Aika nopeasti kävi selväksi, että imetys antaa RUNSAASTI aikaa ajatella. Varsinkin yöaikaan, kun siinä vaan pötkötellään kaikki rinnakkain ja maailma on hiljainen.
En ole vielä keksinyt ratkaisua ilmastonmuutokseen enkä laatinut toimivaa Suomen valtion velanmaksuohjelmaa. Sen sijaan ajatukseni palaavat kertatoisensa jälkeen ihmettelemään vanhempien ja etenkin naisten sitkeyttä kautta aikojen ja sitä miten ennenaikaan on KUKAAN on ylipäätään selvinnyt raskaus ja imetysajasta hengissä. Puhumattakaan siskoista maailmalla alkeellisissa olosuhteissa tänäkin päivänä.
Miten selvisi eskimoäiti synnytyksestä peppu paljaana koleassa iglussaan? Entä pienokainen, joka veti ensihenkosensa kylmää ilmaa. (Tiesittekö, että nälkävuosina vain poikalapset säästettiin, tyttövauva laitettiin iglun oviaukolle nukkumaan pois, kun ruoka oli kortilla muutenkin.)
Miten savupirtin väsynyt monipäisen perheen äiti sai pidettyä rintansa kuivana ja lämpimänä, ei ollut imetysliiviä vissiin ja esiin oli kaivettava koko rinta aamun kylmyydessä. Entäpä ne vauvan vaipat, missä ne kuivaksi saatiin. Ja kaikki pulautuksista kosteat vaatteet, joita ei montaa paria ollut.
Äidit sodissa, äidit vailla ihmisoikeuksia, äidit ilman terveydenhoitoa, Ympärileikatut äidit komplikaatioineen...
Entäpä se nuori kerjäläisäiti Goalla, joka kulki lastaan rinnalla roikottaen kerjäten turisteilta rahaa kuumalla hiekkarannalla. Mahtoi hänen hartioitaan särkeä? Mikä suojasi sen pienen ihoa paahteelta ja hautumiselta, missä se lapsi pestiin ja hoidettiin? Mahtoiko sorjalla äidillä maito riitää?
Olen kastellut tyynyliinan kulman pelkästä liikutuksesta, kun olen ajatellut, että minulla on maidonkerääjät, rintakumit ja lasituttipullot ja rintapumput, jotka kaikki desinfioin puhtaassa kattilassa. Maidot saan jääkaappiin tai pakkaseen säilymään ja jos oma maitoni ei riitä, voin ostaa äidinmaitoa tai korviketta. Lapseni saa aina kuivaa päälleen ja likaiset sen kun pyöräyttää pesukoneessa!
Nytkin kun Pikkiriikkinen kuitenkin nappasi sen flunssamme, saan ohjeita neuvolasta ja jopa netistä. Voin lähettää Isän apteekkiin ostamaan suolavettä ja nenäpumppua. Ja jos pahaksi yltyy pääsemme lääkäriin. (Niin siinä kävi, että krohina alkoi viime yönä, toistaiseksi vielä imee hyvin, ei siis ihan tukossa ole kaikki röörit.)
Mutta juu, hiljaiseksi pistää, kun miettii missä olosuhteissa elämä voi saada alkunsa. Miten paljon yritystä vanhemmilla on huonoissa olosuhteissa ja sitten vielä nekin pienokaiset, joiden vanhemmat eivät syystä tai toisesta ole kykeneviä kantamaan vastuutaan, vaikka ulkoiset edellytykset olisikin ok.
Sellaisia minä olen miettinyt kun silitän pientä silkkistä tukkaa aamuyöllä.
