Sillä on muistamisen arvoista,
että se, mikä on sinun arkesi,
on lastesi ainutlaatuinen lapsuus.
Takki oli eilen vähän tyhjä. Kaiken puurtamisen ja loppuunsuorittamisen jälkeen tilaisuus avata putiikki, saada palautetta ja eväitä jatkaa sanan mukaisesti vesittyi. Viikonloppuun oli osunut vielä hautajaiset ja Tampereen reissu. Ensi lamaannuksesta selvittyäni kartoitin kentän, tein löyhän etenemissuunnitelman, jota en edes kirjannut ja päätin laittaa jäitä hattuun, levätä ja malttaa mieleni. Tämähän on vain harrastus, eikä tarkoitus ole alkaa rypistelemään otsaansa!
Niinpä laitoin hetkeksi pillit pussiin (kaikkihan on nyt toistaiseksi tehty tuoterintamalla) ja siivosin olohuoneen(!!) naskaleista, pyöränkumipussukoista, matonkuteista, vahalangoista, puuhelmistä, luonnoksista ja siitä epämääräisestä silpusta, joka minulta ainakin syntyy aina runsaasti oheistuotteena. Todellakin tarvitsen työtilan, mietin siinä kiikutellessani sitä tavaraa edestakaisin.
Mutta nyt pidän lapsiani sylissä, katson puutarhaohjelmia, leikin, paistan mohveleita, kuten tytär sanoo, hoidan puutarhani kevätaskareita ja juon pitkiä lattekahveja pullan ja ystävien kanssa. Eli sitä, mitä äitiyslomalla suuri osa ihmisistä ilmeisesti pitää normaalina.
Katsotaan montako päivää maltan, ennenkuin päiväuniajat menee taas hektisesti koneen ääressä.
