Kukkaro

Menin kaupungille. Huomasin siellä, että rahapussini on kotona. Se jää nykyään helposti, kun en tarvitse vaunujen takia bussikorttia...ja muitakin syitä saattaa olla.

Koska tunnen itseni, minulla on rattaissa vararahapussi. Siellä oli kolikoina noin 19 euroa. Taskusta löytyi muutama hilu ja nöyhtää.  Syötyäni sämpylän ja kahvin jäi vielä reipas 13 euroa. Olo oli kuin pikkutytöllä, kun hyllyjen välissä laskin rahojani ja kassoilla keräsin kolikoita.

Elettiin halvasti, tehtiin ilmaisia juttuja. Kun varmistui, että emme tarvitse enää rahaa, menin aleennusmyyntikirjakauppaan ja tein mahtavan löydön ja tuhlasin rahat! Kaikki 12 euroa ja 90 centtiä. Ajeltiin onnikalla kotiin ja oltiin tyytyväisiä.

Kasvaa että kohisee

Nyt mennään
Nelinkontin ja kovaa. Puitapitkin. Päiväpäivältä vakaammin boulderoit pitkin raheja ja kirjahyllyjä.
On tullut myös paljon uutta vahdittavaa, koska nyt kiivetään mihin vain jalka nousee ja nopeasti. Vaikkapa sohvalle. Tai aukivedettyjä laatikoita pitkin. Kurkistellaan sitten sieltä. Seistään jostain kiinni pitäen, ja sitten ei muistetakaan pitää kiinni. Muksahdellaan paljon, muttei enää alvariinsa.

Nyt naurattaa
Kun isä jahtaa, kottaat karkuun ja nauraa kiherrät.
Kun äiti kipittää sormilla jalkaa pitkin kainaloon.
Kun äiti viheltää.
Ilmeet ja niihin yhdistetyt äänet.
Omat "kukkuu"-leikkisi.
Yhä vaan peilit. Niiden edessä tanssiminen.
Melkein mikä vaan. Välillä en tiedä näetkö jotain mitä me muut emme näe, kun sinulla on niin hauskaa.

Nyt maistuu erityisen hyvältä
Vesimeloni, tuoret persikat, viinirypäleet puolitettuina, kananmuna, jauhelihakesäkurpitsa keitettynä palasina, rusinat, kuivatut viikunat, kalaruuat. Maissiraksut tietysti. Luomua syödään suurimmaksi osin. Maistuu myös: kaikki mikä lattialta löytyy, kukkapurkista, lehdet, ruoho, ötökät...

Nyt leikitään
Yhdistellään asioita. Sovitetaan rasioita sisäkkäin ja päällekäin. Lyödään tikulla palikkaa. Laitetaan "hattuja" päähän. Kukkuu -leikkiä kulmantakaa, peiton alta, käsilläkin voi peittää silmät. Vesileikkejä aina vaan. Osaisitpa vielä sukeltaa syksullä kun vauvauinti jatkuu.

Nyt flirtataan 
Metrossa, kaupassa, kävelyllä...joka paikassa, missä vaan onnitut huomion pyydästämään, ja onnistuthan sinä. Monen päivää olet ilahduttanut. 

Nyt kiinnostaa
Toiset lapset. Omanikäiset ja vähän vanhemmat. Juhannuksena ihan amorinnuolet lenteli sinusta "isoon poikaan" joka sinua leikitti. Ihaillaan serkku-poikaa.
Laatikot ja kaapinovet: sormet on välissä koko ajan.
Puhelimet, laitteet ja kaukosäätimet: kiipeät sohvalle ja osoittelet kapuloilla TV-ruutua kunnes jotain tapahtuu. Feikin ja oikean eron huomaat jo.

Nyt vilkutetaan
Toinen sanasi onkin Hei-hei. Kuulostaa kyllä enemmän "hee-hee":ltä, mutta äänen sävyhän on ratkaisevaa.

Kesäloma häämöttää. Suunnitteilla pienimuotoista kotimaanmatkailua.

