tiistai 30. elokuuta 2011

Ensinmäinen viikko KOTONA




Kotiuduimme kolmantena päivänä lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen. Oli mieletön itsensä voittamisen tunne. Tuli kiire ilmoittaa ystäville, että meitä on turha tulla ihmettelemään sinne sairaalaan. Siinä ovissa otimme vielä vastaan muutaman vieraan, ennen kotimatkaa. Muutaman kotoisen visiittipäivän jälkeen rauhoitimme talon ja aloimme tunnustella meille sopivaa rytmiä ja hakea rutiineita.

Maidonnousustakin selvittiin, mutta tehokkaasti se kyllä vei mehut ja kaikki ajatukset parin päivän ajan. Olin jännittänyt lähtisikö imetys käyntiin ja olin niin helpottunut, kun maitoa tuli -tuntui, että kivuista viis.

Toipumiseni oli nopeaa ja pystyin muutaman päivän jälkeen hoitamaan yösyötöt itsenäisesti antaen Miehen nukkua. Mies vuorostaan otti aamuvuoron aamun viimeisen imetyksen jälkeen ja antoi tarvittaessa äidinmaitoa pullosta. Sain nukkua yölliset velkani aina samantien pois. Tämä tuntuu toimivan toistaisesti, mutta mitäpä sitten kun isyysloma loppuu ja heti perään tulee työmatkakin...huomista sadetta on kai turha surra.

Kantoliina on ollut ahkerassa käytössä aamuisin kun Isä ja Tytär puuhailee alakerrassa.


Koitti ihana lämmin päivä ja pakkasimme kuudenpäivän ikäisen vaunuun. Taisimme pukea liikaa, mutta sää oli kinkkinen. Lämmintä, mutta tuulenvire puhalteli. Kuin suureenkin seikkailuun valmistautuneina kävelimme lähimmän kahvilan terassille jätskille. Oli ihana päästä ulos.






Seuraavana päivänä neuvolasta käytiin kotona, todettiin, että syntymäpaino saavutettu, ja anettiin virallinen lupa lähteä liikkeelle. Minun voimieni mukaan tepastelimme metrolle, ja hurautimme Kamppiin ja huomasimme matkalla, että taiteiden yö on jo käynnissä. Olin ihan taivassa siitä, että pääsin ihmisten ilmoille monen kuukauden jälkeen! Tuntui, että haavakipu oli pieni hinta siitä, että ei enää supistellut. Liikuimme kärsivällisesti aina seuraava etappi valmiina mielessämme, minun levähtää ja imettää "nälkänyrkkiä".

Lämpö viipyi asfaltilla, piipahduksemme venähti, kotiin saapui väsynyt mutta onnellinen poppoo.

Taiteiden yön alkumetreillä.







12 kommenttia:

  1. Hormonit pitävät kyllä huolen, että jaksat yölliset imetyshetket. Älä tee niistä itsellesi liian haastavia, vauva kainaloon, imetys, vauva omaan sänkyyn nukkumaan ja unta kaaliin :-)Vaippaa ei tarvitse vaihtaa joka imetyksellä, jos ei läpi asti tursua.. Tsemppiä arkeen!!

    T: kohta 5. äiti

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus ja kuvat :D Ja mahtavaa, kun olette lähteneet reippaasti ihmisten ilmoille, vaikka nyytti onkin ihan mini.

    VastaaPoista
  3. Lisää mammaohjeita.:)
    Muista suojata rinnat hyvin kylmältä! Imetä niin, että lapsi on eri asennoissa (leuan puolelta imu on kovempi) niin voit säästyä kamalalta rintatulehdukselta ja kovettumilta. Jos rinnassa kuitenkin arka kovettuma ja lämpö alkaa nousta, mene HETI lääkäriin saadaksesi antibioottia!
    Älä stressaa turhista. Opitte oman rytminne ja tyylinne tehdä asioita parissa päivässä. Nauttikaa, tuoksutelkaa, ihastelkaa! Tuo vastasyntynyt -vaihe menee niin julmetun nopeasti ohi.
    Johanna

    VastaaPoista
  4. Ai niin, mitäs koira on tuumannut pikkunyytistä ensimmäisen viikon aikana?
    Johanna

    VastaaPoista
  5. Kohta 5. äiti: Minimitoiminnalla mennään yöt. Tai siis lapsi vastaa itse siitä toiminnallisesta puolesta. On meinaan yhä vähän kohtuajassa ja tahtoisi kovasti jutella juuri öiseen aikaan!

