Kun ankeus oli suurimmillaan

Hammastuskan lisäksi typykälle pasahti kunnon flunssa. Huoltojoukoillakin oli eilen melko vetämätön olo, mutta sitä on vaikea sanoa, oliko se samaa tautia vaiko pelkästään yökuppelehtamisten tulosta. Yhtään en valita, sillä kaikki menneen vuoden kulkutaudit oli vältelty.


Siivosin yhden huoneen.
Ostin lähikaupasta sinne kukat.
Sytytin kynttilät.
Latasin mutteripannun 
valmiiksi ennenkuin istuin nukuttamaan lasta.

Kannettuniraukean lapsen petiin sammutin kaikkialta mualta valot.
Menin ihanan kirjapinon kanssa siihen sohvannurkkaan.

Poskihampaita

Moni ajattelee, rahan pyörittävän maailmaa, mutta kyllä minä näin viikon valvottuani hampaitaan huutavan lapsen kanssa väittäisin, että uni se pyörittää maailmaan. Nyt ei pyöri kuin ajatus kehää.

Lapsi on kumma kapine, itkettyään surkeasti aamuneljään ja herättyään senkin jälkeen vähän väljä huutoon hän herättää pokkana ilonkiljahduksilla. Eihän siinä voi suu mutrussa itsekään olla.

Tätä rakastan!

Tämä vaihtopääruuvimeisseli on lahja isältä jota kuinkin niiltä ajoilta kun muutin pois kotoa.

Sen päät kiinnittyvät magneetilla joten se nappaa ruuvitkin otteeseensa. Teriä oli alunperin neljä , mutta sitten kahvan "pesät" alkoivat löystyä.  Yksi terä hukkui ja toinen murtui. Minä sureksin sitä ja kesti kauan kun huomasin, että niitä teriähän myydään sekä yksittäin että sarjoina.

Jotakuinkin samaan aikaan Mies investoi vaihtoteräsarjaan ja tällainen kokonainen onnen avaimisto ilmestyi meille. Rakastuin siihen tulenpalavasti heti.

* * *

Naisella on hyvä olla oma työkalupakki, jossa omaan käteen sopivat perustamineet ja sen lisäksi vielä oma porakone. Jos porakone on miehen, suhde siihen jää etäiseksi. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että jos miehen ranne on tuplaten niin paksu kuin sinun ja minun, voi hän hyvin heilutella painavia vasaroitaan ja kannatella yläilmoissaan sitä porakoneen järkälettä.

Aamulla

 

 

Harmaata on riittänyt

Minusta on tuntunut, että sataa tauotta. Tai ainakin joka päivä.  On ollut keksimistä, mitä toinen toistaan seuraavina sadepäivinä tehdään. Päiväsaunaa, ostoskeskuksia, kahviloita ja sisäleikkiä on saanut tarjoilla toisintona. Ollaan me tietty käyty  kastumassakin urheesti kaksi kertaa päivässä. Mutta tälläisiä nautinnollisia päiviä, kun kuvissa, että heti aamusta on kiire ulos, ei kovin monta muistu mieleen.

Tasaisen harmaata on tänäänkin. Onneksi serkkupoika tulee hoitoon. Kahden pikkuihmisen leikki muuttuu jokaisella tiistaisella hoitovuorolla (vuoroin heillä, vuoroin meillä eli vuoroviikoin vanhemmilla vapaailta). Kehitys on molemmilla hurjaa. Meidän tyttö ( 1v2kk)on puskemassa juuri kahta hammasta (puree kuin pieni eläin) ja tuottanut viisi sanaa ja tapailee jo juoksuaskelia. Illalla nähdään mitkä on serkkupojan (2v) uusimmat metkut.

PS. On muuten ihania tossuja arvonnassa.

Avuliaat oravat

...tarjoavat häntänsä palvelukseemme.

Orava on yksi suosikeistani.
Alla muutama kuvitus lopputyöstäni.