Rapunen -valmiina nipistelemään

Rapunen lymyili koko syksyn osat leväällään käsityölaatikon pohjalla. Pari viikkoa sitten se sai junamatkalla koivet kiinni ja nyt vielä silmänpompulatkin. Rapu on ilahtuneena matkannut ympäri taloa ja silmitellyt uutta kotiaan.






Kuvassa käytiin ulkosalla, sisällä oli niin pimeää.

Rapunen hahmottuu

Virkkasin vartalon vähän pehmoisemmasta paksummasta langasta, kuin pikkuruiset putkilojalat. Vanua täytteeksi. Silmät tiukasti etutanaan.

Pehmoja

Kala ja mustekala ovat saaneet seuraa. Joko arvaatte?

Pöpö vatsassa

Lähdin huonovointisena töistä aikaiseen ja metroasemalla koitin osuttaa rytmini bussin kanssa yksiin piipahtamalla kauppaan (luumupilttiä ja luonnonjogurttia) pysäkillä palelemisen sijaan. Kun sitten bussi tulee tajuan, että kausikortti on toisen takin taskussa. Kaivan pikkurahaa takin pohjalta, kunnes tajuan, että nekin on siellä toisen takin taskussa. Myllään käsilaukkuani. Kuski taitaa nähdä (tilanteeseen nähden kohtuuttoman) epätoivoni. Kävelemistä ei loppujen lopuksi ole kuin kolme pysäkin väliä. Mutta nyt se on kolme pysäkin väliä liikaa.

"Tuu sisään sieltä" kuski huutelee. Minä siihen, ettei nyt olekaan kausikortti mukana, eikä käteistä löydy. Tulen arasti sisään, isken laukun siihen etuikkunalaudalle ja kaivan vimmatusti. "Mee ny vaan" se sanoo. Kiitän. Helsingin joukkoliikenne on viimeinen taho jolta olen odottanut inhimillisyyttä. Yhtäkkiä kyyneleet nousee silmiin. Ystävällisyys on joskus se viimeinen niitti.

***

Minusta on aina tuntunut, että kun syntymäpäivästäni on selvitty alkaa talven selkä taittua. Koti on viikonlopun jäljiltä täynnä kukkia ja luvassa kirkkaita keväthankia. Toivon, etten laittanut pöpöä laajaan levikkiin, kun tapasin niin paljon perhettä, ystäviä ja pikkuihmisiä loppuviikosta.

Etelä-afrikka -ja toisaalla

Kurkistelemassa...






...salaisiin puutarhoihin.
























Tahdon jo tähän päivään, Sillä paljon on tapahtunut matkankin jälkeen. Mutta ensin vielä viimeinen postaus Etelä-Afrikasta. Sillä tottahan täytyy sanoa, että kyllä näitä lukaaleja ihasteltiin, kun kävelyllä käytiin. Oli varmasti puutarhurit, näin paljon viherpeukaloita ei voi yhdelle alueelle siunaantua. Nämä eninmäkseen Stellenboshin viinialueelta, jossa onni näytti jakaantuneen ihmisille vähän tasaisemmin, kuin monessa muussa paikkaa.

Etelä-Afrikka -kierrätys

Sanomalehdistä...






...metallinpaloista...




...pullonkorkeista...







...kattopelleistä, juomatölkeistä, säilykepurkeista, muovipulloista, kanistereista. Kaikki tämä kaunis ja kekseliäs.

Milloinkas ihminen olisi innokkaampi kierrättäjä, kuin pakon edessä.


PS. Osui silmiini global.finland.fi artikkeli intiasta, joka sivuaa samaa asiaa. Pohdin, että ei ole varman hengitystiet suojattu näillä poloilla, kun puhdistavat maalikanistereita ja sulattavat muoveja...