Härregyyd

Sanoo lapsi katsottuaan Risto Räppääjää. Niin sanon minäkin. En koskaanikinä ehdi kirjoittaa tänne ellen laske rimaa. Tänään saa kuvaton teksti riittää ja pari lausetta.

Juoksin äsken, vauvan nukkuessa ulkona, telan kanssa kaksi ylintä kerrosta läpi ja paikkamaalasin kolhuja, tahroja jotka ei rätilllä lähde ja kohtia, joihin tytär on piirtänyt vahaliidulla.

"Kun minä olin pieni piirsin seiniin, muistan hänen sanoneen ja muistan sen ilmeenkin kasvoillaan ja käsien asennon , kun hän sitä selitti. Silloin siitä tarkalleen oli kaksi kuukautta, kun hän oli ollut pieni..."

No nyt ei ole pitkään aikaan piirretty seiniin, joten ehkä tämä työ oli kannattavaa.

Rivien välistä voitte varmaan lukea, että kun aikaa ja energiaa alkaa olla tälläiseen, niin pääsääntöisesti lapset nukkuvat taas yönsä ja valo on lisääntynnyt sekä ulkona, että pään sisällä!

Mitalit jaossa

Loppuviikon pelastajat Néni ja Mummo, jotka nukkuivat esikoisen kanssa, niin että minä sain rauhan tohista yöt vauvan kanssa. Ekana yönä Vauva jaksoi herätä kolmasti ja toheltaa yhdestä puoli neljään aamulla. Toisena yönä päästiin kahdella heräämisellä 20 minsaa tohellusta per kerta.

Ensi yönä on Mies jo kotona, ehkä kaikki meistä vihdoin nukkuu, jos passitan heidät vielä muutamaksi yöksi kellarihuoneeseen.

Tämä biisi on omistettu niille, jotka rientävät hätiin ja niille, jotka ovat hengessä mukana.
Ja tietty natural high, sellainen on olo, kun saa nukkua 4 tuntia putkeen!

Unettomia öitä ja tahattomia rastoja

Mies lähti taas reissuun ja yöt lähti taas samantien uuteen laskuun, kun en pysty yksin olemaan johdonmukainen vauvalle. Ensimmäisen yönä vauva kitisi esikoisenkin  hereille ja siinä minulla sitten oli kaksi väsynyttä lasta hereillä kello 4.30. Tehokkaasti he sitten häiritsivät toisiaan, eikä kukaan pystynyt vaipumaaan uudelleen uneen  pitkään aikaan, Jouduin ottamaaan rinnalle. Harmitti vietävästi, sillä vauva oli niin monta kertaaa nukahtaa omin avuin ilman rintaa, mutta en vaan voinut valvotttaa enään esikoista, joka omasta sängystään kyseli, miksi pikkuveli ei nuku.  Vaan  kuinka ollakaan esikoinen pomppasi silti kello seitsemän ylös.

Seuraavana yönä en enään uskaltanut pysyä metodissani tassutella vauva takaisin uniin, vaan nostin sängystään rinnalle aina kun heräsi. Neljästi vauvan vuoksi, neljästi esikoinen tohisi minut hereille. Mieli ei oikein rauhoittunut nukkumaan siinä välissä. Uniohjaaja, jonka piti tulla meitä opastamaan viime viikonloppuna oli sairastunut ja perui.

Olen laskenut riman ihan nilkkoihin asti. Pyykit on ollut nyt kolmatta vuorokautta pestyina koneessa, Osan ruuanlaitosta olen ulkoistanut Saarioiselle sekä Hippi-lastenruokavalmistajalle ja hmmm... tukkaani on tullut valtava rasta ja velourpöksyni ovat jo kolmatta päivää niin ruokamössössä, että ulos mennessä on käytettävä pitkää takkia.

Mut noi lapset, ne on pelkkää aurinkoa!

Odotan Neni -tätiä Tampereelta saapuvaksi kuin palkkapäivää.

Tähän sopii tämä video.

