keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Sekaisin laatik(ost)oista



Pienet puurasiat. Lokerot. Lokerikot. Boxit.
Rumasta hyllystä säästetyt irtolaatikot.
Entäpä vetimet!
Nupit ja pikkuruiset kahvat. Onko suloisempaa?

Innostuin keräämään erilaisia pieniä puisia laatikoita jo aika päivää sitten. Useimmat ovat jo olleet valkoisia, jotkut olen
maalannut valkoiseksi, jos puupinta ei ole ollut kaunis.



Vanerinen halpiskaappi ja talonpoikaispöytäni laatikko.
Pöytä varastettiin taloyhtiön kellarista -laatikko jäi.
(harmittaa yhä)




Niin sanotun renginkaapin laatikoita kirjahyllyssä.
Kaappi sekin kovassa käytössä.




Näissä säilyvät napit ja nepparit, vetskarit ja nauhat.
(sen ruman kaapin laatikoita 9 kappaletta)




Tulitikkurasia-aarre, painotalon kirjasin lokerikko,
löytö Hietalahden kirppikseltä.
Tikkuaskit on keräilty turuilta ja toreilta.




Lipastonlaatikoita äidin kotitilalta saadussa lipastossa.


Mutta katsokaapa näitä lipastoja ja laatikostoja. Joku on tehnyt irtolaatikoista tällaisia kauniin karheita kokonaisuuksia - ja se saa sormeni syyhyämään.

Kentien saan omista laatikoistanikin joskus vielä jotain aikaiseksi.

tiistai 5. toukokuuta 2009

Palko





Palko sai kaverikseen tarjoiluastian.
Ja nyt huomaan, että kuvaan vierinyt
tennispallo näyttää karanneelta herneeltä.

Tässä vielä kommenttien innoittamana yksi:

Sinistä ja keltaista



Mies ahkeroi.

Luonto ahkeroi.







Jokainen silmu ja
nuppu työntouhussa.



Paitsi minä.
Laiskuuden huipentumana pullatiskin
omenapiirakka,yhä pakkauksessaan,
jäätelöpala ja kuppi kahvia.

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Katson ja näen







Selkä oikuttelee yhä. Alkuviikosta olo oli varsin kahlittu, huomasin etten voi tehdä juuri mitään edes käsilläni, sillä lähes kaikki jännitykset ja liikkeet tuntuivat selkärankaa myöten. Niinpä olen:

-Maannut selälläni enemmän kuin kuin 10 vuoteen.
-Opetellut sietämään sotkua. (Jäi hirveä sotku kun ennen loukkaantumistani ampaisin suoraan työstä Tampereen junaan.)
-Raahautunut kolme kertaa manipuloitavaksi





mutta ennen kaikkea:

-Katsellut ensin vain ikkunasta ulos ja sitä auringonpaisteessa leijuvaa pölyä ja yhä pahenevia kasoja. Sitten koiraa. Tuotantokauden verran Täydellisiä kotirouvia. Ihastellut sitä värienergiaa mikä luonnossa on juuri nyt. Vahvat uudet värit rinnakkain talvesta lakastuneiden maavärien kanssa.
-Kuunnellut pihalla leikkiviä lapsia, jääkaapin surinaa, linnunlaulua, Katia Meluaa ja Fleet Foxia. Hiljaisuutta.
-Lukenut Harry Potterin, Stephen Vizienczeyn ´Aikuisen naisen ihanuudesta´ ja puutarhurin ´Pieni vihreä kirjani´.
-Ajatellut pieniä ja suuria asioita.





Parhaina päivinäni olen:
-Virkannut hieman.
-Ollut lapsenvahtina henkisenä tukena miehelleni.
-Nököttänyt huopaan kietoutuneena terassilla.
-Kiertänyt pihan muutaman kerran päivässä nähdäkseni
mitä uutta!
-juonut kahvit ystävän kanssa joka tuli käymään
6 viikkoisen ihmisenalun kanssa.
-Laittanut kaiken tahdonvoimani paikallani pysymiseen






Kummallisinta minusta on kuitenkin se mitä EN tehnyt.
-En itkenyt (edes itsesäälin kyyneleitä)
-En soittanut kenellekää kertaakaan.(Minulle soitettiin tosin muutama kerta.)Mistä tämä itseriittoisuuden puuska?
-En tuntenut syyllisyyttä hyödyttömuudestani (paitsi maanantaina työn takia ja sunnuntaina kun mies siivosi väsyneenä).

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Reissussa rähjääntyy

Satutin viikonloppuna selkäni ja jouduin sairaslomalle. Istun tässä minuutin ja menen sitten taas selälleni "meditoimaan" sillä juuri muuta en nyt voi.












Ennen kuin loukkasin selkäni ehdin viettää Tampereella suurenmoisen viikonlopun. Perjantaina isän sisko noukki asemalta iltaa istumaan ja kyyditsi iltasella lapsuudenkotiini. Oli herttaista olla siellä pitkästä aikaa, kun usein olemme "toisessa tukikohdassa" isän uusioperheen luona. Ehkä jossain nostalgiapuuskassa sain lauantaina siivouspuuskan, raivasin kassikaupalla turhaa pois ja vaihdoin kukkiin multia. Illalla tein koiran kanssa kävelylenkin mummulaan, seuraavana päivänä vietimme toisen mummun 86-vuotisjuhlia tädin perheen kanssa ja näin serkkuni siippoineen. Sunnuntaina kaarsin vielä pikkuveljen kautta Helsingin junaan kassit kasvinalkuja pullollaan.

Pikkuveli oli kasvattanut minulle Bolivian rainbow -chilin taimen. Se kukkii ensin hennon violettina ja tekee sitten hedelmän joka kypsyessään vaihtaa seitsemän kertaa väriä! Laitan kuvia jos ja kun saan sen siihen vaiheeseen.

(yllä)Tämä kukka eli pelkästä
pyhästä hengestä.
(Alla)Kotona oli taimet ehtineet
tähän vaiheeseen:





Tulipa sukkuloitua ja hyvä niin, nyt näyttää siltä että napropaatti on kaukaisin etappi jonne kampean itseni.

Ja kiitos meidän ahkeralle koiran ulkoiluttajalle, naapurintytölle, joka tuli tänään ylimääräisen kerran! -Onneksi mieskin kotiutui Guatemalasta.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Välimenokausi

Kuistilla on vielä
-jääkiekkomailat ja luistimet
-anopin puolikuollut laakeripuu (jonka uskon tahdonvoimalla heräävän eloon kun vien sen ulos).

Pihassa nököttää
-kola ja lumilapio
-pulkka
-säkillinen maahan kiinni jäätynyttä multaa.

Lisäksi haluaisin jo
-pestä talvikauden vaatteet
-pakata pois tieltä talvitakit ja kengät
-heittää pois ne "pihatamineet" joita ei edes lähetystori ota enään vastaan
-karsia myssyt, lapaset ja kaulaliinat
-Tuoda kevättakit ullakolta.

Mutta vähän väljä joudun vielä aamulla lähtemään talvitakissa. Onneksi tämä iso eteinen. Mies sitä ihmetteli kun tutustuimme taloon, mutta nyt ylistämme sitä kilpaa.

Blogivierailulla saippuanvalantaa. Romanttisista saippuoista
voi käydä hakemassa innovaatiota Riikalta.