lauantai 4. huhtikuuta 2009

Kevät keikkuen tulevi?





Teimme viime viikolla hulppean työlistan talon sisä ja ulkotöistä.Perjantaina siivosin etupihan ja levittelin lumikinoksen, ettei kasvit tukahdu sulamisvesiin. Aurinko lämmitti ja olin satavarma, että pääsemme viikonloppuna skrapaamaan ikkunoita.

Tänään kun heräsin, ei paistanutkaan aurinko, ja koko fiilis lötsähti. En huvittanut edes kylvää taimia ikkunalaudalle, vaikka se oli sadepäivän vara suunnitelma. Päivä valui kauppakierroksella ja koirakin jäi huonolle lenkitykselle. Kauhea takaisku. Ihan kuin auringon pitäisi olla koko ajan taivaalla vakuuttamassa että kyllä se kesä tulee.

Kuvatkin arkistosta, eli viime kesän maalauskuvia. Siitä pitäisi päästä jatkamaan.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

lumilapsi



Muistaako joku sadun lapsettomasta akasta joka teki lapsen lumesta?

Satu tuli mieleeni kun katselin miten lumi alkoi
sulaa puutarhassa nököttävän savilapseni ympäriltä.
En vaan voi muistaa miten sadussa kävi.
Vain tunnelma on muistissa.

maanantai 30. maaliskuuta 2009

Betonia puutarhaan

Muutama säkki betonipölyä odottaa uutta elämäänsä autotallissa. Olen ajatellut pahvilaatikkoja muottina käyttäen tehdä vesikaukalon räystään alle.

Jos vielä onnistun saamaan japanilaishenkeä porrastamalla vesiastiat niin, että pienestä putkestä virtaa vesi alempaan, niin hyvä. Kunhan pääsen eroon siitä muovitynnyristä!

Aikanaan tein raparperin lehtiä alustana käyttäen pihalaatat mökistä ulkohuussiin. Ne jäivät sinne, joten kasvimaalle voisin muutaman lehden valaa, joilla keikkuen ja kurotellen voi kurasäälläkin jalat kuivana käydä noukkimassa yrtit keittiöön.

Tässä mainio kirja betonivaluista kiinnostuneille.





Kirja keskittyy pienimuotoisiin töihin,mutta on muuten monipuolinen idealähde. Kuvassa kasveilla painettuja koristeita betonilaatoissa.

Vihdoin on betoni päässyt piireihin!

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Suunnitelmia

Pyörin viime viikolla takapihalla verestämässä mielikuvia ensi kesän projekteista. Nyt kun satoi taas lisää lunta, niin kesäsuunnitelmat alkoivat tuntua kovin kaukaisilta jutuilta. Näitä on kuitenkin mietitty jatkavamme.



-Viime kesänä aloittelimme reunustamaan pensaanalusia ja
sokkelinpieliä mukulakivin ja se olisi nyt tarkoitus hoitaa loppuun.



-Mies kaivoi koko pihan mitalta orapihlaja-aitaa pois, ja minä
laitoin vadelmaa tilalle. Portin molemmin puolin jätettiin tupsut
orapihlajaa ja muotoilen niiden kasvusuuntaa kaariportin muotoon.



-Talon takana on se tyypillinen hässäkkä (nyt onnellisesti lumen
alla piilossa) joka pitäisi saada siistittyä: kompostin seutu,
sadevesitynnyrit, puupinot, ämpärit, risut jne.





-Pihan perälle toivon lavapuutarhaa, mutta saapi nähdä
mihin asti revetään kun talossakin on vielä tekemistä.
Kuvassa näkyy pyöräperävaunu, jossa koira tekee
kanssamme pieniä lenkkejä.

Kolme majaa



Voi miten liikuttavaa. Nostalgista. Vieläkö lapset rakentavat majoja! Oli oikein mentävä läheltä katsomaan, kun koiran ulkoilutuslenkillä näin kolme majaa lähi metsikköjen ja kallioiden kupeissa. Yksi majoista oli kyhätty laudoista ja vanhoista kynnysmatoista tämä kuvan rungoista tehty maja on joko rakenteilla tai ehkä vain kaipaa katteita kun majakausi alkaa.

Samana päivänä kuulin, ristiriitaiset uutiset, että kouluissa "liha uhataan vaihtaa makkaraksi" ja saamaan hengenvetoon, että lapsia täytyy nykyisin rohkaista ja ohjata liikkumaan välitunneilla. Lapsuuteni Tampereella 60 centtiä on kuulemma liikaa lapsen päivän pääateriasta. Moni vanhempi taitaisi mieluummin kantaa lukukauden alussa 100 euroa kouluruokalaan, jos sillä saisi ravintoa lapselleen, kuin että raha menisi moninkertaisena koulun karkkiautomaattiin tai eväisiin.

***

Lapsena rakensimme joka kesä "Pikkumetsään" majat. Niitä oli maassa ja puussa. Parhaat majat syntyivät sinä kesänä kun kaupunki oli päättänyt harventaa metsikköä. Meillä oli tuuheita puolitoistametrisiä havunoksia käytettävissä. Saimme sekä havumajan, laavun, että sen ympärille teimme vielä "muurin". Rakentaminen oli tietysti se tärkein vaihe, mutta kyllä me sitten "pesimme" siellä tuomiemme vanhojen täkkien ja tyynyjen kanssa pitkin kesää. Sinä kesänä maja piti sadettakin.

Rakennetaanko teillä majoja?

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Pakko mikä pakko

Hyvät uutiset: vatsa sietää taas kahvia. Mikä helpotus. Jatkossa laitan sinne aamuisin jotain pehmikkeeksi alle!

Huonot uutiset: Toisin kuin luulin oli sittenkin laitettava molemmat kädet likoon ja ryhdyttävä aukaisemaan viemäriä. Suihkun aikana viemäri alkoi röyhtäillä, sanonko mitä, ja autotallin lattialla oleva sadevesiluukku täyttyä peellä. Tyhjensin sen käsipelillä. Ämpärillä katuviemäriin. Enenmittä yksityiskohditta: Kaivoin talopaperit esiin ja järkeilin, että tukos täytyy olla runkolinjassa, kun vesi lähtee väärään suuntaan kohti sadevesiviemäriä. Soitin sekä jätevesilaitokselle kuvaillen havaintojani ja Lokapalveluun saadakseni pihan likakaivon putsatuksi ja putket auki.

En ole pitkään aikaan saanut mistään yhtä hyvää ja ystävällistä palvelua! En sen kummemmin kosmetologilta kuin vaikka matkavarausta tehdessä. Vapaapäiväni joka alkoi sanalla sanoen paskamaisesti kääntyi prinsessa-oloksi. Ehkä sillä linjan toisessa päässä olevaa hymyilytti, kun kerroin viettäneeni vapaapäiväni kädet kyynäriä myöden viemärissä ja kerroin sitten (muka)asiantuntevasti tukoksen olevan runkolinjassa.

Joka tapauksessa kymmenen minutin (!!) päästä pihassa oli jokin imuauto ja tuntia myöhemmin tukos auki. Huonouutinen oli että tukoksen oli aiheuttanut irtirepsottava putki. Tästä tulee vielä lisälasku. Huomenna putkimies.

pst. Oletteko käyneet Helsingin Kaapelitehtaan teatterimuseolla? Suunnatkaa sinne lasten kanssa tai ilman. Paikka on innoittava ja varattavissa myös juhlapaikaksi. Ja samalla voi kiertää muutkin Kaapelin näyttelyt ja museot.