Elävissä kuvissa

Viime talvena meillä kuvattiin kolmiosaista
TV-elokuvaa Jälkilämpö.
Ensiesitys tulee YLE TV 1:n kotikatsomosta tänään
klo 21.30, osat 2 ja 3 vastaavasti 15.3. ja 22.3.
Uusinnat aina saman viikon perjantaisin klo 22.55.

Jos en väärin muista, niin keskimmäisessä osassa liikutaan kodissamme. Saa nähdä tunnistammeko kotiamme, vai onko stailaaja tehnyt tehtävänsä. Meillä ei ole telkkaria, mutta toivotavasti näkyy Yle areenalta!

***

Vielä naistenpäivän haaste
Maailma muuttuu pienillä oikein suunnatuilla teoilla. Ei mitään niin pientä, ettei sitä kannattaisi tehdä. Tänään lähettelen ajatuksia nepalilaisille tytöille, joita olen verrattaen pienellä, mutta säännöllisellä summalla lähettänyt koulutielle viimeisen kuuden vuoden ajan.
Toivon näin voivani vaikuttaa äiteihin, jotka kasvattavat seuraavan sukupolven. Aina voisi tehdä enenmänkin, mutta hyvä että edes näin.

Klikkaa ja katso video

Naisten taidesalonki

Väsynyt edelleen olen, mutta tyytyväinen. Perjantaina nostelin matot rullalle, hain lisää halkoja sisään lämpenemään ja tein tilaa maalailijoille.

Lauantaina puolilta päiviltä saapuivat ensimmäiset ja brunssilla aloittelimme.
Näpertelimme ensin kukin omiamme. Kolmen maissa virittelimme olohuoneen takan mallille lämmikkeeksi. Piirsimme 3 minuutin kroqueta parinkymmenen minuutin sarjoissa. Kaunis valo laskeutui huoneisiin kevyt musiikkikin soi, kunnes unohtui vaihtaa levyä.

Olin pohjustanut kolme kaunista pohjaa, mutta arastelin piirtää niille, kun kynäni takkusi harjoituksen puutteesta. Kesti jonkun aikaa löytää oikea väline ja rentous. Kenties 1 minutin kroque olisi tuonut viivaan vielä lennokasta huolekkuutta. Sain kuitenkin kuvia pohjiini.

Väki vaihtui moneen kertaan, kuutisen meitä oli kerrallaan aamusta iltaan. Loppuillasta teimme pidempiä asentoja, pidimme taukoa. Välillä tunnelma oli suorastaan harras, kun koitimme hahmottaa ihmisvartalon linjoja. Välillä syntyi iloinen supina, söimme, vähän viiniä joimme ja illalla viimeisten kanssa saunoimme. Sunnuntai aamuna vielä muutaman kanssa jatkoimme, mutta sitten aurinko houkutti meidät puolentoista tunnin lenkille jäälle.

Kauneutta ja voimaa näin, kun katselin kymmenen kovin erilaisen naisen herkkiä käsiä. Olen vähän liikuttunut...kiitos. Tästä jää hyvä muisto, ja yksi otti jo pallon vastaan ja sanoi keväällä jotain vastaavaa järjestävänsä.

Elämän taidetta

Näistä ilahduin, väriä ja keveyttä kaipaan. Ystävältä sain eilen.

Kerrompa teille vielä jotain viimeaikaisista,
vaikka turhautuminen onkin varmaan kuultanut jo rivien välistä:

• Tulin monena päivänä syli täynnä ideoita kotiin
  -mutta usein vaivuinkin piikkumatolle jomotukseni kanssa.
• Ostin yliromanttisia muffinssivuokia
  -vaikka enhän minä leivo.
• Koitin tehdä meille väsyksissä aamiaisen
  -jota kumpikaan ei jaksanut syödä.
• Päätin antaa elämän kantaa
  -mutta stressasinkin vielä enenmän.
• Halusin värjätä tukkani -mutta olinkin stressatessa
  raapinut päähäni ihottuman, joten se siitäkin sitten.
• Huomasin, että koira on lihonut pullaksi, olen sitkeästi halunnut uskoa turkin vain olevan pörheä. Punnitsin -ja jouduin laittamaan sen kuurille. Nyt joudun katselemaan sen kerjäämistä ja syytän itseäni, silä en ole jaksanut liikuttaa sitä tarpeeksi.
• Ajattelin, että nyt pitää syödä erityisen hyvin, että voimiintuu
  -mutta otinkin heti ensinmäisenä kotiin tullessani snapsin.

