Seisahdus

Kesäiltaisin saatan mennä kiertämään vielä talon, muuta usein seison vain ikkunan takana ja katson ulos uinuvaan puutarhaan. Tapaan seistä siinä silloin, kun talo on hiljainen ja puutarha on paljaimmillaan. Kun valo ja varjo ei luo jännitteitä eikä tuuli liikuttele maisemaa.  Se on minun hetkeni, sellainen jakamaton. Yksi harvoista, jonka haluan pitää vain itselläni. Sillä hiljaisuus on liian herkkä jakaa.

Siinä kerään ajatukseni ja kiitän siitä mitä olen saanut.

Liiskaaja ja ihana kamala etana

 

Tämä on kirjoitus ihanasta kamalasta etanasta, liiskaamisesta ja aikuiseksi kasvamisesta.

Sillä aikuiseksi minun on kai kasvettava. Tälläkin saralla. Aikuisuuteen kuuluu tuholaisten torjunta. On kylmän rauhallisesti asetettava hyötypuutarha ja kukkasen lehdet tärkeysjärjestykseen ennen tanoita. Sillä etanoita, kolokon kokoisia kotiloita, on nyt paljon. Niitä on niin, että jalan alla rutisee vahingossakin.

Tähän asti olen liiskannut etanan vain, jos olen jo epähuomiossa astunut sen päälle. On ollut hoidettava homma loppuun, jotta etanaparka ei jää kärsimään. Minussa elää ötökänkeräilijä, kastemadon väistelijä ja koppakuoriaisen kääntelijä. Joskus arkeni ihan hidastuu, näiden vuoksi. Erityisen haastavaa on työntää vaunuja sadesäällä kun jalkakäytävällä möllöttää vierivieressä kastematoja. Ja pitää tsekata sekä etu, että takapyörien reitit, ettwei matoset liiskaannu.

Mutta etanoiden kanssa on nyt aikuistuttava. Tästä lähtien siis näin:
Toisaalla ihastelen lapsen kanssa etanoita, toisaalla saappaani toteuttaa hirmutekoja.

Hääkutsut

Saimme hääkutsut postitettua kaikkine kommervenkkeineen. Aika monta iltaa puuhasteltiin! Kuva syntyi yllättäen kerrasta, mutta sen jälkeen vielä tuumattiin runoa, muotoiltiin kutsukorttia, juostiin tulostuspaperia ja kultaisia kuoria etsimässä, tulostettiin, taitettiin, leimattiin, kirjoitettiin osoitteita ja lopuksi liimattiin omapostimerkki kulmaan.

Kontrollifriikkinä en juuri antanut miehen osallistua...eikä hän kyllä suuremmin tuntunut haluavankaan lusikkaansa siihen soppaan pistää...

Halusin välttää liittämästä kutsuun monia lippusia ja lappusia, joten ehdotin miehelle, että laitaimme kaiken informaation menusta ja ajo-ohjeista aina häälahjatoiveisiin ja ohjelmaan blogimuotoisena nettiin. Oma vääntönsähän siinäkin oli, mutta nyt ovat siellä, eivätkä vieraat huku informaatioon tai hukkaa lappusiaan, kukten minulle ainakin tuppaa käymään.

Nyt sitten vaan odotellaan ilmoittautumisia ja ihmisten menuvalintoja. On tämä jännää!

Ykskin kalatarina

 

Saatiin Mummilta ja Vaarilta tällaiset vuoroin
kirjoitetut hauskat mökkiterveiset:


Vaari: Niinkuin jo eilen "pelkäsin" niin kun haimme verkot pois niin sielähän oli taas 1.5.kg made, n.1,3kg hauki, 1,3kg kuha ja hännänhuippuna 5,3kg monsterihauki joka näkyi jo 5m ennen pinnalla, sanoin Mummille, että siellä on moottoripyörän eturegas. Melkoinen mörkö oli.
Otettiin varapakastin (joka hankittiin viimekesänä) käyttöön vaikkei oltu aiemmin meinattu.

Mummi: Se iso hauki oli sitten hypännyt laiturilta järveen ja Vaari perässä ja sitten kun sai sen taas laiturille, niin se hyppäsi taas. Vaari taas perään ja viimein pysyi laiturilla. Melahan siinä oli karannut ja veneellä perään. Nyt kala on pussissa ja odottaa, että jauhetaan kalapulliksi.

Vaari: No en minä järveen mennyt, mutta kyynärpäitä myöten olin märkä ja kalahanskat täynnä vettä, laituri oli hetkenpäästä niinkuin teurastamo. Nyt olis hyville haukipullien ohjeille käyttöä, ja materiaalia halukkaille.

* * *

 

No meillä ei ole pullista kokemusta,
kuin syömäpuolella ja siitäkin on jo aikaa!

 

"Hei kato!"

Nähtävyydetkin löytyy siitä talonnurkilta. Muhkeaa lieroa ihmeteltiin. Seuraavana päivänä jo harjoiteltiin pitämään lieroa ja kotiloa hellästi kädessä. Ensinmainittu kyllä sai vähän turhan tiukkaa rutistusta. Etanan kanssa oltiin jo helliä. Se oli ensin kylmänä kädellä "apua" mutta sitten "nätti".

Kukkapenkkejäni ei säästellä.

Todellista lähimatkailua

 

Tehtiin eväsretki. Ei sen pidemmälle kuin talon taakse, mutta ihan riittävän kauas se oli. Kyllä maistuivat eväsleivät ja mehu siellä kukkain keskellä. Iho tuoksui auringolle.