    Henna: juu pikkuhiljaa kokeilemaan ja reviiriä laajentamaan. eka kerta julkisilla vaatii tietyt valmistelut ja eka kerta autolla toiset. Nää on varmaan sellaisia juttuja että jokainen joutuu kokeilemaan itse miten on helpointa liikkua.

    Johanna: (naapurista oletan siispä kiitän suloisesta paketista, jonka olit jättänyt postilaatikkoon <3 )

    Kiitos vinkistä, on paljon kokemusta, joka menee ohi tai jota kukaan ei tule kertoneeksi eteenpäin. Onneksi on koitettu eri asentoja, osa helpompia osa vaikeampia. Joidenkin kohdalla tuntui että lapsi ei ole vielä tarpeeksi jämäkkä, täytynee siis koittaa kuukauden päästä uudelleen.

    Koira on on ottanut ihmeen tyynesti. Tosin juuri imetysten aikana tuppaa tulemaan siihen leluineen huomiota kärttämään, kun olen kädet sidottuina. Taitaa olla vähän mustis, mutta lapseen ei ole kohdistanut kiltisti on haistellut. Minä saan mulkoilut.

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia, nyytti on todella suloinen! Ja mahtavaa, että pääsit viimein vähän reissuamaan. Ei tarvitse miehen työnnellä pyörätuolissa ja pitää peruutusääniä ;)

    VastaaPoista
  7. Ihania on kuvat tyttärestä ja teidän pereestä. Ja tosi kiva, kun olette jo päässeet liikkumaan, sinäkin ihmistenilmoille :)

    VastaaPoista
  8. Johanna; olen viiden lapsen äiti ja jokaisen alkavan rintatulehduksen olen saanut talttumaan lämpöhoidolla ja lypsyllä, fööni käyttöön ja ahkeraa tyhjennystä vaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut turvautua antibioottiin, enkä silti ole mikään lääkkeiden vastustaja... anja

    VastaaPoista
  9. Marjaana: joo, osat vaihtui ja minä jouduin työntäjäksi ;)

    Elämäni matkat: vapaudesta huumaantuneena! Moni sanoo että lapsi on pallo jalassa, mutta ei, kyllä se supisteleva kohtu on paljon pahempi!

    Anja: Tilanteen mukaan mennään, täkeintä näyttää olevan toimia heti eikä jäädä odottelemaa!

    VastaaPoista
  10. Ihania aikoja elätte, onnea koko perheelle!
    Anja, siinä ei paljon lämpöhoidot auta, kun kuume nousee alle tunnissa yli neljäänkymppiin niin ettei ole oikein edes tajuissaan. Maidontulo lakkasi kokonaan ja lääkäri ehdotteli jo sairaalaa ja puhkaisutoimenpiteitä..uh, onneksi tuolta säästyin. Hyvä, jos et ole itse joutunut kokemaan moista!
    manta

    VastaaPoista
  11. Manta:
    Kiitos!

    Mitä tulee tuohon rintatulehduksen hoidon eri mahdollisuuskiin, niin näistä on hyvä puhua, sillä ensikertalainen ei välttämättä hoksaa, milloin on tosi kyseessä ja milloin esim vain vähän maito pakkaa rintaan ja tuntuu epämukavalta.

    Osa naisistahan on rintatulehdukselle alttiinpi kuin osa ja hoito sen mukaan.

    Kiitos omien kokemuksienne jakamisesta!

    VastaaPoista
  12. Juuri näin. En valitettavasti ole naapuristasi, mutta ilmeisesti vanhasta kotikaupungistasi kylläkin. Voikaa hyvin!
    Johanna

    VastaaPoista

Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.