Uusi huone

Huone yläkuvassa niin kaukaa, kuin huoneessa pääsin peruuttamaan. Alakuvassa ollaan jo ulko-ovella, joten suurensuuri tämä huone ei ole.

Kolmen saman kokoisen vaakaikkunan verhoiksi tuli ohutta läpikuultavaa pellavaa.

Puusepälllä teetetty tukeva integroitu hylly kannattelee kirjoja ja raskasta, kaunista vanhaa ompelukonetta, joka oli odotellut varastossa vuosikaudet aitiopaikkaa.

Olen aina pitänyt raakalaudan päälle valetusta katosta. Vanhan autotallin katossa oli kaikenlaista kouluua ja naulaa. Paikkailtuamme rujot kolot tuli katosta siisti pelkällä maalilla.

Laatikoiden päälle tiilisyvennykseen tulee vielä hyllytaso samaa sävyä peräseinän puusepällä teettämämme kirjahyllyn kanssa.

Vallitsin pehmeitä ja lämpimiä tekstiilejä kontrastiksi karheille seinille, jotka halusimme säilyttää. Pelkäsimme kellarihuoneen olevan pimeä, joten takaseinää lukuunottamatta kaikki sävyt ovat valkeita. 

Uusi huone on jo näyttänyt tarpeellisuutensa: Siihen on majoitetu jo monet vieraat, sen viileyteen paettiin kesäkuumilla, siellä on otettu nokosia, ja nyt viimeisimpänä, siellä nukuin vauvan kanssa kun nukkuminen yläkerrassa muuttui mahdottomaksi. Viimeiset kolme yötä nukuin siellä esikoisen kanssa, kun isä piti vauvalle tasssuttelu-unikoulua yläkerrassa, minäkun en mitenkään pystynyt kovettamaaan itseäni saatikka jaksanut hoidettuani yöt yksin 8 kk. Nyt on uusi sävel löytynyt onneksi nukkumiseen: 30 minutin pätkien sijaan poika vetelee kahdeksankin tuntia. 

Aivolepuutus

Mies lähti työmatkalle Bangkokiin.  Minä jäin rannalle ruikuttamaaan hirviökammoisen 3.5-vuotiaan ja 8-kuisen kanssa. Jälkimmäinen on viimeiset 2 kuukautta herännyt 6-10 kertaa yössä  (yleensä sen kymmenen) totuttuaan sitkeän korvatulehduksen aikaaan ympärivuorokautiseen palveluun.

Saatuani lapset eilen nukkumaan (tai siis se toinenhan pitää alkuyöstä käydä nukuttamassa noin 20 minutin välein uudelleen) rupesin näpertelemään pöydälle jääneistä hamahelmistä lumihiutaleita. Varmaan jokin stressireaktio...

Unikoulua on tiedossa kun mies palaa kotiin. Jos saatais vaikka unet rauhoittumaan ennen kuin hän taas sitten viikon päästä lähtee.

Toistaiseksi kuitenkin vielä häntä pystyssä täälä ja hyvissä voimissa. Pakottauduin tänään ottaan päikkärit minäkin, vaikka olis kyllä ollut muutakin tekemistä. Sehän ei  tekemällä lopu.

Jaaaa määä-ä toi-vo-o-tan rentoa viikkoa itse kullekin säädylle!

Rakas joulupukki

Rakas joulupukki: Anna aikaa. Anna aikaa perheen, ystävien, ja sukulaisten kanssa. Anna aikaa suuresta aikapussistasi, silloin kun kolmivuotias matelee ja vauva tuskastuu, ettei tarvitse hoputtaa. Anna aikaa soittaa tärkeä puhelu, valvoa vielä hetki miehen kanssa kun lapset vihdoin nukkuu. Anna aikaa toisinaan olla yksin. Anna aikaa joskus siivotakin ja saada taas tämäkin remppa valmiiksi.

Anna aikaa, koska kiireessä en ole parhaimmillani, eivätkä sanani aina osu oikein. Anna aikaa myös auttaa muita. Jos et jostain syystä pysty ammentamaan aikaa, niin voitko välittää pyyntöni suoraan korkeammalle taholle?