Ei kättä ei kuvaa...

...sanojakin vain muutama. Mutta kunnon flunssa kaupanpäällisinä ja kuume kolmatta päivää yli 37,5. Se on minulle paljon. Tehokasta sairausloman käyttöä siis. Jouduin siirtämään ortopedin, sinne ei kuumeessa saa/hyödytä mennä taivuteltavaksi.

Vaan jotain ihanaakin:
"Raapaisu" ja kaksi napakkaa potkua perään!!
Kuuleeko isäkarhu maailmalla?

Ja kiitos M joka kävit pikku U:n kanssa tänäänkin ulkoiluttamassa koiran -en unohda.

Mitä helvettiä

Kuvat eivät varsinaisesti liity juttuun. Esimakua Turusta. Tykkäsin.









Kerroin miten tulin raput alas pari viikkoa sitten ja että ei tainnut käydä kuinkaan. No kävi sittenkin.

Viikon kuluttua siitä olkanivel alkoi särkeä ja kipeytyä. Flunssa antoi lisäpuhtia tulehdukselle. Nyt koko kättä jomottaa tauotta. Eilen lääkäri lähetti olkapäihin erikoistuneelle ortopedille, sinne pääsen torstaina. Siihen asti määräsi käden lepoon ja reseptin kanssa kotiin. Panadolia jossa jotain. Koitin sanoa, että Panadol ei minuun tehoa. Lääkäri sanoi, että tällä kyllä lähtee kipu. Koitin vielä inttää, että sen vaurion laadun selviäminen ja TULEHDUKSEN lähteminen olisi se tärkee juttu, että kyllähän nyt tilapäistä kipua kestän.

Apteekissa minulle selvisi mitä tuo niin tehokas aine oli. Morfiinijohdannainen kodeiini. Menee yhtä lailla sikiöön ja aiheuttaa riippuvuutta molemmille, sanoi farmaseutti. (Mutta tulehdukseen hyödytön.) Määrätään kyllä kuulemma silti raskausaikana. Meinasin lentää pyllylleni. Reseptit jäi käyttämättä.

Huoli on suuri, että käsi varmasti tulee kuntoon, ennen lapsen syntymää. Milläs muuten kanniskelen? Mutta ettäkö oikein lääkärin määräyksellä huumattataan samaan aikaan kun minä koitan täälä neuvolan ohjeiden mukaan huolella huuhdella salaatinlehtiä ja vältellä tuorejuustoa! Itkettää jo pelkkä ajatuskin.

Tässä tätä käytännön kulttuuria, Ihanasta Turun reissusta sitten myöhemmin.
Ja nyt käsi takaisin lepoon.

Turkuun

Lyhyt työpäivä. Mies noukkii minut töistä jo kello 12. Meillä on hotellipaketti Turun pahamaineeseen kylpylä Caribiaan, mutta pääpäino kaupunkilomalla, näyttelyillä, ostoksilla, hyvällä ruualla ja levolla. Koiralle kotiin hoitaja.

Ohjelma on vielä auki, ei ole ehditty googlata. Vinkkejä?

***

Mies kysyi eilen, luettuaan edellisen kirjoituksen, että miksi et kertonut siitä Vintagekaupan myyjän nuoruudesta. Siitä miten hän oli viettänyt tuollaista ylellistä elämää Keniassa, ja osa puvuista ja asusteista oli perheen omia. No, hitto en muistanut! Mies se taas haastatteli hänetkin perusteellisesti. Hän on siinä hyvä ja aidosti kiinnostunut. Minä en juuri saa kysytyksi oikeita kysymyksiä, ja harmittelen aina jälkeenpäin, että miksi en kysynyt.

Silloinkin kun kun olen liikkeellä yksin, tulen kotiin ja kerron jotain kuulumisia hän kysyy aina tarkentavia kysymyksiä. Ihan olleellisia, ja huomaan, että minulla ei ole vastauksia!

Oi aikoja

Saisipa silloin tällöin pukeutua viimeisenpäälle olematta ylipukeutunut tai korni! Olisipa hauska siirtyä hetkeksi aikaan jolloin jokainen oli pyhänä ja juhlana siistiytynyt parhaimpiinsa ja sunnuntaikävelyllä vilahteli herraskaista kansaa.

Nykypäivää vaivaa arkipäiväisyys. Farkuissa voi mennä mihin vain. Mistä muusta se juhla paremmin alkaa kuin siitä, että jo kotona on kuin etkot, otetaan lasi viiniä, laitetaan musiikkia ja pukeudutaan. Voi sinkkuaikoja, tuo pukeutuminen oli joskus illoissa parasta! Kävi niinkin, ettei koko iltana päästy tyttöporukalla mihinkään, kun aina lähdönhetkellä joku tahtoi vielä kokeilla tuota, korjailla vähän meikkiä, ottaa vielä yhdet...ennen pakkasen kiristämää pitkää jonoa ravintolaan.

Uusi tuunausnurkka

Kellarikerros





Autotallin ja sokkeloisen kellarikäytävän välissä on pieni kumma huone, tuskin edes viittä neliötä. Kahden palo-oven välissä. Mitä lie siellä aikanaan ollut?

Nyt on sivelty kaksi kerrosta maalia tunkkasten paneleiden päälle. Kannettu hyllyjä naapuriavun voimin, ja saatu ikivanhat lundiahyllyt kiinnitettyä seiniin. Välissä käytiin katsomassa Kuninkaan puhe ja sitten etsittiin taas sitä juuri sopivaa ruuvia ja kannettiin taas tavaraa kolmenkerroksen väliä ylösalas, niin että pakarat vinkui.

Kyllä kelpaa

Eilen saunaseuraa jo toisen kerran tällä viikolla. Saapui kaivattu vieras autolastillinen vauvantarvikkeita mukanaan. Sitteri, turvakaukalo, kantoliina ja rintareppu kuin uudet nököttävät nyt olkkarin nurkassa. Vaativat jatkamaan lastenhuoneen raivaamista jo tänä iltana.

Mies toi taas työmatkalta aarteita. Sammakot hyppäsivät niiden päälle, kuin lumpeille. Arvaatteko mihin näitä oli käytetty?