Keramiikkaa - Kesätauko

Nyt se kesä tulee, sen tuntee jossain sellaisessa paikassa, missä on arkistoituneena tuoksuja, keväisiä ihastumisia, auringon tuoksua iholla, polkevien jalkojen keveyttä. Sinkkukautensa katuihinkin luo pidemmän katseen ja antaa ajan kullata ne vuodet, kun kesäöinä käveli aamuyöstä pitkää siltaa kotia kohti.

Tuntuu käsittämättömältä onnelta, että saa lapsen kanssa möyhiä puutarhassa monta pitkää kuukautta. Ja että Mieskin on kunnon lomalla. Kuusi viikkoa hälläkin!

Ei malta pukea tarpeeksi ja palelee sitten julmassa merituulessa.

Pihatöihinkin piipahdin viikonloppuna. Ai että teki hyvää, siinä unohtui ihan kipeä selkäkin.

* * *

Keramiikkatunnitkin loppui ja syksyllä sitten taas. Tämä kulho sai muotonsa varjoliljan siemenkodasta. Tänään koitetaan hakea vielä viimeiset työt opistolta pois, kun ei sille viimeiselle tunnille milläään päästy.



Kalenterissa tyhjää

Ihania ne päivät kun voi vain olla. Auringonpaiste kruunaa kiireettömän kotipäivän.

Äitiysloma on sikäli verrattavissa eläkepäiviin, että siitä ne kiireet alkavat. Vaikka juuri mitään ei suunnittelisi etukäteen, kalenteri senkun täyttyy.

Kotipäivät ovat harvinaista herkkua sikälikin, että jos emme pistä päätämme ulos ja hankkiudu ihmisten ilmoille, niin muutamassa päivässä lapsi kypsyy niin totaalisesti kotonamöllöttämiseen, että helpommalla pääsee ja tyytyväisempinä pysymme, kun lähdemme turuille ja toreille kuljeskelemaan.

Ja älkää nyt hyvät ihmiset kirjoittako mitään kotoilusta. Ei täälä mitään tarvitse kotoilla, täälä vaan ollaan ihan tavallisesti ;)

Pääsiäissöpöläinen

Hetkinen, sehän syö krookukseni.

Reilu meininki

Itkuhälyttimestä kuuluu jokeltelua.

Meidän kompastuskivi on koko vauva-ajan ollut nukahtaminen yöunille. On koitettu vaikka mitä, ja vaikka mihin. Hulluinta on, että päikkäreiden määrällä tai pituudella ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta siihen, miten uni tulee silmään illalla. Ellei nyt ihan iltasella vetele unia.

Pikkasen siis hämmästyttää ja jopa kirvelee mieltä, että touhuttuamme puoli yötä flunssaisen lapsen kanssa viimeyönä, hän (tänäänkin) sammui samantien kun hänet laski kantokoppaan ja kantoi terassille. Nimittäin naapuri kaataa puuta siinä vieressä moottorisahalla ja toinen palastelee sirkkelillä. Ei vaivannut tukkoinen nenä, ei raastanut korvia sirkkeli.

This is what we call reilu meininki.

Minkäs teit!

Eikö tästä talvesta jo päästä?

Minulle lauloi jo mustarastas. Krookukset kukkivat pihassa. Koirankakka haiskahti tienposkissa ja kevätpöly pöllysi naapurin pienelle pyöräilijälle, joka ilmeestä päätellen oli ensi kertaa kolmipyöränsä päällä. Ilmassa oli jo lupaus, että lunta ei enää tule!

Viikonloppupuuhia

Juuri, kun ehdin huokaista, että on perjantai onkin jo sunnuntai. Puoli lauantaita menee aina siivotessa ja vauvauintiin tuntuu uppoavan puolet sunnuntaista. Kivaa se on silti. Polskitaan koko perhe. Viime viiikolla tyttö teki kaksi kunnon sukellusta. Vesilelujen pyydystäminen on myös tärkeää.

Kohta mennään taas. Tällä kertaa tulee oikein valokuvaaja.

Jahas, virpojia tulossa, pitää mennä!