Kaikki se muu

Ja sitten saanen esitellä: Kesän (kevät-kesä-syksy, ja jos ei kohta tule valmista niin talvikin tässä menee) pitkäpiimäisin projekti. Tästä se lähti. Autotallista, josta piti tehdä asuinhuone.

Eli kaikki se oheispuuha, mitä liittyi uuden huoneen tekemiseen:

 

 Verstaana toimineen autotallin tyhjennys. Betonilattian piikkaus. 

Tavaran väliaikainen uudelleen sijoittelu.  

Kivimuurin katkaisu.

Kaiken kertyneen maa-aineen ja roskan kuljetus sorttiasemalle.

Pitkän maalisen koko liuskan yli ulottuvan sadevesiviemärin ritilän asennus.

 Liuskan muotoilu asfalttimiehiä varten.  

Asfaltointi. (Tässä kohtaa sai vain kaivaa kuvetta. Ja kaivella sitä saikin)

Katoksen suunnittelu. Timpurin hankinta. (päädyttiin siihen,
että Mies ja Puuseppä tekivät yhdessä aikaa ja rahaa säästääksemme.

Nyt ollaan loppusuoralla. Timpuri tosin joutui useiksi viikoiksi sairaslomalle käsi kipsissä, joten Mies joutuu hoitamaan katoksen loppuu omin päin.

Löysin muuten mieheltäkin listan siitä miten loppua kohden edetään:

- pressu pois
- vanereiden lopullinen kiinnitys
- tippalaudat
- kermi (jätä tippanokka ja nosta seinälle) liimataan reunasta ja naulataan yläreunasta 10 cm välein
- kermi limitetään 10 cm välein
- kolmiolista seinää vasten
- nostetaan 30 cm seinästä, liimataan ja naulataan kiinni
- räystäspellit kiinni 10 cm välein ja asennetaan limittäin 1 cm
- reunalista 1-2 cm räystäspellin yläpuolelle ja liimaa päädystä ja naulaa yläosasta
- levyjen asennus keskeltä, aseta ensimmäinen rivi valmiiksi ja naulaa kiinni 3cm loven päältä, liimaa päädyssä
- harjalevyllä yläreuna

En muuten malttaisi odottaa, että saan esitellä sen uuden huoneen. Mutta. Ennenkuin teen sen, tahdon, että huonekalut on paikoillaan, nyt on viellä pientä säätöä.

Minä ja spray

Kulahtanut keittiömme, jonka pöytätasot vaihdettiin 
sisään muuttaessa ja jonka kaapistot on jo kerran maalattu ensiapuna.

Se alkoi siitä kun spraymaalasin isältä saamani puu(jälkitelmä?)pintaisen television.
Sitten ruman polkupyörän.

Sen jälkeen minä ja spray ollaankin oltu erottamattomat. Pöydänjalkoja, keittiön kaappeja, koriste-esineitä, paikkamaalausta, pinnasänky jne...

Minulla on aina varastossa mustaa ja valkoista sprayta sekä mattana että kiiltävänä. Niin ja tummanruskeeta johtuen siitä, että talon ulkopuolen korosteväri on tummanruskea ja jotain pitää aina fiksata sieltä täältä!

Miehen mielestä suhteeni spraymaaliin on vitsi. Ylipäätään hän ihmettelee joskus, voisimmeko joskus hankkia jotain, jota ei tarvitsisi tuunata, korjata, parannella tai jollain tapaa sopeuttaa juuri meidän tarpeisiimme. Jotain jonka voisi vain kantaa sisään paikalleen. Tömps!

* * *

Tässä viimeisin prayaus: kuhmurainen ikäloppu astianpesukoneemme ei tullut enään hankaamalla valkoiseksi. Ja eri sävyä valkoinenkin se oli kuin kaapistot. (Nekin nuhjuiset ja jo kertaalleen spraymaalatut kahdeksan vuotta sitten) Sprayasin koneen yläpaneelin ja kiinnitin sen alle liitutaulukontaktimuovin. Tällä mennään keittiöremonttiin asti. Siellä se häämöttää horisontista, kunhan edellisistä rempoista ensin vähän toivutaan.

