Etelä Afrikka -Toisaalla

Nainen asuu talossa. Yhdessä niistä 500:sta pienestä siirtolapuutarhamökin kokoisesta kivitalosta, jotka kaupunki alunperin rakensi maapläntille. Tuon kylän ympärille ja väliin kyhäytyi nopeasti hökkelikylä. Pläntti oli pieni, ja kun joka päivä saapui lisää ihmisiä, monista Afrikan maista, ja jopa kiinasta, olivat talot pian toistensa niskassa. Nytkin oli nähtävissä, kuinka taloja vain tuuppautui ja tipahteli rinteeltä.

Kun ajattelen elämänuskoa, tulee ennenkaikkea mieleen tämä Town Ship. Puhtaiden yritteliäiden ihmisten kylä ja mies joka meitä kuljetti pienen kierroksen sen laitamaa. Oli vaikea seistä kuivin silmin, kun kuuli hänen sanoistaan välittyvän helpotuksen, kun hän kertoi, miten kiitollisia ihmiset ovat saadessaan asua juuri tässä Town Shipissä. "Ihmiset ovat puhtaita, Koulu on lähellä, meillä on juomavesi, vessat ja suihku, pesula...ihmisiä saapuu kaikkialta ja kaikki kansallisuudet asuvat sovussa" (Ehkä moni oli kokenut lyhyen elämänsä aikana jo paljon kurjempiakin oloja.)

Ja huumorin, kun hän rottien ohi vilistäessä huikkasi, "Food for the Chinese!"





Kylä oli ilmeisen rauhallinen, se oli pakko uskoa, kun kurkistimme yhteen hökkeliin (siitä oli tietenkin maksettu ja se kuului kierrokseen) ja herätimme naisen lapsineen päiväunilta -ovi auki. Naisen työ oli siivota vessat. Ne kolme, joita käytti 300 ihmistä. Voitte kuvitella millaista on lähteä aamulla töihin, jos sinulla on töitä, ja jonottaa vessavuoroa tuossa ahtaassa kujassa, säällä kuin säällä.

Täälä asui noin 3500 ihmistä, mikäli kukaan pysyi kärryillä, mutta siinä isossa slummissa, jonka ohi ajoimme, asui taksinkuljettajan mukaan 1.5 miljoonaa ihmistä. Hökkeliä silmänkantamattomiin. Ja uskallan epäillä, että siellä ei turisteja kävelytetty.



Maisema on kaikille tasavertaisen kaunis.


Kierrätyspiste (taustalla) oli yritteliäisyyden huipentuma.
(Ja kenties myös elämän siedettävyyden elinehto.)

Etelä-Afrikka -Sydän

Paikallinen nainen kantoi yhtä selässään, froteepyyhkeessä, niinkuin näytti olevan yleistä, toista käsissään ja jos en erehdy, niin kolmatta kohdussaan.





Viimeisenä neljästä Kapkaupunki -päivästä kiersimme puolen päivän kuumuudessa jalan kaupungin autovuokraamoita, kunnes huvittuneen ja säälinsekaiset kasvot saivat meidät ymmärtämään, että sesonki oli huipussaan ja me kertakaikkisen myöhässä saadaksemme autoa.

Autottomina reissulaisina otimme varoituksitta huolimatta käyttöön julkiseen liikenteen, kuitenkaan tuntematta hetkenkään turvattomuutta. Juna vei meitä tunninverran eurolla suuntaan ja toiseen, valkoisia ei juuri näkynyt. Olin etukäteen aika ennakkoluuloinen lähtemään lomalle maahan, joka yhä toipuu apartheidin ajan moninaisista seuraamuksista. 3,5 miljoonan asukkaan kaupongissa yli 1,5 miljoonaa ihmistä elää hökkelikylissä ja tekee halvan ja likaisen työn mahdollistaen muutaman kymmenen prosentin eliitin luksuselämän.

Odotin valkoisen miehen taakan painavan selässä raskaana tuossa epäreilussa yhteiskunnassa. Odotin köyhän väestön katkeruutta ja vihamielisyyttäkin. En nähnyt siitä häivääkään.Kapkaupungin vilpittömyys ja ihmisten sydämellisyys yllättivät minut täysin. Usko tulevaan oli ilmeinen. Mutta Johannesburgissa asiat ovat kuuleman mukaan toisin. Siellä ahdistus on silminnähtävää, muuri ja piikkilanka erottaa kaksi maailmaa. Mustan ja valkoisen.

