Rakastan mattoja. Pehmeitä, jämäköitä, pitkänukkaisia, lyhytnukkaisia, käsin solmittuja, mattopuilla kokoon kolisteltuja... Matto on kuin maali, jolla huoneen voi nopeasti uudistaa, ilman että pitää haistella tärpättiä. Olisipa enemmän lattioita. Vai pitäiskö vain laittaa beduiinityylillä mattoa maton päälle.
Jalkapohjillakin on muisti. Sen huomasin kun ostin nyt niin trendikkään muovimaton (!!) keittiön lattialle. Ihmettelin mistä tuli kotoisa olo joka kertaa kun käveli keittiöön. Sitten muistin, että tältähän tuntui lapsuudessa. Näitä oli yksi kotona ja toinen mummolassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos sinulla ei ole tiliä voit jättää terveiset myös valitsemalla "Nimi/url osoite" kenttään voit kirjoittaa nimimerkkisi.