Uusin tulokas

Vaikka puutarhassa leviävät kasvit kuin vihreä kylpyvaahto, on joitakin täsmähankintoja joka kesä tehtävä. Tässä uusin tulokas: Herkkä syksyn kukkija. Anemone Hupehensis. Pallosyysvuokko. Varjon asukki.

Pallosyysvuokko kukkii ihan mahdottoman myöhään, nyt parhaillaan, tälläiseksi hentoiseksi neitokaiseksi. Ja voi kukkia kuulemma vielä lokakuussakin. Ostin kolme taimea. Saa nähdä innostuuko leviämään.

Elokuun alun kukkijoita on vielä hakusessa. Meillä on siinä kohtaa lähes tyhjiö kukkaloistossa. Ja mikä harmillisinta, juuri silloin meillä on vuosittain isot puutarhajuhlat!

Kotipäivä

Perjantaisin olen molempien lasten kanssa kotosalla. Niille päiville on tähän asti riittänyt kaikenlaista neuvolareissua ja syyskengän metsästystä, mutta tänään on vihdoin sellainen kotipäivä, kun pumpulikuvitelmissani kuvittelin näiden olevan: Pelataan ja leivotaan, ulkoillaan ja ollaan vaan.

Muina neljänä arkipäivänä viikossa tytär käy englannin kielisessä päiväkodissa. Täytyy sanoa, että järjestely on hyvä. Ja myönnettäköön, että asenteeni päivähoitoa kohtaan on kyllä heittänyt kuperkeikan sen jälkeen kun tytär aloitti kaksi vuotiaana päivähoidon.

Ennen lapsia en voinut millään käsittää sellaista kuviota, että vanhempi on vauvan kanssa kotona ja esikoinen päivähoidossa. Kuvittelin niiden esikoisten kokevan itsensä hylätyksi ja ihmetelin, miten vanhemmat raaskivat laittaa lapsen päiviksi hoitoon. Nyt ymmärrän. En millään voisi tarjota tytölle sellaista touhupakettia ja sosiaalisia puitteita kotosalla. Riitelyksi menisi ja kolttosten tekemiseksi pitkästyessä, kun äiti vaan kaiket päivät istuu imettämässä, nukuttamassa vauvaa ja sinkoilee siinä välissä tekemässä kotitöitä. Iso hatunnosto niillle jotka selviävät kunnialla kaikesta siitä useamman lapsen kanssa. Meille kolme päivää kotosalla on passeli.

Voisin kirjoittaa tästä pitkästi, mutta tälläinen ei vetele, että toisella kädellä vaan kokoan magneettinaamoja lapsen kanssa. Vauvakin heräilee, joten So long!

Kirjoitin miehelle

"En päässytkään liikkeelle tänään: niiden hankittujen vaunujen kaksi rengasta oli puhki! No vaihdoin vauvalle vaatteet ajatellen, että mennään sitten niillä avoimilla kolmirengas kärryillä, mutta eihän niissä ollut edes istuinsuojia. Ne oli yhä saunalla kuivamassa pesuni jäljiltä. 

Vauva oli jo väsynyt, täytyi saada nukkumaan. Joten ei tullut kurarukkasia tytölle, ei toppatakkia minulle, ei kattokoukkuja uuteen verstaaseen, ei uutta kangasta olkkarin pantonetuolien istuintyynyihin.  

Koko aamu päivä meni molempia rattaita huoltaen, toiseen istuin suojia kiinnitellen ja toisista pehmusteita irroitellen ja käsipesten. 

Tuon silti lapset kirkolle viideksi."

Kierros etupihalla

Kaiken kyykkimisen ja rutinan jälkeen, voi miten suloiselta tuntuukaan että liuskekivet ovat nyt paikoillaan ja ensi kesänä saa vain istuttaa kasvillisuutta ja asetella kiviä "fenshui asemiinsa"! Iltaisin kun lapset on saatu nukkumaan hiivin etupihalle kuljeskelemaan ja nautttimaan näkymästä.

Saanen kierrättää teitäkin vähän etupihallamme! Kivien välistä irtoaa vielä kivituhkaa kiviä tuhrimaan, mutta ummistakaatte siltä silmänne!

Hullaannuin vähän kuvatessani enkä malttanut karsia kuvia. 

Tässä vielä kuvia ongelmakohdasta, joka vaatii vähän kasvillisuutta 

ja aikaa kätkekseen kaivojen kannet.