viimeistellä kukkapenkin tiilireunuksen
(viimekesänä loppui tiilet kesken)
* Mosaiikki kivijalkaan

Sisälläkin odottaa
* pihakirpparitavaroiden keräily
* sisustuspuuhia: tekisi mieli saada keveämmät tyynyt ja tekstiilit sohville
* remonttia (aina vaan)

Ja lisää sesonkihommia
* ulkovajan ja varastojen kesäsiivous
* kuistien sisustus kahvittelukäyttöön
* se ainainen sesonkivaatteiden rumba eteisestä ullakolle ja takas
* tomaatin ym. taimien kasvatus
* pihan lepotuoleihin päälliset (nyt ajoissa, ennenkuin huomaan, että kesä meni jo)


Itseni olenkin jo päivittänyt kesäkuntoon: Kevätkengät on hankittu. Ne himoitut Hunterin saappaatkin sekä kipsuttimet ja kävelykengät. Nude huulipuna ja uusia paitoja. Ihanainen mekko kevään juhliin. Tili on tyhjä ja mieli on kevyt!