Siinä liketellessäni ajattelin, että ompa onnellista. Olempa etuoikeutettu, kun saan elää tälläisen porukan ympäröimänä. Että läheisilläni asiat ovat näinkin mukavasti. Että nekin, joilla tiedän olevan murheita, löytävät näin paljon hyvää ja kaunista arjestaan.
Illalla aloin vielä uudelleen miettiä koko asiaa ja tuli mieleen tutkimukset, joissa sosiaalisen median kerrotaan levittävän kateutta ja pahaa oloa, sillä ihmisille tulee sellainen olo, että kaikki muut ovat kokoajan tekemässä jotain ybermukavaa. Totesin asioiden olevan aika kohdillaan, kun tälläinen ei ollut tullut edes mieleen.
On harmi, jos joku ei ymmärrä, että sosiaalisen media näyttämä arki on aivan yhtä rajattu, kuin mallitytön reidet käsitellyt. Vaikka jollakulla olisi 200 tykkäystä postauksessaan, se ei takaa, että kukaan tulisi riuhtomaan häntä elämänreunaan kiinni, jos hän masentuisi ja hautautuisi peiton alle.
Vaikka kaikenmaailman kiertävät positiivisuushaasteet kuulostavatkin öklömakeilta, ja saattavat jollekulle jopa lisätä ulkopuolisuudentunnetta, niin uskon, että positiivisuutta voi myös harjoitella. Ja ennen kaikkea arjessaan huomion voi kiinnittää niihin asioihin, jotka ovat kohillaan.
Se kasvaa, mille antaa tilaa.
Hyviä päivityksiä kaikille!
