Tiedättekö tuon pisteen kun vihdoin alkaa tapahtua, niin pitkän puuduttuvan puurtamisen, odottamisen suunnittelemisen ja kovan väännön jälkeen? Monen asian tekeminen vaatii pitkää piilotyötä. Se on sellaista työtä, jota ne eivät näe, jotka toteavat, aha tilasitte uuden pöytälevyn! Olemme vuorotellen kukin "heitä" jotka eivät voi aavistaa kuinka monta puhelinsoittoa, kuinka monta sovitusta, maalikerrosta, purkamista...jne. Justus, että tuota pöytäasiaakin vatkattiin!
Miehellä on hieno suvussa kulkenut pöytä, mutta vähän pieni tarpeisiimme. Viikonloppuisin siihen ei ole mahtunut kaksi henkeä levittämään lehteään yhtäaikaa, ja heti kun on ollut yli kaksi vierasta, on tehnyt tiukkaa mahtua pöydän ääreen.
Oli mietitty ihan levottomia. Kaikenmaailman vanerisia lisäosia, renkaita, jotka napsautettaisiin pöydänreunaan laajennukseksi. Kokonaan uutta pöytälevyä, tarjoilupöytiä siihen viereen...Ja sitten ratkaisu olikin yllättävän helppo, sen sanoi ääneen Isän Elämänkumppani.
Tosin yhtä suuri yllätys oli lasisen 6mm paksun muotoonleikatun, hiotun lasilevyn hinta. Ei saanut olla sitä vihreää, ettei pöytä alla muutu harmahtavaksi levyn alla. En ikinä sano sitä hintaa kenellekään ääneen.
Meillä ollaan nyt siinä taitteessa, luulen, että alkaa tapahtua ja tässä on tämä ensimmäinen saavutus. Lista jääkaapinovessa on vielä pitkä. Seuraa myllerrys.
PS. Tänää minulla etätyöpäivä ja ensinmäinen tuunaus on jo valmis! Olen yksin kotona, ehdin askarrella iltamyöhään asti. Siitäkin seuraa myllerrys.
