Turistina kotosalla Osa 2

Viime viikonloppuisen Tamperepäivämme ensimmäinen pysäkki oli Tammelan torin Putkipitko -vaunu. Pari viikkoa sitten Suomen kamaralle oli rantautunut unkarilainen putkipitkopulla. Kiekura on ohut ja paistuu nopeasti odottaessa. Paistettu pulla kieritellään maun mukaan esimerkiksi kanelissa, sokerissa, mantelissa tai kookoksessa.

Turistina kotosalla Osa 1

Ojakadun kulmakahvila Tampereella



Olimme Miehen kanssa hotellissa yötä sinä päivänä, kun meillä täälä kotona kuvattiin elokuvaa. Se oli jokseenkin ankea ilta, mies oli kunnon flunssassa ja minä toipilas, emmekä saaneet siitä illasta sitten oikein mitään irti. Kunhan söimme lähimmässä ravintolassa ja menimme aikaisin nukkumaan.

Mutta nenä tukossa tuhisten aloimme syödessämme kehittellä kaupunkilomaa. Viikonloppulomaa kotikaupungissamme. Sellaista kaupunkilomaa, jota varten yleensä lennetään viikonlopuksi Etelä-eurooppaan.

Laittaisimme koiran hoitoon. Pakkaisimme olkalaukut. Pukisimme hyvät kengät jalkaan. Ajelisimme julkisilla niissä kaupunginosissa, joissa emme tavallisesti liiku. Kuljeskelisimme joutilaina. Kiertäisimme nähtävyyksiä. Valokuvaisimme. Pistäytyisimme kahvilaan, kun jalat väsyisivät. Ostaisimme sievistä putiikeistä jotain pientä -ihan kuin kaupunkilomilla tehdään. Söisimme ulkona -ehkä paikallisten ystäviemme kanssa. Ehkä he näyttäisivät meille sen jälkeen kaupunkia. Katselisimme sitä uusin silmin. Osoittelisimme kohti korkeuksia jugengtalojen koristeita.

Säästäisimme lentojen hinnan, pakkaamisen vaivan, eikä hiilijälkemme kasvaisi.
Saman idean mukaan halusin viikonloppuna katsella lapsuuteni kaupunkia Tamperetta. Täti oli vastassa juna-asemalla. Haimme Tammelantorilta unkarilaista putkipitkoa, ja söimme kasvisravintola Gopalissa. Kiertelimme vähän kauppoja, kävimme verkarannan Kierrätystaidenäyttelyssä, lapsuudenystäväni putiikissa, SuperMukavassa, koitimme kahville siihen vastapäätä ojakadun nostalgiseen Vohvelikahvilaan, mutta päädyimme sitten ihanaan kulmakahvilaan, kun Vohvelikahvilan espressolaite ei tehnyt meille herkkävatsaisille cafe lattea...

Jaksan aina katsella kierrätystaidetta:


Tumpuista, baskereistä, villapaidoista, sukista...







Talvimorsiammelle kierrätettyä villaa:







Koristetyynyt on punottu valokuvista



Supermukava ojakadulla:

Vuoroin

Vuorot ovat vaihtuneet. Seison nyt toisella puolen ovea. Munin suklaamunia koreihin ja kahvipannuihin.(Saaliit näyttävät isoilta. Taantuma ei näyttäydy virpojille). Saan käsin askarellun pääsiäiskortin mummulasta. Sekin meni ennen toisinpäin.

Pullan tuoksua

Mikä on pullantuoksun kantama? Jo toinen kerta tällä viikolla pullantuoksu leijuu iltalenkillä. Voi kun se tulisi meiltä! Pullanleipominen on Miehen juttu. Olen ennenkin mainostanut niitä ja taidan valokuvata niitä melkein joka kerta.

Tänään vapaapäivä. Otan heti aamusta Junan Tampereelle ja vietän ystävän kanssa päivän. Kipaisen mummulassa. Illaksi lapsuuden kotiin.

Tänään

Tänään olen

• toheloinut töissä
• saanut hieronnan
• tuhlannut rahaa hepeniin
• nähnyt lenkillä parrakkaan talon
• katunut sanojani
• istuttanut kukkia
• pessyt pyykkiä
• vahtinut puhelinta siinä toivossa,
  että Mies vastais tekstareihin toiselta puolelta palloa
• ripustanut eteiseen laatikon päivän postille
  ja taulun sen ylle

Kattila on palanut niin monta kertaa pohjaan, että emali on mennyt puhki, eikä söpöläisessä enää voi laittaa ruokaa. Olen säästänyt sitä nimenomaan pääsiäistä varten. Ihme, että huomasin kaivaa sen nyt esiin. Usein käy niin, että jotain nimenomaista tarvetta varten säästetyt esioneet eivät nouse kätköistä oikeaan aikaan vaan pullahtavat sitten tilanteen ohi mentyä kaapeista kummittelemaan.

Toppi, jonka ostin muistuttaa minua siitä, joka minulla
oli päälläni kun tapasin Miehen. Ei yhtäkaunis, mutta olen etsinyt kauan jotain vastaavaa.

Pikkuveljeltä sain salaman lainaksi kameraani. Laitoin patterit latautuun, että pääsen treenaamaan irtosalaman käyttöä.

Kauan kaivatut

Kellopostaukseni poiki reilu viikko sitten yhteydenoton ja tänään kävimme hakemassa Keravalta kolme kaunista kelloa 50-luvulta. Seinäkellojen lisäksi mukaan tarttui vielä ihana herätyskellokin. Sen tikitystä ei voi makuuhuoneessa kuunnella, mutta laitamme tv-huoneen kirjahyllyyn, niin ei tarvitse enää kävellä eteiseen kelloa vilkuilemaan kesken leffan.

Kellertävä posliinikello tulee eteisen oven päälle ja toinen seinäkello saunan eteiseen. Olen niin iloinen. Laitan kuvia kun ehdin. Nyt pitää syödä. Vasta ajoimme pihaan.

Jos joku on kiinnostunut keräilijän yhteystiedot saa sähköpostitse. Näitä herätyskelloja jäi puolisen tusinaa ja ruskehtavia ja vihertäviä seinäkelloja saman verran.