Onni

Epätodellinen olo. Vielä torstaina mietin, että pitääkö vanha nurmikkomme "pystyleikata", ilmata, vai miten sen saisi elpymään. Lauantaina kaikki jo kasvoi kohisten ja leikkasimme ruohon!! Perjantaina sai vetäistä bikinit päälle. Naulakossa roikkuu monta kevättakkia, joita ei ole käytetty kertaakaan tänävuonna kun ei ole tarjennut.

Kierrätän miestä joka päivä talon ympäri osoitellen hänelle päivän ihmeet. Näytän viinimarjapensaan kukista millainen sato on luvassa (saamme marjoja tänä vuonna!). Paljastan pienen sireenivauvamme ensimmäisen kukinnon nykerön. Iloitsemme, että omenapuuntaimi selvisi jänisten tuhotyöstä ja teki lehdet.

Huokailen, että tätä onnea kestää nyt puolisen vuotta. Maasta nousee viime vuoden persiljat, sitruunamelissat ja ruohosipuli. Eilen sain jo hakea yrtit ruokaan puutarhasta. Kantaa pieniä kimppuja sisään. Neljän päivän minilomassa ehti vaikka mitä. Pakko myöntää, että toimisto ei ole kovin vetovoimainen paikka nyt.

PS. Jos et ole vielä ehtinyt, toivon, että vastaat (oikean yläkulman) erittäin vakavamieliseen tieteelliseen tutkimukseeni.

Turkoosi

Pitkä viikonloppu. Ehdittiin hioa makkarin lattia. EN ihan heti ryhtyisi tähän hommaan uudelleen. Laite vei miestä seinältä toiselle kunnes saatiin vähän pitopintaa lattiaan ja minä koitin ohjata laitetta pömpelissä roikkuen.

Väriä on mietitty vuoden verran. Valkoiset todettu liian aroiksi koirankarvoille ja kuratassun jäljille (koirahan on meillä ainoa joka sotkee, juujuu). Vihdoin päätin mukaella menneitä vuosikymmeniä nappaamalla värin portaista. Kun niistä revittiin kokolattia matot kolme vuotta sitten alta paljastui turkoosia ja sinistä kahdessa kerroksessa.








Siestaa puutarhassa ja uudelleen koneen kanssa viuhtomaan. Ja käsin loput.

Tänään on paikat hellänä, mutta muuta ei tarvinnutkaan tehdä kuin pieni koemaalaus. Olisi ehkä voinut olla hitusen tummempikin minun makuuni, mutta eipähän ole synkkä talvellakaan. Vai mitä sanoo raati? Saattaahan se tummua vielä toisella kierroksella.

Kesälle!

Nämä kuvat ei selittelyä kaipaa, paitsi viimeinen.
Siinä tehdään makkarakeittoa.

Lempeää viisautta

Älykkyys ja viisaus. Liian harvoin samassa paketissa. Älykkyyttä kyllä monella riittää, repliikit on nokkelat, koulut on käyty ja menty vauhdilla eteenpäin.

Älykkyys on kylmä sana. Viisaus lämmin. Viisauteen sisältyy maailman tärkein asia. Viisaus kulkee käsikädessä rakkauden kanssa. Rakkaudella voi paikata monta sellaista puutetta johon äly ei riitä. Toisessa kädessään Viisaudella on Rohkeus. Kuitenkin se vaikein seuralainen taitaa monelle olla olla Kärsivällisyys.

Joskus tuntuu, että älykkyyden maailmassa on kovin vähän tilaa rakkaudelle, rohkeudelle ja maltille. Jos minun pitäisi valita viisautta tai älykkyyttä, valitsisin viisautta.

Silmittelyä

Muistatteko Hänet? Slmänsä ovat kiinni nyt nuppineuloilla, sillä ihan helppoa ei ole valita kaikista monista nappiaarteista.


Sinisilmäinen skandinaavi?


Lukutoukka?


Samat napit toisinpäin.


Kunnon lautaset?


Aika silmän näköiset, mutta raapivat pieniä halaajia


Samat toisinpäin. Näin niitä ei voi kiinnittää, mutta näyttää hauskalta


Jänskät?


Vihertävät?

Entäpä jos välissä olisi "valkuaiset":








Ilmekin tekee paljon:










Että pitikin olla näin monta nappia jemmassa...

Äidille

Huomenna, tahtoisin tuoda kimppuni. Kantaa kahvit huoneeseen missä tuoksuisi vielä uni. Sanoa vielä kerran, kuinka hyvä äiti minulle olit. Sinä annoit sellaiset eväät, että ihan pikkujutut ei tieltä suista. Mitäpä siitä, vaikka joidenkin mielestä ehkä hankalakin olit. Minä tiesin sinut ja sinä minut. Tunsin sinun kipusi niin, että lämpö pakeni vartalostani, vaikken silloin tiennyt, että samaan aikaan elämän kipinä sinussa siirtyi muualle.

Tuntisitko minut vielä nyt, vuosien, vuosien jälkeen, kun olen aikuinen?