Voisiko tuuli jo kääntyä sillä tarvitsen jotain voimiinnuttavaa?

Olen kutsunut ystäviä talon täyteen viikonlopuksi maalaamaan ja tekemään taidetta. Elävän mallinkin saimme. Tänään tulevat ensimmmäiset pohjustamaan kankaitaan. Minä teen kookoskanakeittoa koko poppoolle ja ostan ruoka-aineet huomista brunssia varten.

Väsy

Eilen, keksin kuin keksinkin sen kaipaamani arkiluksuksen: laskin Ikean suurimman säilytyslaatikon (joka toimittaa meillä kylpyammeen virkaa) täyteen lämmintä vettä. Kannoin cd-soittimen kylpyhuoneeseen, laitoin levyn soimaan ja pulahdin ammeeseen virkkaamaan. Tänään sama tunne jatkuu. Tahtoisin hellintää, pujahtaa taskuun. Koko päivän on paleltanut, joka paikkaa kolottaa hormonaalisesti ja uni jäi vähälle:

Mies tuli eilen yöllä Amsterdamista työmatkalta, turisimme tunnin ja päätimme herätä aikaisin syödäksemme aamiaisen yhdessä ennekuin hän taas ampaisisi Miamiin. Aamulla olimme molemmat niin väsyneitä, ettemme saaneet aamiaista alas. Menimme hetkeksi takaisin sänkyyn, sitten olikin tulipalokiire, minä taksilla palaveriin hän jäi puhumaan puhelimeen.

***

Nyt illalla sain kylään ystävän, joka on ollut pitkään ulkomailla. Tuntui hyvältä, kun ystävyys oli tallella, vaikka ei oltu nähty yli puoleen vuoteen. Netti pelastaa paljon, monta kertaa viikossa rupatellaan. Hän on minulle niin tärkeä, että hyväksyn sen (ihan kuin minulta olisi kysytty ;), että hän asuu siellä kaukana, missä hän on nyt onnellinen, vaikka se tarkoittaakin sitä, ettemme juuri tapaa.

***

Virkkaan 15 minuuttia ja menen nukkumaan.

PS. Katsokaapa ihana linkki toisesta kommentista!

Haaveilua ja tositoimia

Tästä se taas lähtee.



Tapasin itseni tänään monta kertaa tapailemasta jotain suloista muistoa. Oli muutenkin kuin kevät olisi hypähtänyt sädämeen. Olo vain nitkahti villasta pellavaan ja hiihdosta pyöräilyyn, vaikka tänäänkin satoi lunta.

Ajatus viipyili viime kesän purjehduksella, Kadriorkin puistossa, jossa Miehen kanssa herkuttelimme. Kuinka Kumun taidekierroksen jälkeen nukahdimme puistonpenkille huolettomina (tosin laukkujamme tiukasti halaten).

Ostin kukkia. Koko päivän teki mieleni jotain arkista luksusta. Sellaista pientä hetkeä. Mikä se hetki olisi? Pohdin sitä ja jatkan kodin raivaamista. Onneksi jo voiton puolella.

***

Eilen illalla viihdytimme toisiamme ystävän kanssa keksimällä huvittavia vesieläimiä kavereiksi kalalle. Keksimme koko sarjan heijastinnarusta tehdyistä rauskuista hohtaviin meduusoihin asti. Jos toteutan kaikki hyvät ideat, ehdin eläkkeelle ennenkuin vedenalainen eläintarhani on valmis.

Siivouspäivä

Mies lähti työmatkalle. Kyllä täälä pärjätään.


Loppuviikosta ystäviä kylään...


...nyt siivotaan!


Totuus on,


että täälä on kauhea siivo.


Enkä ole kolmeen viikkoon laitanut tikkua ristiin.

***

Mies on imuroinut alakertaa. Minun "aluettani" olisi yläkerta.
Olen vedonnut siihen, että lattiasta puuttuu pala
ja sahanpuru pöllyää kumminkin.

Kuvat: Tommi Tuomi