Syksyn viimeinen päivä

Eilen, kesken päivän, syksy antoi periksi, otti keltaisen mukaansa ja lähti. Antoi valkoiselle tilaa.

Minä menetin itsehillintäni ja hain kellarista valkoisen valosarjan kuistille. Pakkasin sen pehmeänkeltaisen liinan pois ja silitin valkoisen pellavakaitaliinan sen tilalle. Sen, jonka mies toi yksi kesäpäivä kotiin, enkä tiennyt, että onko se laudeliina vai mikä. Varovasti kysäisin, mutta ei tiennyt hänkään, lahjaksi oli saanut. Koska silloin oli kesä, ei tullut mieleenkään, että ensilumen sataessa olohuoneen pöytä ei vierastaisi sitä enää yhtään.

Onninkainen suosi

Onninkainen nosti nyt kahden lapun sijasta kolme,
ja tiedättekö miksi?
Koska kaksi ensimmäisenä noussutta lappua vaikuttivat siltä kuin tulos olisi ollut sormeiltu, ennalta päätetty, manipuloitu nyt vähintään... kuin olisin valinnut tutuimmat! Sieltä meinaan nousi...

Valkoinen Persilja (hän saa valita palkinnon ensin)
ja Pirkko (jos hän ei pahastu, teen hälle tyylilleen
uskollisena mustan!)
joten puna naamalla nostin kolmannen: Maria
ja sitten tuumasin,

että kun nyt kerran rupesin höveliksi, niin aiompa vielä lähettää yhden Lissullekin Saapasmaahan. Sillä kuten hän sanoi, tottahan italialaisten pitää päästä ihmettelemään moista (suomalaista!!) keksintöä. Olenkin aina ihmetellyt miten suomalaiset eivät ole onnistuneet viemään maailmalle tuota oivaa keksintöä. Etelässähän tulee pimeä vuoden ympäri kello yhdeksän!

Joten kannan korteni ja lähetän heijastimen maailmalle.

Murheiden määrä on vakio

Koira juoda lotkuttaa kupin heti tyhjäksi, kun vettä kaataa. Kupissa pitäisi tietenkin olla koko ajan raikasta vettä tarjolla, mutta nyt minua jo hirvittää täyttää kuppia. Koiran keskivartalo näyttää paisuneelta. Ja lenkkeily on jatkuvaa pisuttelua. Levotonkin se on.

Kerran aikaisemmin oli tälläistä. Oli alettu seurustella miehen kanssa ja nukuttiin vuoroin hällä, vuoroin kotona. Kuljettiin repun kanssa. (Koira lisäksi exänkin luona joka toinen viikko) Kun testeissä ja sokerin rasituskokeissakaan ei mitään löytynyt pääteltiin, että kaverilla on stressi. Ei ihme. Minustakin se koiran ja omien tavaroiden eestaas kuljettelu oli hankalaa. Meni sitten ohi aikanaan.

Ryhdyin desimitalla mittaamaan paljonko otus juo. Varasin ajan lääkäriin. Toivon, että olisi jotain stressiä nytkin, vaan pakko on tutkituttaa, että saan nukutuksi, ja etten jokaisesta vinkaisusta ryntää aukaisemaan ulko-ovea hälle. Tuollainen käytös kun viittaa diabeteksen lisäksi myös moniin munuais- ja lisämunuaissairauksiin.

Ai niin, illalla arvon.

Hymyssä suin

Kuisti jähmettyy talvisijoilleen...


...muuttuu kuin katseluikkunaksi olohuoneesta käsin.


Kukaan ei hetkeen sido kasveja...


...ei ripusta pyykkiä koivun alle narulle.




Heräsin tänään tuntien itseni syvästi onnekkaaksi. Valuttaen kiitollisuutta kaikkeen ympärilläni näkemääni. Ja hassua kyllä ei siinä näkemässäni ole mitään erikoista juuri tänään: Lukuunottamatta kuistia, jonka siivosin eilen, meillä on kauhea sotku ja me molemmat olemme jotenkin eilisistä juhlista tärviöllä. Mies on nukahtanut uudelleen piikkimatolle ja minä, joka olen saanut vain kupin kahvia aikaiseksi, katselen, miten toissa päivänä aloitettu WC-remontti vyöryy pitkin yläkertaa.

Yltäkylläisyyden ramaisemalla tyyneydellä katson kaikkea keskeneräisyyttä ja ihmettelen sitä kosmetiikan, suoristusrautojen, hiusruusukkeiden, kaulanauhojen, hampaiden hoitotarvikkeiden ja ensiaputarvikkeiden määrää, joka kannettiin remontin tieltä viereiseen huoneeseen.

Tämä on minun elämäni, tämä on minun sotkuni, minun itseaiheutettu dagen efter -voipumukseni. Eilisten juhlien muistot. Tuossa kerällä takkuinen rakas koirani. Piikkimaton piikit porautuneena mieheni epätodellisen silkkiselle iholle.

Siunaan mielessäni kaikkea, koko suurta perhettä missä kukakin.

* * *

Hymy leviää myös niin arvonnan kuin muiden tekstienkin kommenteista! Kiitos.

Arvonta

22 x 14 cm heijastinpussi (rahapussille + puhelimelle)




Puhelinpussukka (puhelimelle + vaikka luottokortille) ja heijastin





Kävijämittari raksutti siis viime sunnuntaina yli 100 000 kävijän. Viime aikoina se on tarkoittanut yli neljää sataa kävijää päivässä, toisinaan yli 600. Siitä olen hyvilläni ja hämilläni.

Ajattelin, että arvontaan voisikin tällä kertaa osallistua kertomalla tämän postauksen kommenttilaatikossa vierailujen fiiliksiä. Olisi hauska kuulla ketkä täällä käyvät ja mikä on piipahdusten anti teille. Muitakin terveisiä saa jättää.

Olette tärkeitä ja tahdon lähettää teille näkyvyyttä kaamokseen! Lenkille lähtiessä heijastelevassa kaulapussissa kulkee kännykkä ja pussukkaan saa jo mahtumaan rahapussinkin. Pussukoihin olen kierrättänyt pesukoneessa huovuttamani villapaidat.

Voittaja saa luonnollisesti valita ottaako keltaisen pussin vai kännypussukan ja heijastimen.Muista mainita jos olet ystäväkirjassa niin saat kaksi arpaa.


Heijastinpussukat

Niin se nyt on

Sunnuntaiaamuna blogin kävijämittari kiihdytti yli sadantuhannen. Samana iltana päätimme aloittaa WC-rempan suunnittelun ja kirjoitimme vaiheittaisen aikataulun remppavihkoon.

Miten nämä nyt liittyvät toisiinsa? No, kuvittelin, että tänään tiistaina, minulla olisi jo arvonta pystyssä ja WC:n kaapit purettuina!

Eilen tajusin, että eletään sitä aikaa, jolloin on ihan ennustamattomissa saako iltaisin työpäivän päätteeksi yhtään mitään aikaiseksi. Kun saa koiran ulkoilutettua ja ruuan pöytään on aika lailla päivätyönsä tehnyt.

On ihan hiivatin pimeää ja minä käyn aurinkopanelilla.