Kissa ja noita

Itsetunto kohillaan

Lapsi tuo joka päivä päiväkodista tullessaan nivaskan taidettaan tullessaan.  Koitan sitten pelastaa siitä kasasta helmet ja hävittää vaivihkaa loput, sillä jos kellä, niin hällä on itsetunto kohdallaan, eikä tuota kuuluisaa oman taiteen hinnoitteluongelmaa:

Piirustuksia ja askarteita oli taas kertynyt pahvilaatikkollinen ja ajattelin, että pyydämpä hänet itsensä rankkaamaan työt kahteen pinoon. Tässä nyt vieressä naurua pidättelen, kun hän arvioi tuotoksiaan. "Arvokas!" hän kajauttaa lähes jokaisen kohdalla ja säilytettävien pino senkun kasvaa.

Joskus olen livauttanut piirustuksia lehtikoriin ja unohtanut peitellä ne sanomalehdillä. Tyttö on nähnyt ne siellä ja kysynyt järkytystä äänessään: "Äiti!! Miksi nää oli lehtikorissa?" Mitäs siihen muuta vastaamaan, kuin että "Ohhoh, varmaan tipahtanut...älä jätä siihen eteiseen lojumaan! " No totta puhuen, on tässä kyllä koitettu myös puhua siitä, että kaikkea ei voi säilyttää.

Kiitos Rakel

Hei äippäset, onko kotona pieniä naisenalkuja? Rakel puhuu asiaa:

http://kioski.yle.fi/rakelin-kuplassa

Vaikka mua miellyttääkin toi alkuasetelma enemmän kuin lopputulema, niin moni naisen alku, vielä lapsi, on jo omaksunut median kauneusihanteen ja vertailee kasvojaan studiomeikattuihin kasvoihin. Tässä pureskeltavaa yhdessä lapsien kanssa. Kaunista päivää kaikille, naurakaa ja siristelkää auringossa, että tulee ryppyjä, ne antaa luonnetta kasvoille!

Muutenkin, mä diggaan Rakelista. Mitä hän tekeekin, hän riisuu naamioita ja esirippuja asioiden ympäriltä. Rakel on myös sujuvasti hyppinyt roolista toiseen, minkä ei ehkä voisi kuvitella olevan ihan helppoa sen jälkeen kun niinkin havainnollisesti opastanut aikuisia Lassin kanssa. Siitä on kyllä pieni ikuisuus.

Lisää iloa ja Jujua

Iloittu on myös Jujun saamasta positiivisesta vastaanotosta. Viime viikonloppuna teimme aamusella luonnonvalossa pienen perhekuvauksen, saadakseni muutaman fiiliskuvan. Jujun aakkoskortit on myynnissä nyt Super Mukavassa, Ipanaisessa, Olkkarissa, TaitoShopissa ja Vadelmatarhassa. Kunhan sääolosuhteet ovat kohdillaan, kerään rohkeutta ajella Kirkkonummelle Artemikiin. 

Aika mahtava loppukiri, ihan kohta leipätyö imaisee minut! Käykääpä tykkäämässä. 

Tahatonta ja tahallista

Vaikka viimeiset kaksi vuotta on tosiaan olleet rankat, niin totuuden nimissä täälä on kyllä myös naurettu ja paljon. Siitä on pitäneet huolta meidän halikiilat. Esikoinen on mainiossa iässä, hän suoltaa tahatonta ja tahallista standuppia. Kuopus sen sijaan on varsinainen ääniefektikone, siinä missä esikoinen alkoi sanailla jo kymmenkuisena, hän on vasta innostunut sanoista ja mieluiten ilmaisee itseään elein ja äänin. Hänessäkin koomikon vikaa, putoaa akselille mimiikka - Mr. Bean. Molemmat lapset ovat kaikenkaikkiaan niin hymyileväisiä ja eläväisiä, että vaikka välillä arki pahasti uuvuttaa, eikä ole jaksettu kulttuurin parissa tuulettumassa käydä, niin kotisircusta on kyllä riittänyt.

Tänään aamulla, kun valoa riitti, tehtiin aamulla hätäinen kotikuvaus Jujun juttuihin. Niitä löydät täältä.

Flow

Kaikki soljuu yhtäkkiä ympärillläni, itsestäänselvän helppona. Kaikkeus tuntuu asettuneen oikeille radoilleen. Minulle se ei ole lainkaan itsestäänselvää. Vastapainona viimeiselle vuodelle, kahdelle, paistattelen tässä valossa ja siunaan jokaista pientä arjen asiaa, joka nyt yhtäkkiä soljuu kuin itsestään, kovan takomisen jälkeen. Keväisen kaarnalaivan tavoin puikkelehdin vielä henkeäni pidätellen kivien välissä.