Talo ja Koti -lehden Rauman sisustusretki -jutulta odotin enemmän. En saanut siitä ensi-istumalta oikein mitään irti. Ehkä syy oli huonon ja sekavan taiton, sillä kohteita oli kuitenkin tusinan verran. Nappaan sen kyllä matkaan kuitenkin. Sitä taittoa harmittelin koko lehden läpi muutenkin.

* * *

Olen joutunut valjastamaan kaikki kukkatukeni marjapuskiin, joidenka  (ensi kertaa) runsaat tertut nuokkuvat ilman tukia maassa jo toista vuotta. Majesteettiset pioninikin ovat joutuneet uhreiksi ja painavina katkenneet. Sain näin pelastetuksi maljakoon.

Rokulipäivä

Lastenhuone on kaivannut jotain rauhoittavaa pintaa.
Sutasin vähän maalia pintaan. Päikkäriaikaan tottakai.

Kunnes valoverhot saadaan pikku sirkusapina saa nukkua teltassa aamun säteiltä suojassa.

Olen touhunnut valtavasti viime viikkoina. Sisällä ja ulkona. Ommellut, korjannut, maalannut ja  suunnitellut. Lisäksi tuntuu, että joka päivä on siivouspäivä ja pyykkipäivä. Vähän olen liikaakin puskenut menemään.

Rokulipäivä. Sellainen oli eilinen. Unelias ja hidas. Niin unelias, että en saanut edes tätä postausta ulos. Yö myöhään asti sitä pyörittelin. Mies lähti viimeiselle työmatkalle ennen lomaa ja me torkuimme lapsen kanssa lähes yhteentoista somasti vierekkäin patjalla lattialla. Hän siinä vähän välillä konttaili ja touhusi, minä katselin lattiapatjaltani. Sitten Lapsi nukkui pitkänpitkät ekat päikkärit ja päivemmällä suorastaan kerjäsi taas unipussiin ja nukahti samantien.

Minä menin ekoilla päikkäreillä raikkaasen sateiseen puutarhaan. Saksin siellä pensaita, kuljeskelin, haaveilin ja suunnittelin. Kaipaan puutarhaan kokoajan. Pihatöitä on ollut vähän haastavaa toimittaa, kun lapsi syö kaiken minkä näkee. Usein laitankin suurinpiirtein jo saappaatkin jalkaan, ennenkuin kippaan lapsen unille ja syöksyn sitten itkuhälytin taskussa ulos päikkäreiden aikaan. Siinä meinaa kyllä jäädä lounaat usein väliin.

Päivä alkoi oikeastaan vasta illalla meille. Saatiin kylään kivat rennot naapurit kivenheiton päästä.

Eilen yöllä, hämärissä, piipahdin vielä kukkia poimimaan. Olisin toivonut voivani seistä siellä loputtomiin...no ainakin kunnes hyttyset löytäisivät minut. Valvoskelin kahteen. Mikähän siinä on, että kun mies on matkoilla, minä aina valvon? Ehkä olen niin kakara, että tarvitsen jonkun, joka komentaa petiin. Samaan aikaan kun toista on ikävä, yksinkin on ihana olla. Valvoa hiljaisuudessa.

Tänään harmitti

Tänään harmitti koko päivän. Mutta tästä sain sitten vähän huulta heitettyä.

HS, yleisönosasto: Lehtipuulla, tekniikan tohtorilla, on asiat varmaan aika hyvin (tai sit tosi huonosti), koska hänen murheensa ovat vinossa tököttävät liikennemerkit. Jotta rumentavat tätä Suomen maata, kun siellä vinksinvonksin pitkin maanteitä sojottavat vailla minkäänlaista kunnioitusta vatupassia kohtaan. Ja pikkuteillä valloilla vasta holtittomuus onkin!

Voitteko kuvitella kuinka Lehtipuun perhe matkaa säntillisessä järjestyksessä maalle. Kapsäkit ovat ojossa takaboksissa ja kaulukset suorassa. Ajaa körötetään (vähän alle nopeusrajoituksen). Isä Lehtipuu osoittelee tienposkille ja paheksuu liikennemerkkejä. Äiti Lehtipuu nyökkäilee myötätuntoisena. Teini Lehtipuu pyörittelee silmiään takapenkillä ja päättää, että ikinä ei enää ota kaveria mukaan mökille. Ja se kaveri, se nyplää housunpolvessa olevaa reikää, ja koittaa olla nauramatta.