Etelä-afrikka

Nämä kesyt majavan kokoiset häijyn näkyiset pullerot asuttivat pöytävuorta.


Mies katsoo Kapkaupunkiin Pöytävuorelta.









Ensimmäinen kertani Afrikan mantereella ja seitsemisen sataa kuvaa. Tässä luonto-otanta 20 kilometrin säteeltä. Vuoret hallitsevat maisemaa lähes kaikkialla, mutta niiden juurella voikin sitten olla melkein mitä vaan. Ahmimme vähän liikaa ensinmäisinä päivinä. Kolme kohdetta kymmenessä päivässä; Kapkaupungin keskusta, Kalk Bay ja Stellenboshin viinialue sai meidät vähän hengästyneeksi.

Hyvin alkanut

En osannut odottaa yllätystä vuosipäivän aamuun, niinpä en ensin edes tajunnut, että paketti keittiön pöydällä on lahja! Rupesin hihittämään päällä olevalle sarjakuvastipille, joka väritti sisällön sitten vielä erityisemmäksi. Voiko päivä paremmin alkaa...ja vuosi päättyä, uusi alkaa. Viidennelle yhteiselle lähdemme Miehen kanssa. Meidät on kutsuttu sinne missä tapasimme.

Yläkuvan kukkaset ovat minulta -Mies toi nämä paremmat katolla käydessään.



Hyvää uutta vuotta Teille kaikille! Tuokoon se
tullessaan rakkautta ja elämäniloa.

Enemmän

Enemmän lunta ja nopeammin kuin koskaan. Enemmän lumeen juuttuneita autoja. Ennemmän auttavia käsiä, työntäviä, lapioivia. Enemmän kiitosta kuin koskaan.

Aivan uskomatonta se korviin kajahteleva kiitoksen määrä.

Ylikierroksilla - Musta hevonen

Kaikki ihanat lukijat ja tarkat kommentoijat. Kiitos viimeviikkojen kommenteistanne! Luen ne tietenkin kaikki, nytkin moneen kertaan. En ole saanut rauhotuttua istuakseni koneella. Pääni on ollut viime aikoina niin monen touhun ja menon kuormittama. Sain juuri äsken itseni kiinni ryntäilemästä kolmen kerroksen väliä hommasta toiseen, tehokkuus nolla. Joten istuin alas kerätäkseni ajatukseni.

Huolimatta hyvistä aikeista sama meno jatkui: Koitin ottaa kuvan tähän kirjoitukseen, mutta kameran akku olikin loppu, akun latautuessa kuorin loppuun uunijuurekset, kannoin välissä miehen rautakaupasta hakemaa kipsilevyä ja lautaa peräkärrystä sisään. Tökkäsin hälle lajittelemani keräyspaperit matkaan jne. Nyt tulin viimeistelemään kirjoitukseni, lataamaan kuvat ja kohta vihdoin koitan lajitella kolmen viikon pyykin, vai pitäisikö ensin pestä koira...vai peräti käydä kaupassa...

On kai hyväksyttävä, että aina välillä joku päivä on tällainen...ja että ne viisi kipsilevyä, jotka eivät mahtuneetkaan kuistille makaavat nyt olohuoneen lattialla.
Kunhan vieraat tulevat kuudelta ja rasitamme miespuolisia ensin kipsilevyn kannolla, saamme istua pöytään jossa on runsaasti hyvää ruokaa ja viiniä!

* * *

Mieli olisi palanut myös ulos luonnon valoon, kuvaamaan töitäni. Olen saanut jotain aikaiseksikin tässä kurssien, juhlien, työkiireiden ja remontin aikana. Ehkä joku huomasikin Postia Sinulle -lehden tuunaukset. Tässä lahjavinkiksi suunnittelemani naulakko, joka olen tehnyt vanhoista shakkinappuloista ja pätkästä ylijäämälautaa. Mies keksi sille mainion nimenkin.