Kotonaolo tuntuu hyvältä.
Nautiskelen kasvavasta ilostamme.
Tuntuu, että minä olen vihdoin perillä,
ja samaan aikaan meidän matka on vasta alkanut.

Sanat loppuvat. Edes otsikkoa ei tule mieleen.

Kaikki saivat paljon

Minä sain joka päivä lämpöä, merenherkkuja, silmäniloa ja aikaa ystävän kanssa. Metsästin ja söin lautasellisen Curroja ja join myös vuoden kiintiöni Cocacolaa (yksi pullo). Näin paikallisen Picasson. Useasti. Hän tuntui juurtuneen La Lagunan bussiasemalle.

Mies sai paljon kaivattua hiljaista aikaa yksin kotona, lomaa minusta ja tyhjän kalenterin viikoksi.

Koira sai lomaa yksinäisistä päivistä, joita se viettää kun olemme töissä.

Ilmassa on onnea.

Teneriffa

Täälä on rikottu ennakkoluuloja ja saatu se paha maku suusta pois, joka tuli pari vuotta sitten Cran Canarian uskomattoman hirveessä "häkkikanalassa". Muistaakseni sen paikan nimi oli Puerto Rico.

Nyt tiedän minne ihaniin pieniin kyliin suunnata, kun tarvitaan pikaratkaisu ja äkkilähtö kesään kesken talven. Tempastaan vaan halvimmat lennot ja otetaan auto vuokralle.

Pirte(lö)ä?

Toissavuotinen joululahja, pieni näppärä monitoimikone, ei ole jäänyt kaappiin pölyttymään kuten pelättiin. Varsinkin viikonloppuaamuisin sillä surautetaan ensin luonnonjogurttipohjainen pirtelö, ja sitten vähän suutinta vaihdetaan ja puserretaan tuoreet hedelmät Miehelle lasilliseksi appelsiinimehua, minulle verigreippiä. (Nytkin valuu kuola pelkästä kirpsakasta ajatuksesta.)

Vielä hetki aurinkoa lasista. Sunnuntaina sitten viikoksi etelänaurinkoon. Menen moikkaamaan ystävää Teneriffalle, jonne hän muutti Espanjasta ja suitsait sukkelaan rakensi elämän sinne, kun osui oikea kohdalle.

Loma tulee tarpeeseen. Tahtoisin nukkua, nukkua, nukkua...

Vika kerta

Jos haluat keittää vettä, hämmentää ja jäähdytellä vihreää lietettä, istua se päässä kaksi tuntia henkeäsi pidättäen palellen alasti kylpyhuoneessa, niin mikäs siinä. Jos haluat sittemmin pestä kylpyhuoneesi läpikotaisin, värjättyäsi otsasi, lavuaarin, laatan välit ja puoli vartaloa sinertäväksi ja olla tuntia myöhemmin pirun kiukkuinen -yhä vaalea juurikasvu tukassasi- niin valitse ihmeessä vaikka luonnonmukainen Sante-värijauheseos. Niitä saa ruohonjuuresta.

Jos sen sijaan haluat värjätä hiuksesi mustaksi, niin osta hyvä ihminen sellainen tuubiväri kun aina ennenkin, levitä se tukkaan ja pese kakskyt minsaa myöhemmin pois ja oo hyväntuulinen loppuilta. Älä muistele 80-lukua, jolloin hennasit tukkaasi kerran kuussa. Tai yritä muistaa sekin, että vanhempasi jälkeenpäin ihmettelivät mitä helvettiä kylpyhuoneessa on tapahtunut.

Jos taas haluat valita myrkyttömän tavan värjätä hiuksesi, niin sitten en kyllä todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä, ehkä sinun pitää itse koittaa pitää kaksituntia märkää putua päässäsi. Minulta se onnistui melkein 4 minuttia.

Sanoja

En saa koskaan tarpeekseni keskustelusta. Liian harvoin ihmiset pääsevät siihen moodiin, että todella vaihdetaan ajatuksia, heitellään ideoita, tongitaan, pengotaan, tutkitaan, haastetaan ja kiivastutaankin. Rakastan sitä hetkeä kun viinipullo avataan ja väki nojaa taakse ja rentoutuu -vaihtaakseen ajatuksia mieluisassa seurassa. Seuraa keskustelua. Pettymys on aina yhtä suuri jos humala ujuttaa mukaan umpimielisiä ajatuksia. Keskustelu vaihtuu jankkaukseksi.

Olen aina kyllästynyt helposti sellaisiin ihmisiin, joilla ei ole mielipidettä. Tai jotka eivät jostain syystä laita itseään likoon ja viitsi ajatella, keskustella. Olen tainnut myös ihastua miehiin, joilla on omalaatuiset mietteet. Tähän Mieheenkin taisin tykästyä osin siksi, että hänen kanssaan oli innoittava keskustella. Ja yksi suurimmista häneltä saamistani kohteliaisuuksista on se, että hän on halunnut keskustella kanssani.

Sanomalehti palvelee minun mielestäni nimenomaan ihmisten välisten keskustelujen lähteen virkaa. Päivän polttavimmat edessäni alan pursuta mielipiteitä, ideoita ja kysymyksiä. Esitän niitä ääneen miehen suureksi harmiksi. Tässä emme kohtaa. Mies haluaisi lukea lehtensä rauhassa. Koitan sulatella asioita hiljaa, mutta harmistun, kun en voi ymmärtää, miksi lehden luku ei voisi kestää tuntia paria pidempään, jos syntyisi herkullisia keskusteluita? Edes viikonloppuna.
Meistä kumppikaan ei saa haluamaansa.

Jo lapsena minulla oli tapana mennä kuuntelemaan aikuisten keskustelua. Tiettyjen vieraiden kanssa meillä keskusteltiin paljon ja pitkään. Aamuyön tunneille asti sain valvoa ja imeä aikuisten ajatuksia. Kaipaan noita iltoja. Miltähän nuo asiat nykyään kuulostaisivat. Pettymys voisi olla suuri. Ehkeivät niin yleviä, kuin lapsena kuulosti.

Minulla on muutama sellainen ystävä, joiden kanssa helposti pullahtaa sellainen puheenaihe jota voi pohtia ja tarkastella loputtomiin. En saa koskaan tarpeekseni keskustelusta.

PS. Saunaa parempaa paikkaa keskustelulle ei ole!