Lämpimäiset -lasia osa 4

Lasi on vaikea kuvattava. Lämpimäiset ehti jo jäähtyä valoa odotellessa. Tässä vasten pimenevän illan taivasta. Otan viikonloppuna vielä toisen sarjan, kun pääsen viimein valoisaan aikaan kuvaamaan.


Maksaruohon kukka muuttui tuhkaksi ja jätti ilmakuplan lasien väliin.


Vanha puuvillainen pitsi ulottui ennen polttoa reunalta reunalle, mutta kutistui reunoilta vaaleaksi tuhkaksi ja paloi keskeltä tummaksi.


Rautalanka sai kellertävänvihreitä sävyjä.


Peilin palat paloivat nekin kellertäviksi, mitä ei tässä tietenkään näe.

Riittävästi toistoa

"Neulominen on hyve. Se toistaa samaa liikettä ja edistää siten mietiskelyä. Aina kun teet jotain puhtaasti samaa toistuvaa, voit samalla mietiskellä."


Purin epäonnistuneen kaulaputkilon viime talvelta ja aloitin uutta pienempää. Mietin niitä näitä. Muuan Geoffrey Fisherin sanatkin kävivät mielessä.

Rikkaruohojen kitkeminen, viinimarjanpoiminta (marjoja pitää mielestäni olla riittävästi, ettei tarvitse etsiskellä vaan kädet vain käy), puseron nöyhdän nyppiminen, silittäminen, juuresten kuoriminen, kävely...aika monissa askareissa vajoan meditatiiviseen tilaan paremmin kuin meditoimalla istuskellen mitään tekemättä. Piikkimatto on poikkeus, siinä on ihana vain olla.

Toisinaan ei tarvitse olla niinkään automaatiolla, tanssi tai frisbeen heittokin käy. Toisto on ihanaa!


* * *

Tahdon jakaa kanssanne jotain kaunista!

Esivalmisteluita -lasia osa 3

Lauantaina opin leikkaamaan lasia. Uusi Dremelkin sai käyttöä, kun vakain käsin porasin timanttiterällä 16 pientä reikää lasineliöiden kulmiin. Puhdistelin sormen jäljet laseista. Asettelin aarteni lasin väliin ja päälle. Laskin varoen uuniin.

"Tule, tule hyvä kakku
älä tule paha kakku!"

Kirjoja, kirjoja

Ensin kuistilla oli kasseittain kirjoja. Nyt alakerrassa on pinoja. Sisustus- ja askartelukirjoja, romaaneja ja tietokirjoja. En pidä kiirettä laittaa niitä pois. Ovat kuin lupauksina hyvistä hetkistä siinä.

Kävin torstaina kirjamyyjäisissä. Jollekin on tärkeää autoetu. Minä pidän näitä myyjäisiä parhaana työsuhde-etunani. Espressokoneen ohella. Kaksi kertaa vuodessa saa kahmia kirjoja kahdella eurolla kappale niin paljon kuin jaksaa kantaa. Osa kirjoista on jotenkin vahingoittuneita tai nuhraantuneita. Mies oli tänä vuonna kantamassa, ensimmäistä kertaa ei tarvinnut pidätellä itseään!

Minua odottaa Alku ja muut ajat, Vaihtoehtoinen maailmanhistoria ja Iivana Julma. Kuvittelen myös lukevani Tähdet ja maailman kaikkeus. Parasta näissä myyjäisissä on, että voi ostaa sellaisiakin kirjoja, joita ei ostaisi jos hinta olisi 38.50. Ja jos törmää hyvään kirjaan, jonka on jo lukenut, sen voi ostaa kaverille.

Lämpimään

Kun heräsin maa oli kuurassa ja talo kylmä. Tuntui uhkarohkealta tulla peiton alta pois. Kun olen tietyllä tapaa väsynyt, näen usein unia, joissa en näe tarkasti. Viime yön unissa en oikein kuullutkaan.

Minäkö se vain hytisen vai onko talo tosiaan niin kalsa. Joka tapauksessa kääntelin lisää termostaatteja. En oikein tiedä onko siinä jokin logiikka, miten niitä säädellään kaukolämmön kanssa. Olen pitänyt vähemmällä niissä huoneissa, joissa ei juuri olla.

Porkkanainkiväärikeitossa on miehen mielestä inkivääriä "riittämiin". Minusta juuri sopivasti, kroppani tarvitsee tulta!

Olen onnellisen helpottunut varatuista lennoista ja hotelleista. Tätä lomaa on koitettu järjestää kauan.

Iltaisin koitamme kumpainenkin yhtäaikaa nähdä mitä kannettavan ruudulla sanotaan. Keskusta vai rantahotelli -molemmat! Aluksi neljä yötä tuolla? Vai sittenkin täällä? Otetaan auto! Miten mukavaa onkaan suunnitella yhdessä. Ja kuin yhteisestä ääneenlausumattomasta päätöksestä jättää ilmaa suunnitelmiin.

Nämä linnut lentävät etelään.

Lasia -Vakiasiakas tätä menoa

Ennen katastrofia. Tuonne päälle laitoin hattunaulat, mutta nyt juuri ei tee mieli kuvailla.

Sain lasinpalat siistinä pinkkana ja niinkuin pitikin lasiliikkeestä. Kun kulmilla olin, pistäyduin siinä vastapäätä olevassa liikeessä. Löysin siitä etsimäni hattunaulat puolella siitä, mitä rautakaupassa moisista koitettiin rohmuta. Ilahtuneena kuistiprojektin edistämisestä tanssahtelin kotiin.

Neljä koukkua rikkaampana kiipesin porani kanssa suoraapäätä ruuvaamaan niitä kuistin seinään. Tyytyväisenä katselin suoraa riviä, mutta hattuja sovittaessa totesin, että koukut on liian lähellä toisiaan. Rupesin säätämään. Ja jotenkin painava lasihylly oli seuraavassa hetkessä kolmena kappaleena jalkojeni juuressa. Eikä! Nyt on nupit siellä juu, mutta tilaongelma ei ratkennut, kun ollaan vuorostaan yhtä hyllyä vailla.

Käytän tätä samaa Pekan kuvaa kuin aiemminkin. Laitan "jälkeen kuvan" sitten kun lakkaa kirvelemästä. Asioituani taas lasiliikkeessä.