Ei oikotietä onneen -yökyöpelin merkintöjä

Kaappien ja maalipurkkien takaa paljastuneen tiiliseinän ajettelimme rapsutella esiin. Poistaa ovet ja välitolpan, ja laittaa uuteen leveämpään kaappiin sitten vain muutaman hyllyn alas ja tunnelmavalon ylös. 

Vanhan lavuaarin pelastin talteen, katsotaan miten siihen istuu vaikka kukkaset ensi kesänä puutarhassa. 

Ikkunasta lähtee talon entisen asukkaan, kultasepän tekemät kalterit ja seinä saa vähän eristettä kylkiinsä. 

Mutta työlästä on!

Ensin kaatosade toi ulkopuolelta vettä lammikoiksi siihen, missä kohta pitäisi olla uusi huone. Saime viikonloppuna keskeneräistä viemäriä oven ulkopuolelta fiksattua niin, että seuraavalla sateella jännitetään, toimiiko viritys. Toivon pakkasia ja lunta veden sijasta!

Sitten meillä nousi karvat pystyyn, kun pohdittiin, että mmitä putkien eristeenä mahtaa olla. Tuskailtiin mitä tehdään ja miten.

Nyt on sähköhuone (tuleva verstas) saatu eristettyä ja minunkin pikkutyöhuoneeni, joka oikeastaan on vain läpikulkukäytävä saanut ulkoseinämään eristettä, eli kohta päästään pattereita asentelemaan.

Arvontoja ja etsintöjä

Suhmuraiset kännykuvat toimivat shoppailuhetken keskustelunavauksien apuna kotosalla!

Samaan aikaan kun autotallin kohdalle on uuden huoneen sijaan ilmestynyt vain sadevedestä kertynyt uima-allas on mietittävä jo sisustusmateriaaleja.  Kävin ideankeruu reissulla Perobassa, Granit:issa; Pinossa ja Kodin Ykkösessä. Mielikuvissa on yhä yhdistelmä pehmoisista ja rouheista meteriaaleista. Ja naulakoiksi kävisivät esim nämä uusiokäyttöön päässeet putkenpätkät, kun putkia jää huoneeseen muutenkin näkyviin. 

Vielä ehtii osallistua askartelukirjan arvontaan, kohta pläjähtää uusi ja viimeinen kirjaylläri!

Mukavuuksia

Eväsleivät! Aamun pelastajat. Siihen menee yllättävän vähän aikaa, kun kääräisee aamulla itselleen eväsleivät mukaan. Yhdestä kerrasta tuli heti tapa, niin mukavalta tuntui toimistolla kaivaa käsilaukusta aamukahvin seuraksi leivät.

Ja toinenkin ihanuus: tuntuu kuin lahjoja aukaisisi, kun lukee kommenttilootaan tipahtelevia viestejä siitä, mitä kaikea ihanaa teillä on työnalla. Ihan alkaa tuunaussormea syyhyttää. Kiitos -ja vielä ehtii osallistuakin!

Arvonta III

Nostalgisen ihanat askartelut taitaa tarjota kaikkea sitä, mitä kaamoksen aikaan tarvitaan. Kirja tarjoaa puuhavinkkejä laidasta laitaan.

Vielä ehtii tehdä omatekoiset joululahjat, riipaista villiviinistään pitkät rangat kranssia varten tai taikoa suklaata käden ulottuville sitä hetkeä varten kun ehtii istahtaa sohvan nurkkaan tossuja kutomaan. 

Minun on ainakin ihan pakko tehdä tuollainen säätä ja pakkasta kestävä viiriäisenmunakranssi! Ehkä laitan sen oven sisäpuolelle ensin, sillä nyt on fasaatipuoli niin hirveässä myllerryksessä, ettei siellä mikään kaunis pääse oikeuksiinsa. Ja nostalgisen kerhokassin kaavat kyllä kopioin, ennenkuin laitan kirjan tulemaan!

Kerro mitä sinulla on työnalla tai mitä seuraavaksi aloitat ja olet mukana kirja-arvonnassa! 

Ikuisuusaihe

Aikuinen voi haastaa pahoinpitelijän oikeuteen, mutta lapsella ei taida olla mitään oikeusturvaa tässä maassa. 
"Päivittelyä, kieltämistä, vastuunpakoilua, toivottomuutta, ei ratkaisuja." – siinäkö ovat todella meidän aikuisten eväät hoitaa koulukiusaamista? Jo tuo sana kertoo suhtautumisesta. Kyse on raaimmillaan henkisestä ja fyysisestä jokapäiväisestä pahoinpitelystä.

Kun nyt taas luin artikkelin koulukiusaamisesta, jolle ei "mitään voi", niin tulipahan mieleen, että saisiko se kiusaajan vanhemmat puuttumaan kiusaamiseen, jos kiusaamisesta tulisi ilmoitus sossuun. Sosiaalivirastosta tultaisiin sitten kotiin keskustelemaan vanhempien kanssa keinoista. Ja tarkastamaan, onko kiusaajalapsella kotiolot kunnossa, vai miksi pitää sitä pahaa oloa purkaa muihin lapsiin. 

Vois olla aika pysäyttävää. Jos olisi energiaa tekisin tästä lakialoitteen. 

Viime päivinä

Ilo on alkanut tuikkia takaisin arkeen. Tiedä mistä säröstä se pääsi takaisin elämäämme.  Huoli eräästä suuresta murheesta oli jo ihan nielaista meidät, mutta nyt koitettan olla itkemättä huomista sadetta. Ehkä sitä ei tulekaan.

Olen taas jaksanut ajatella remonttia.

- Olen käynyt monta kertaa päivässä katsomassa rouheita pintaja ja miettinyt mitä voimme säilyttää.

- Olen löytänyt kaapista tavarantakaa rouhean betoniseinän.
- Olemme påäättäneet, että ainakin katon tahdomme vain maalata. Se muistuttaa minua lapsuudesta, sillä isän talossa on samanlainen laudan päälle valettu betonikatto.
- Olen haaveillut lattiapinnasta. Siitä millainen se olisi sitten kun kun lattia lämmitys on asennettu paikalleen ja uusi betoni valettu. (Nyt tekisi mielemme jättää pelkälle betonille ja hankkia vain pehmeä, suuri ja kaunis matto.) 

- Olen katsellut tapetteja ja lamppuja, suunnitellut senkin paikkaa. Miettinyt hyllyä ikkunan alle.

Paree onkin jo vähän miettiä. Remonttimiehet tulevat ensi tiistaina.