Missä aita on matalin

Puutarha lakastuu. Oravien nakertamat omenat senkun litsaantuivat lehtipeiton piilottamina jalan alla. Siirtelin ensin lehtiä hetken haravalla ja huomasin sitten, että minun ei tee tippaakaan mieli haravoida. Minulla on ikävänkarkoitusohjelma käynnissä, eikä siihen kuulu itsensä piiskaaminen. Tai ainakin se saa riittää, että aamuisin nousee parin torkutuksen jälkeen ja suoriutuu töihin ja ulos maailmaan.

Menin sisään, otin suun täydeltä suklaata, ja koska ruokakauppaan meneminen tuntui lähes yhtä pitkäpiimäiseltä, nappasin koiran hihnaan ja suunnistin kiinalaiseen.
Sanokaa mitä sanotte, mutta joskus on syötävä fästfuudia, jotta saa elää sitä sloulaiffia. Skipattava kaikki rutiinit ja puuhattava mukavia.

Nyt mennään siitä mistä aita on matalin.

PS. ja meidän kaikkien syksyn piristykseksi suunnittelen arvontaa!

Nyt

Kaunista on, mutta kosteus menee takin alle ja luihin ja ytimiin. Kirkuvan oranssi muovinen työmaa-aita, ei satu silmään nyt lainkaan. Se ei pysty kilpailemaan puiden kirjolle vieressään. Kävelen töihin ja tunnen helpotusta kun puhelin löytyi. Minkä vaivan säästi! Varastetusta pyörästäni, sen sijaan, en vieläkään ole saanut tehtyä rikosilmoitusta.

En saa silmiäni irti valokuvista, jotka mummu antoi. Isän täti on viisas nainen, pisti kuvat jakoon, etteivät joudu hukkaan, kun aika hänestä joskus jättää. Nyt ne ovat aarteitani. Joka päivä otan käteeni ja katselen. Vanhempiani ja isovanhempiani.

Annos silmälle

Nautiskelen väristä ja valosta. Löytämäni valkeat pellavaverhot, jotka eilen ripustin makuuhuoneeseen, eivät ole vielä ihan asettuneet sijoilleen. Ne hakevat paikkaansa ripustimissa paksujen pimennysverhojen kanssa.

Katselen laajennettua tulitikkurasiakokoelmaani. Vanha kirjasinlokerikko sai eilen illalla seurakseen kaksi vanhan ompelukoneen laatikkoa. Ompelukonepöydälle on muita suunnitelmia.

Mies lähti maratonille. Minä menen kohta koiran kanssa ulos ja sitten kaverin kanssa elokuviin. Puhelin ei tänään soi, tai saattaapi soidakin, mutta minä en vastaa. Viimeinen havaintoni on Lindexin sovituskopista.

Kirkasta ja läpinäkyvää -lasia osa 1

Aamulla kauan odotettu lasinmuotoilukurssi starttasi teoriaosuudella. Nyt en meinaa pysyä nahoissani, suureellisesti sanottuna, niin innostunut olen pääsemään osaksi tätä ikiaikaista lasinmuotoilemisen historiaa! Tosiaan, 4000 vuotta sitten egyptiläiset lasittivat ensimmäiset kivihelmet ja tuhat vuotta myöhemmin lasista tehtiin jo astioita. Ensimmäiset lasiesineet olivat opaalisia, eli läpikuultamattomia. Lasilla ei ole sulamispistettä, vaan se notkistuu vähitellen.

Lasia on luonnossakin tuliperäisillä alueilla ja valitettavasti myös siellä missä ihminen on räjäytellyt atomipommeja. Suomessa on tehty niin kutsuttua metsälasia, joka sisältämänsä rautaoksidien vuoksi on ollut vihertävää. Aikanaan sitä ei juuri arvostettu, kun pyrittiin mahdollisimman kirkkaisiin laseihin, mutta varsin kauniita nuo eri sävyiset vihreät lasit ovat.

Kävimme läpi muodonantomenetelmiä, työstö, leikkaus, ja muottimateriaaleja, lasien yhteensopivuutta. Ihmettelimme uunia ja teimme materiaalihankintasuunnitelmia. Katsoimme edellisvuotisia töitä, ihmettelimme onnistuneita ja epäonnistuneita testipaloja.

En muista koska olisin viimeksi sisäistänyt näin paljon asiaa kerralla.

Kurssilla ihmettelin taas, miten toiset kuuntelivat niin hiljaisina. Minulla oli heti kymmeniä kysymyksiä, ja tarkennuksia, joista sitten koitin malttaa karsia vain tärkeimmät, olettaen, että ehdin vielä kysyä toistekin.

Ja valmiit suunnitelmat, ne minulla oli tietenkin. Kuinka käyttäisin mahdollisimman tarkkaan hyväksi tuon minulle lasiuunista varatun pienen tilan kurssin jokaisena päivänä.

Joko saan heiluttaa surulle?

Näen valoa ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Miten pitkä aika kolme viikkoa voikaan olla sille, joka vain ryömii läpi päivien!

Eilen huomasin, kuinka elämän mielekkyys alkoi hiipiä takaisin. Murheeni alkoivat tuntua tavallisilta murheilta, eivät taakoilta, joiden alle tuuperrun. Tänään minun ei tarvitse hymyillä tyhjää hymyä. Minulla on tukevaisuus! Ja mistäs sen sitten huomaa? Tauluja soviteltiin seinille ja tehtiin monta erilaista listaa ja suunnitelmaa...

Pikkupalatsissa

Taiasta
kyynelistä
sanoista
sävelistä
muistoista
naurusta

niistä on häät tehty.








Tampereen Pikkupalatsi on juuri entisöity ja rakennuksen historiasta on ilmestynyt myös kirja.

PS. Katsokaapa erityisesti allastiloja:
www.pikkupalatsi.fi/