Ps. Vanhuksia kuivettuu nestehukkaan hoitolaitoksissa, mutta annetaanpa tälle murheelle oikein kolme leveää palstaa valtakunnan suurimmassa sanomalehdessä. Olen hämmästyksestä sanaton ja kuvaton.

Silmät nähdä

Linnunpoika (talitiainen) oli lähtenyt pesästä maailmaan ruohonleikkuupäivänämme. Onneksi Miehen tarkka silmä poimi sen ruohikosta, ennenkuin ruohonleikkuri teki siitä silppua. Vältyttiin kesän toiselta tragedialta.

Aina olen rakastanut luontokappaleita, niin flooraa kuin faunaakin, mutta tässä yksi ilta pyöräillessäni raikkaassa tihkusateessa bodybalance tunnilta kotiin mietin, olenko koskaan nauttinut näin paljon. Nähnyt näin paljoa. Katson ensin omin silmin ja sitten vielä lapsen silmin. Se tuntuu auttavan näkemään erilaista kauneutta.

* * *

"Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä."

vanha Cree-intiaanien ennustus

Myssy sävy sävyyn

Tottahan siihen takkiin piti katu-uskottava myssy ommella. Se syntyi repsottavan hihattomani helmasta. Siihen liitin vielä palan pitsiliinaa ja nauhat lisäsin muutaman käyttökerran jälkeen taakse, sillä ei pysynyt päässä kiertymättä silmille.

Samikset

Ostin yli vuosi sitten Teneriffalta takin. "Nasunnahkatakiksi" nimesimme sen työkaverin kanssa.

Nyt keväällä törmäsin Kappahlissa miniatyyriin! Ei pelkästään väri ja materiaali, vaan myös yksityiskohdat ovat häkellyttävän samat. En voinut vastustaa, pakkohan se oli ostaa, että Mini-me:n kanssa voidaan samiksina käydä rattailla kaupunkikävelyillä.

* * *

Olen ensimmäistä kertaa (lapsen syntymän jälkeen) aamuisin ihan poikki, vaikka nukun ihan hyvin ja kellosta katsoen tarpeeksikin. Imetän kerran yössä. Johtuukohan se nimenomaan siitä? Hormonien vähentymisestä.

Syyttä parjattu

Tahdon puhdistaa erään lentävän lauseen maineen. Mitä vikaa on siinä, että "Menee siitä mistä aita on matalin"?

Se on kuulkaa niin, että se on taito sekin, että löytää sen aidan matalimman kohdan! Monesti olen sen todennut. Monesti olen löytänyt ja siitä vaan kipaissyt yli, mutta kyllä on monta hetkeä, kun aita vaan näyttää kohoavan korkealle joka kohdasta.

Ei se lopputulos välttämättä paha ole vaikka hilpaisisi matalasta kohdasta. Ei aina tarvitse olla suo kuokka ja Jussi, jos seläntakana on muhevaa jokirantaa.

Oooh!

Onnistuin leikkaamaan sen täydellisen oksan maljakkoon.

Oksa on kuin suoraan kultaisen leikkauksen säännöin valmistettu.

* * *

Viikonloppu oli ihana, mutta uuvuttava. Liikaa askareita ja juhlat. Kun lapsi lähti liikkelle ja rupesi kovin ehtiväiseksi, tuli toisenlaisia kiireitä: Turvalukkojen asentelua, taas uusi porrassuoja ja pinnasänkyynkin piti vielä askarrella aukeava ovi, ettei minun tarvitse nostaa laidan yli huonolla selälläni. Selkä vihottelee pahan kerran. Juuri taas oli luovutettava ja napsastava Burana.

Kauden värit

Olin jo kassalla, kun osui silmääni tyynynpäälliset alennuskorista. 3 euroa kipale. Mieskään ei pahasti nikotellut. Ehkä puna-vihervärisokeus armahtaa häntä tässä kohtaa.